Vauva 6kk herää syömään 4kert/yö, mikä neuvoksi
Olisiko jollakulla hyviä vinkkejä öiden rauhoittamiseksi ja imetyskertojen vähentämiseksi.
Vauva, 6kk, syö yöllä rintaa jopa 3-4krt. Miten ihmeessä näitä saisi harvennettua? En usko, että hän pärjää vielä koko yötä ilman ruokaa, koska on aina tarvinnut usein ruokaa ja on selvästi pienivatsainen. Päivällä kiinteitä menee 4kertaa ja tosi hienosti plus maidot. Mutta en usko että sentään neljää kertaa tarvitsee maitoa yöllä. Yksittäisinä öinä on nukkunut jopa 6h putkeen ja sitten herättyään syö selvästi kunnon nälkään. En vaan saa häntä herättyään nukahtamaan ilman rintaa kuin ehkä parisen kertaa yössä. Paijaamiset ja tutti auttavat hetken, mutta kun itse poistun näköpiiristä omaan sänkyyn niin taas alkaa itku. Välillä hän nukahtaa vartiksi ja taas herää kunnes saa lopulta maitoa ja sitten taas unta riittää ainakin pari tuntia.
Mikä neuvoksi? Minkäslaista nukkumiskoulua voisi kokeilla? Onko muilla ollut samanlaista?
Luulen siis että kerran pari yössä hän tarvitsee oikeasti vielä ruokaa, mutta loput imetyskerrat tuntuvat vain opitulta tavalta.
Kommentit (38)
Siis mitä ihmettä. Minun piti tänään sitten aloittaa tuo unikoulu, jotta vauva oppisi nukahtamaan itsekseen ja yösyönnit vähenisivät. Mutta hän nukahtikin ihan ilman mitään!!!!!
Nyt siis olen lopettanut imettämisen illalla sängyn vierellä ja iltarutiinit ovat samassa järjestyksessä kuin päiväunia ennen. Ja olen sammuttanut yövalon kokonaan. Ja nyt siis tänään vauva nukahti ilman tassuttelua tai mitään itse omaan sänkyyn (ensin kyllä touhusi itsekseen puoli tuntia ja itse istuin rauhassa näköetäisyydellä). Ei kuin pari itkahdusta ja pari tutin nostoa ja vauva oli unten mailla. Ja nukkuu edelleen, yleensä on jo tähän aikaan herännyt kerran!!!!!
Siis tuntuu aivan uskomattomalta kun ei unikoulua tarvinnutkaan pitää!! (tai mistä sitä nyt vielä tietää mitä yöllä tapahtuu)
tilhilintu:
Ehkä ensi viikolla vielä kokeilen tuota lempeää unikoulua, jotta vauva oppisi nukahtamaan itse vaunujen lisäksi myös omaan sänkyyn eikä syliin. Ja kenties oppisi nukkumaan vaikka vain yhdellä yösyötöllä.
Täällä mietitään ihan samoja asioita, ja osittain tämänkin pinon rohkaisemana aloitimme unikoulun la-su -yönä. Kiitos siis sinulle Tilhilintu kun aloitit ketjun ja kiitos myös muille kirjoittajille vinkeistä ja kokemuksista! Olisi kiva vaihtaa edelleen kokemuksia muiden nyt unikoulua pitävien kanssa. Miten menee, helpottaako jne..
Meillä on 7 kk ikäinen tyttö, joka nukkui yönsä tosi hyvin suunnilleen 5 kk ikään saakka (päivällä tosin sitten vaan lyhyitä pätkiä). Pari kuukautta hän on nyt heräillyt 3-6 kertaa yössä, ja viime päiviin asti olen päässyt helpoimmalla, kun olen vaan joka kerta antanut rintaa. Pidempään on kuitenkin ollut mielessä yöimetyksen lopettaminen, muttei riittävää tsemppiä. Yksin en anna vauvan missään tapauksessa huutaa tai itkeä, joten yösyötöistä pitäisi päästä mahd. lempein menetelmin.
Niin, ja tyttö on myös lähes aina nukahtanut iltaisin tissille. Olemme monesti yrittäneet tuota " jätetään omaan sänkyyn peuhaamaan ja rauhoitellaan tarvittaessa" -tekniikkaa, mutta meidän tyttömme vaan loppujen lopuksi suuttuu verisesti - ei siis rauhoitu itsekseen. Joskus on kyllä rauhoittunut / nukahtanut syliin tissin sijaan. Tuttia tyttö ei huoli.
Iltarutiinit meillä menee seuraavasti:
19.30 iltapuuro
pesut / kylpy
vähän vauvahierontaa meidän sängyllä
(nykyisin tyttö ei tosin enää pysy yhtään paikallaan)
vaippa ja yöpuku päälle
(tässä kohtaa alkaa aina hieroa silmiään)
imetys
(aiemmin makuullaan; nyt olen siirtynyt istumaan, ettei vauva
niin helposti nukahtaisi siihen)
Nyt ollaan lisäksi päätetty, että isä sylittelee siihen saakka,
kunnes tyttö on riittävän rento laitettavaksi omaan sänkyyn.
n. 20.30 nukahtaa
.. ja monesti havahtuu vielä kerran n. puolen tunnin kuluttua
Tässä siis taustoja! Ja nyt unikoulun tähänastisia kokemuksia:
Lauantai-iltana päätin sitten, että ensi yönä en heti annakaan tissiä vaan ainakin yritän rauhoittaa tyttöä muuten. Tyttö nukkuikin silloin ennätyshyvin, putkeen klo 23-03. Sitten menikin puolitoista tuntia siinä rauhoittelussa, mutta en antanut itselleni periksi vaan kävelin sitten pitkin meidän vauva sylissä. Tyttö itki välillä kovaakin, mutta suurimmaksi osaksi kitisi eikä suostunut jäämään omaan sänkyynsä. No, puoli neljältä onnistui uudelleen nukahtaminen, ja viideltä taas herättiin. Silloin imetin. Ylös noustiin normaaliin aikaan eli 7.30.
Sunnuntaina päätettiin, että mieheni hoitaa yölliset rauhoittelut ja minä nukun olohuoneen sohvalla. Se yö menikin paremmin - tyttö heräsi vain kahdesti (klo 01 ja 04) ennen aamuviittä, jonka olin asettanut aikaisimmaksi imetysajankohdaksi. Ensimmäisellä kerralla rauhoittelu oli vaikeaa ja kesti puolisen tuntia, mutta toinen kerta oli mennyt helpommin. No, sinäkin yönä imetin kyllä viideltä. Olin tyytyväinen, että pystyin olemaan puuttumatta mieheni toimintaan. Helpotti, kun vastuu oli selkeästi hänellä.
Ja sitten viime yö... takapakkia. Tyttö oli itkeskellyt parikymmentä (!)kertaa ihan unisena. Yhdestä kahteen oli ollut isän syliteltävänä lähes koko ajan. Kuudelta imetin, ja noustiinkin ylös puoli seiskalta. Tähän mennessä tyttö on ehtinyt ottaa jo yhdet " päikkäritkin" (juuri heräsi).
Eli katsotaan, mitä tästä seuraa ja kuinka kauan mieheni jaksaa!
Olisi kiva kuulla edelleen Tilhilinnun ja muiden kokemuksia. Kuulemisiin!
t. SannaS.
ONpas mukava, että pino on ollut muillekin hyödyllinen. TUli oikein hyvä mieli, SannaS!
No viime yönä vauva sitten heräsi noin 10 min eilisen viestini jälkeen..hehheh...ei olisi pitänyt kehua. Mutta siis viime yö meni seuraavasti:
Puuro 1900. Imetys 1930. Iltapesut ja nukkumaan 1930, nukahti 2000. Heräsi parin tunnin päästä ja nukahti pienellä silittelyllä ja tutilla. Imetys 2330. Imetys 0230. Imetys 630, jolloin otin viereen ja nukuttiin vielä kahdeksaan. Vauva on ollut koko päivän tosi aurinkoinen! Ja niin myös minä! Tosi hyvin nukuttu yö.
Tänään sitten samat iltatoimet, paitsi että puuro ei kunnolla kelvannut. Rauhoittelin syliin tutti suussa ja sänkyyn. Itkua. Rauhoittui. Itkua. Uusi yritys, vauva syliin rauhoittumaan ja rauhoittuneena hereillä sänkyyn. Itkua, viuhtomista, tuttia suuhun, silmien hieromista, tutin putoamista, silitystä, nukahtamislorun toistamista..... Tätä kesti vartin verran, mutta sitten vauva nukahti 2015. On muuten tosi vaikeaa yrittää rauhoittaa vauvaa ilman koskettamista, mutta tuntuu että hermostuu siitä hääräämisestä välillä vain enemmän. Heräsi vartin päästä, nukahti tutilla. Heräsi puolen tunnin päästä, nukahti tutilla, imi jotenkin vimmatusti. Heräsi taas 2100 ja sitten ajattelin että nyt kyllä nälkä herättää kun puuroakin meni jotenkin hintsusti. Imetin ja nukahti sitten heti.
Olen päättänyt että vaikka mikä olisi, ensi yönä imetän vain 2 kertaa (ehkä noin 1-2 ja 5-6, en uskalla vielä siirtyä yhteen kertaan, enkä myöskään jaksa, koska tod näk siitä tulisi enemmän huutoa) ja loput kerrat sitten tarvittaessa syliin rauhoittamista mutta omaan sänkyyn nukahdetaan. Istun turvana vieressä, käsi lähellä. Liian kauan en anna itkeä, minulle raja on muutama minuutti, turvallisessa sylissä voi sitten itkeä vaikka kuinka kauan...
Tsemppiä muille unikoululaisille. Edelleen kertokaa kokemuksianne, myös sinä SannaS. Minua se ainakin auttaa jaksamaan.
Monilla ilmeisesti isät pitävät unikoulua. Näin myös minulle neuvolasta kehoitettiin. Meillä kuitenkin minä aion unikoulut hoidella. Mies on töissä, enkä halua huusholliin kahta väsynyttä aikuista. Unikoulun jälkeenkin se olisin minä, joka yöheräämiset hoitaa, joten palataanko sitten vanhaan tilanteeseen ja heräämisrumbaan? Mene ja tiedä. Meidän perheeessä unikoulu on unikoulua sekä vauvalle, että äidille, koska myös minä tarvitsen sen kärsivällisyyden yöllä olla antamatta rintaa aina kun vauva herää. Meillä isä nukkuu aina hyvin, joten ei hän unikoulua tarvitse :) Minä ja vauva tarvitsemme!
Huomenta taas!
Kiva, jos vertaiskokemuksista on sullekin iloa, Tilhilintu! Meillä onnistuu toi isän mukanaolo siksi, että hän on vielä opiskelija ja tällä hetkellä ei ole kovin kiireinen. Aamuisinkaan ei tarvitse sännätä heti luennoille, joten olemme (toisisn sanoenminä olen!) siksi onnekkaassa tilanteessa.
Ja sitten yön numero neljä kokemuksiin. Meni paljon paremmin kuin edellinen yö!
Iltatoimet tehtiin samoin kuin aiemmin, paitsi että yritin röyhtäyttää tytön imetyksen jälkeen ja laittaa sitten unisena muttei nukkuvana omaan sänkyyn. Uninen hän olikin siihen saakka kunnes huomasi olevansa sängyssä, havahtui ja alkoi naureskella, jutella ja painia unilelunsa kanssa! Sitä kestikin 45 minuuttia, ja minä makailin siinä lähellä meidän sängyllämme. Sitten alkoi silmien hierominen ja väsykiukku tulla. Otin tytön syliin, hyräilin tuutulaulua ja kun oli rauhallinen mutta vielä hereillä, laitoin takaisin sänkyyn. Pieni protesti, mutta rauhoittui nopeasti (kahdessa sekunnissa varmaan). Pidin kättä vauvan takaraivolla ja hyräilin vielä ehkä minuutin verran ja tyttö nukahti siihen. Sammutin valot ja menin pois.
Kellonajoista vielä sen verran, että puuro oli klo 19, imetys klo 19.30-19.45, touhuamista omassa sängyssä klo 19.45-20.25, väsykitinää ja rauhoittelua sylissä 20.25-20.33, nukahti 20.33 (tää on tarkkaa! : ) ).
Yöllä sitten tapahtui seuraavaa:
20.33 nukahti omaan sänkyyn
21.18 itkeä tuhersi hetken (muutaman sekunnin), mutta rauhoittui
ITSE ja nukahti uudelleen
00.00 itki hetken, mies silitteli uneen
02.50 samoin kuin edellä
04.00 itki, mies otti syliin
04.13 nukahti uudelleen
05.55 heräsi ja itki, imetin, nukahti tissille
07.10 heräsi ja läpsi minua kylkeen, noustiin ylös
Oli lisäksi välillä itkeä tuhertanut parin sekunnin verran, mutta rauhoittunut itse ja päässyt takaisin uneen.
Minä olin edelleen olohuoneen sohvalla enkä pannut merkille juuri mitään.
Kyllä musta vaikuttaa, että tyttömme on jotakin jo ehtinyt oppia, kun noinkin hyvin nukahti omaan sänkyyn ja ennen kaikkea osasi useamman kerran itse rauhoittua! Toiveet ovat korkealla. Ehkä jo isänpäivää edeltävän yön isäkin saa taas nukkua paremmin!
Miten teillä meni?
Kuulumisiin,
SannaS.
Joo. viime yö oli sitten taas vähän rumbaa. Heräiltiin usein. Puolen yön tietämissä vauva alkoi itkeä. Kuuntelin sitä jonkin aikaa, koska paniikki ei ollut päällä, mutta kun menin rauhoittamaan huuto yltyi!!!! Olisikohan pitänyt odottaa josko olisi itse rauhoittunut. (mene ja tiedä, koskaa tätä ei ole tapahtunut....) Lopulta otin syliin ja siitäkös vauva hermostui, veti itseään kaarelle eikä meinannut millaan rauhoittua. Lopulta sitten melkein nukahti syliin ja siirsin omaan sänkyyn. Huutoa ja rauhoittelu alusta. Lopulta vielä muutama helpompi heräämissessio ja syötöt vielä klo 1 ja 0430 ja aamu alkoi klo 8 kuten yleensäkin. Olen aika poikki, koska en itse saa heräilyjen välillä enää unta. Musta alkaa tuntua että äiti tässä tarvitsee tätä unikoulua yhä enemmän, en osaa olla menemättä rauhoittamaan ja ilmeisesti häiritsemään vauvaa yöllä. Vaikka olen melkoisen varma että jos odottelen rauhassa, niin raivoksihan se heräämisitku vähitellen muuttuu. Mutta pitäisi varmaan antaa vauvalle edes mahdollisuus itse rauhoittumiseen...
Onneksi vauva on päivisin aurinkoinen ja päikkärit sujuu ilman sen kummempia kommervenkkejä. Tosin alkaa olla kiikunkaakun pitäisikö siirtyä yksiin päikkäreihin kaksien sijasta. (neljän kuukauden iässä oli ensimmäinen yöheräilyjakso ja silloin kolmista kaksiin päikkäreihin siirtyminen teki yöunille ihmeitä)
Mitä ihmettä mä teen tuolle tutille? Ihan viime viikkoina siitä on tullut niin tärkeä, ettei rauhoittuminen onnistu mitenkään ilman sitä. Ja kun hän on väsynyt ja yrittää nukahtaa hieroo silmiään ja samalla tutti putoaa. Osaa kyllä itse laittaa tutin suuhun, mutta ei yöllä löydä sitä sängystään, usein heittää sen/ne lattialle viuhtoessaan...
Onko joku vaan kylmästi hävittänyt tutit reilu puolen vuoden iässä? Mitä seurasi? Olisikohan liian rajua vauvalle kertaheitolla luopua yötutista (nuhakdettuaan sylkee sen pois aina, ei siis nuku tutti suussa), siirtyä yksiin päikkäreihin ja opetella tuota itsekseen sänkyyn nukahtamista. Mitä mieltä olette?
Ajattelin vielä kertoa lisää vähän kokemuksistamme, kun olemme teitä parisen kolmisen viikkoa edellä unikoulussa. Kirjoitin jo aiemminkin tähän pinoon.
Eli meillä unikoulu on pääasiallisesti auttanut tuohon yöheräilyyn, mutta takapakkiakin välillä tulee. Eli meillä on tyttö nyt pari viime yötä herännyt puolenyön aikoihin eikä ole rauhoittunut itsekseen. Olemme sitten rauhoitelleet häntä mieheni (meillä mies auttaa viikonloppuisin ja arkisin, jos on vielä hereillä) kanssa vuorotellen ja se on kestänyt tunnista puoleentoista. Pääsääntöisesti emme ota tyttöä edes syliin vaan paijaamme. Mutta olemme nyt huomanneet, että tyttö monesti rauhoittuu itsekseen vaikka välillä itkeskeleekin, ilmeisesti hänen unirytminsä muuttuessa. Hän saattaa itkeä kovaakin, mutta silti rauhoittuu ja nukahtaa uudelleen. Jos menemme hänen luokseen, niin aina tilanne pahenee. Joten odotamme ensin 5-10 minuuttia osaisikohan tyttö itsekseen rauhoittua. Jos kuulostaa todella hysteeriseltä eikä tilanne tahdo mennä ohi, niin menemme hänen luokseen. Mutta paijaamme häntä ja ehkä hetkeksi otamme syliin, että hieman rauhoittuu ja sitten päättäväisesti takaisin sänkyyn. Sitten taas odotamme kauempana, koska tyttö näyttää selvästi rauhoittuvan paremmin itsekseen.
Unille meno siis sujuu nykyään täysin ongelmitta. Annamme pimeässä huoneessa unilaulujen soidessa iltavellin ja laskemme hänet sänkyynsä ja sinne hän sitten aina itsekseen nukahtaa.
Tsemppiä teille unikouluun! Päättäväisyys ja peräänantamattomuus ovat ilmeisesti tärkeitä asioita tässä unikoulun pitämisessä. Olen ymmärtänyt, että jos kerran antaa periksi, niin seuraavalla kerralla joutuu taistelemaan entistä pidempään.
Laksritsi
Hei,
ja kiitos Lakritsille kokemuksista! Mäkin luulen, että säännönmukaisuus ja sitkeys toimivat parhaiten, ja vähitellen vauva tottuu uuteen mutta aina samanlaisena toistuvaan kuvioon. Siksi (sekä yhden ystäväni neuvosta) päätimme lopettaa yösyöttämisen kertaheitolla, vaikka se Tosi Vaikeaa olikin silloin ensimmäisenä (la-su) yönä.
Meillä meni viime yö oikein loistavasti! Tyttö nukahti itse (siis ilman tissiä) yöunille klo 21.15, kitisi mutta rauhoittui itse n. klo 01, heräsi ja itkeskeli klo 03 ja isä rauhoitteli omaan sänkyyn sekä heräsi klo 5.30 jolloin imetin ja jatkettiin unia vielä tunnin verran. Eli: ennen aamuimetystä vain yksi rauhoittelua vaatinut havahtuminen! Minä olin edelleen sohvalla ja nyt mietin, siirtyisinkö ensi yöksi takaisin omaan sänkyyn.. Mulle meinasi vaan ennen tätä unikoulua käydä niin, että aloin ennalta jännittää vauvan seuraavaa heräämistä, enkä saanut itse unta. Siksi voisin vielä pari yötä olla rennommin kauempana.
Mäkin mietin ennen tämän projektin alkamista, että pitäisikö vauva ensin opettaa nukahtamaan itsekseen päivälläkin vai aloittaako unikoulu vaikkei hän sitä osaakaan. Nyt olen huomannut, että nämä asiat taitavat kulkea ainakin meillä käsi kädessä! Eli samalla kun yöt näyttävät rauhoittuvan, osaa vauvakin paremmin rauhoittua ja nukahtaa itsekseen - tai toisin päin.
Mutta täytyy vielä tarkentaa että kun sanon, tyttömme " nukahtavan itse omaan sänkyyn" , se ei tosiaankaan tarkoita sitä, että voisimme vain laittaa hänet sinne nukahtamaan iltatoimien päätteeksi. Ehei. Tänäänkin hän konttasi sängyssä, peuhasi nallensa kanssa ja virnisteli minulle ensin parikymmentä minuuttia. Sitten tuli taas väsykitinä, otin tytön syliin, lauloin vähän tuutulaulua ja laskin sänkyyn kun hän oli rauhoittunut ja rento, mutta vielä hereillä. Tämäkin piti toistaa kolme-neljä kertaa ennen kuin tyttö jäi rauhassa nukahtamaan. Sitten nukahtikin varmaan alle minuutissa.
Mieheni kanssa me otetaan vauva herkästi syliin, sillä kumpikaan meistä ei oikein kestä kuunnella itkeskelyä, jos silittäminen ei auta. Minulle itkun / itkeskelyn maksimikesto ennen syliin ottamista on ehkä puoli minuuttia (!), mutta se varmaan johtuu siitä että silloin tiedän, ettei se itku lopu enää itsekseen vaan yltyy vaan. Jokainen me siis tunnemme oman lapsemme parhaiten, ja sen mukaan täytyy vaan uskaltaa toimia!
Tilhilinnun tuttiasiaa en osaa kommentoida, koska meillä tutti ei ole kelvannut eikä kelpaa. Jostain muistan kuitenkin lukeneeni, että tutin voisi sitoa lyhyeen naruun (joka on siis todella niin lyhyt, että siihen ei voi tukehtua tms) ja kiinittää sen - - mutta mihin? En muista. Vaatteisiin? Sängyn pinnaan? Jostain luin myös (sorry näin epämääräinen tieto), että tutista on vaikea eikä ehkä kannata yrittääkään päästä eroon siinä vaiheessa, kun vauvalle tulee ensimmäinen eroahdistuksen aika eli oliko se n. 8-9 kk ikäisenä (josta vierastaminenkin on merkkinä). Kokeneemmat ja paremmin tietävät voivat vapaasti korjata, jos olen hakoteillä!
Ai niin vielä, vauvamme on nyt pari yötä nukkunut yksi käytössä nuhjaantunut (ja minulta tuoksuva) T-paitani selkänsä alla. Ehkä silläkin on ollut merkitystä, en tiedä. Unirättiä ja -lelua olen yrittänyt aina välillä tytölle lanseerata, mutta en ole siinä onnistunut. Lelulla leikkii kyllä, mutta uneen se ei saattele.
Mitä muille kuuluu?
Nyt jännittää ensi yö, sillä tämä on mennyt jotenkin niin hyvin, että pelottaa josko tulee kunnon takapakit..
Joka tapauksessa oikein hyvää yötä kaikille!
t. SannaS.
Moi kaikki unikoululaiset!
Kirjoitin äsken tosi pitkän viestin mutta se katosi kun juttelin siskoni kanssa puhelimessa tunnin kesken kirjoituksen.......
No meillä meni viime yö tosi mainiosti. Samat tutut iltarutiinit. Hetki sylissä ja sitten omaan sänkyyn. Vajaa puolituntia meni, että välillä sain ottaa itkevän vauvan syliin . Hän ei enää muuten tahdo rauhoittua syliinkään vaan alkaa riehua ja itkeä siinäkin ? Tai siis ensin rauhoitttuu mutta kohta taas alkaa riehua. Mutta sitkeästi vauva takaisin sänkyyn. Viime yönä heräsi pari kertaa ja sain tosi nopeasti (minuuteissa) uudelleen nukahtamaan omaan sänkyyn. Syliin taisin ottaa hetkeksi. Syötin vasta 01.30!!!! Koskaan ei ole vauva ollut kuutta tuntia syömättä (paitsi jonkun satunnaisen kerran pienempänä)! Seuraava herääminen oli vasta vähän ennen kuutta ja sitten taas imetin ja otin viereen nukkumaan.
Musta on ihaanaa (ja niin myös vauvasta) herätä vierekkäin aamulla!!!
Tänä iltana samat tutut iltarutiinit. Hetki sylissä ja omaan sänkyyn. Peuhaamista ja välillä itkua. Välillä rauhoittui itse itkun alustaan , välillä annoin tutin. Pari kertaa annoin tutin käteen, enkä suuhun ja se rauhoitti ihan samalla lailla, vauva laittoi itse suuhun. Vauva nukahti jo 20.10 eli eipä mennyt kuin ehkä vartin. Pääasiassa istuin pinniksen vieressä ja annoin vauvan ihan itse kieriä ja puuhastella mitä nyt halusi. Ja muutaman kerran sitten tarvitsi apua rauhoittuakseen. Lopulta hän veti peiton naamalleen ja alkoi nukkua!!! Ja nukkuu edelleen eli on nukkunut jo yli 2h heräämättä. Tänä yönä ajattelin pitkittää tuota ensimmäistä yösyöttöäkin vielä vähän pidemmälle kuin eilen, koska vauva söi illalla tosi hyvin (on syönyt koko päivän tosi reippaasti).
Siis kärsivällisyys ja päättäväisyys ja johdonmukaisuus palkitaan vähä vähältä!!! Eikä vauvaa tarvitse kovin paljoa huudattaa. Tai itse asiassa rauhoittumaanhan tässä vauvaa opetetaan.
Tutin suhteen päätin,että siitä ei luovuta ennen kuin yöt nukutaan kunnolla. Joka tapauksessa tutti on käytössä meillä vain nukahtamiseen ja joskus ihan satunnaisesti muulloin, lisäksi tutti aina putoaa heti kun on nukahdettu. Joten se ei ole niin suuri ongelma, että haluan sen pois. se aika tulee meillä vasta joskus vuoden iässä.
Nyt vähän kyllä pelottaa isän päivä. Ollaan menossa mummilaan viikonlopuksi, toivottavasti ei koko unikoulu mene ihan hukkaan.... Olen kyllä päättänyt että paikanvaihdoksesta huolimatta ihan sama systeemi jatkuu myös viikonlopun yli, vaikka sitten enemmän heräiltäisiin ja samoin kun palataan takaisin kotiin.
Jatketaan edelleen toistemme tsemppaamista!
siis nyt on ihan pakko vielä jatkaa. Yleensä vauva on heräillyt eniten nimenomaan näin iltaisin ja puolen yön tietämissä, aamuyöt on nukkunut paremmin. Eka herääminen on ollut melkein aina viimeistään kaksi tuntia nukahtamisesta.
Äsken hän heräsi ja yski jostain syystä. Mutta hetkinen, missä itku viipyy??? Kävin kurkkaamassa ja siellähän pienoinen tuhisi sikeässä unessa.... vau! Kohta kello on jo yksitoista eikä vieläkään ole herännyt itkemään. Tämä toi meikäläiselle aimo annoksen kärsivällisyyttä ja motivaatiota jatkaa. Nyt pitää itsekin mennä nukkumaan.
Eli nyt pari viimeistä yötä tyttö on nukahtanut sänkyynsä täysin itse. Nykyään hänellä alkaa silmien hierominen kahdeksanmaissa aina velliä antaessa vaikka sitä ennen ei olisi vaikuttanutkaan kovin väsyneeltä. Sen jälkeen laskemme hänet sänkyynsä ja siellä hän saattaa vielä hetken itsekseen jutella kunnes nukahtaa. Tosin pari ensimmäistä viikkoahan tyttö tosiaan itki 15-30 minuuttia ennen nukahtamista välillä sylissä ollen, välillä paijaten. Sanna S: tosiaan lapset ovat erilaisia ja meidän tyttö näköjään kuuluu niihin, jotka nukahtaa paremmin takaisin itsekseen. Emme aluksi osanneet olla menemättä hänen luokseen, mutta huomasimme sitten kokemuksen kautta, että se vain pahensi tilannetta.
Nyt sitten tyttö on herännyt kerran viiden, kuuden maissa syömään maitoa ja herää kahdeksan maissa aamulla. Kaiken kaikkiaan hänen yöunensa määrä on siis kasvanut. Ennen tätä unikoulua ja ilta- sekä yöimetyksen lopettamista nukkui n. 9-10 tuntia heräten 4-7 kertaa yössä.
Tsemppiä teille molemmille, kyllä se vaikuttaa siltä, että teilläkin ollaan selvästi menossa parempaan suuntaan! Tilhilintu: toivotaan ettei mummolassa käynti sotke hyvää alkua. Eikä varmasti kannata masentua, jos vähän vaikuttaa huonompaan suuntaan. Ainahan näitä voi tulla sotkemaan sairastumiset tms. mutta ilmeisesti niistä rytmiin pääseminen on kuitenkin helpompaa kuin aloittaa kokonaan alusta.
Viime yönä vauva sitten heräili ainakin 3-4 kertaa puolen yön molemmin puolin mutta helposti sain rauhoiteltua takaisn nukkumaan ihan vain tutin annolla ja istumalla näköetäisyydellä tekemättä mitään. Vauva söi ekan kerran neljälta eli oli yli 8h syömättä!!!!! seuraavan kerran herättiinkin vasta aamulla.
Nyt alan uskoa niitä, jotaka sanovat ettei puolivuotias enää tarvitse ruokaa yöllä, ehkä aamusella kerran.
Kiitos erityisesti sannaS ja lakritsi. Näyttää todella siltä että pian äitikin saa ruveta nukkumaan yönsä :)
Meillä tyttö tulee ensi viikolla 6kk.Hän on nukkunut yöt läpi alta 4kk asti.Sitä ennnen yöt meni yhdellä syönnillä.
4kk kun rupesi syömään kiinteitä ja sitten annoin iltavellin niin se kerta syöminenkin jäi.
Tyttö on isokokoinen,9100 ja 70cm ja silti hän pärjää yöt hyvin kun syö iltapuuron ja sitten vähän ennen nukkumaanmenoa maitoa.
Lapset on niin erilaisia että toiset heräilee ja haluaa ruokaa ja toiset ei.Ehkä vauvasi haluaa olla lähelläsi ja syömällähän se hoituu =)
Eilen tosin tyttö ei suostunut nukahtamaan ilman itkua, mutta taisi johtua siitä, että meillä oli kummit glögillä ja tokihan siitä lähtee enemmän meteliä kuin pelkästään meistä vanhemmista. Tyttö heräsi sitten taas vähän ennen kuutta maidolle. Tosin maitoa ei kuitenkaan syönyt kuin desin, joten taidanpa alkaa antaa tytölle tästä lähtien vettä, jos vaikka sen takia ei sitten jaksais enää heräillä sitäkään kertaa.
Tuntuu niin ihanalta saada iltaisin selvästi omaa aikaa ja nukkua paljon paremmin. Nyt ei ole kolmeen yöhön ollut illalla niitä puoliyhdentoista itkusessioitakaan. Ja niinhän tyttökin nukkuu paremmin, nyt on alkanut pidentää päikkäreitäkin. Tyttö on nukkunut n. 2 kk:n ikäisestä lähtien vain 40 min päikkäreitä. Sen jälkeen, kun lopetin päikkäreille laiton rinnalta on alkanut välillä pidentää päikkäreitä 1,5 tuntiin (tosin yhden kerran on pitänyt käydä heiluttamassa vaunuja). Mutta nyt hiljalleen on alkanut nukkua ilman sitä heilutusta 1,5-2 tunnin päikkäreitä! Ei tosin aina, mutta lähes joka päivä. Joten kaiken kaikkiaan tämä unikoulu on ollut meille koko perheelle hyvä asia!
vauvasi on sairas.On syytä kääntyä lääkärin puoleen.Sairaus voi olla jonkin uuden ruoka-aineen aiheuttama allergia tai tavallinen flunssa.
Kyseessä voi myöskin olla nälkä :
Jos vauva osaa jo liikkua, hän kuluttaa energiaa hyvinkin paljon ja tällöin tarvitaan päivällä suurempia ravintoannoksia.
Kiitos xcxs vastauksestasi. Olet oikeassa että voi hyvinkin olla että vauvalla on nälkä vielä öisin. TOsin en usko että hän öisin tarvitsee ruokaa tiheämmin kuin päivällä, ja siksi siis uskon että osa yösyötöistä on vain opittu tapa nukahtaa uudelleen. Hän kuitenkin syö päivisin reippaasti ja hyvällä halulla ja vatsansa täyteen. Hän osaa myös jo hyvin osoittaa koska on täynnä eikä halua enää syödä, lisäksi ruokamäärät ovat melko samat joka aterialla. Rintamaitoa uskoisin myös saavan päivisin tarpeeksi. Ravintomääriä en voi kyllä päivisin nostaa ilman tuputtamista ja minusta siihen ei olekaan mitään syytä.
Vauva on päivisin hyvin aktiivinen ja energinen ja kuluttaa kyllä myös paljon.
Vauvani on myöskin täysin terve, eikä ole mitään syytä epäillä ruoka-aineallergiaa. Mitään oireita ei ole ja kaikki tarjotut ruoat ovat sopineet.
Kiitos taaserityisesti Tilhilinnulle ja Lakritsille kokemuksista ja tsempistä!
En ole päässyt pariin päivään koneelle, mutta nyt ehdin pikaisesti kirjoittaa pari sanaa. Meillä ollaan menty pahasti takapakkia kahtena viime yönä!! Vauva on heräillyt taas pitkin yötä, ja itkeskellyt molempina öinä putkeen pari tuntia noin kello kahdesta eteenpäin! Tuntuu surkealta. En tiedä olisiko tulossa joku isompi hammas vai liittyykö " vain" tähän tissiasiaan - ei kuitenkaan kuulosta varsinaiselta kipuitkultakaan. Viime yönä tyttö rauhoittui vasta, kun otin hänet ennen neljän aikaan kantoliinaan, ja nukuimme sitten kuuteen sohvalla - minä istualtani. Kuudelta imetin, ja unet jatkuivat puoli ysiin.
Olen vähän sekaisin taas ajatuksissani. Mitä jos sillä onkin nälkä? Onkohan ihan varmasti tarpeen tällainen " koulutus" ? Olisiko sittenkin parasta ottaa vauva perhepetiin ja imettää takaisin uneen - onhan se vielä niin pieni??
Kyllä me varmaan ainakin ensi yö vielä yritetään. Kaikenlaiset mielipiteeet, näkökulmat ja tsemppi otetaan ilolla vastaan!
SannaS.
SannaS, voin lohdutukseksei sanoa, että meilläkin on tullut takapakkia. Tosin pahin takapakki oli 1,5-2 viikon kohdalla. Eli tyttö tosiaan heräili yöllä useampaan otteeseen eikä rauhoittunut helposti. Rauhoittelu kesti 15 minuutista tuntiin. Mutta sen jälkeen taas tilanne on selvästi parantunut. Itsestäni tuntuu, että tyttö vähän testaili vanhempiaan ja luovutti, kun ei saanut tahtoaan läpi. Toki myös hampaat, sairastumiset jne. helposti vesittävät hyvää alkua. Todella vaikeaa on pysyä tiukkana silloin, kun itsekin on väsynyt.
Olemme mieheni kanssa keskustelleet tästä asiasta paljon ja yhdessä olemme vaikeiden öidenkin jälkeen sitä mieltä, ettemme anna periksi. Eräs ystäväni aloitti monia kertoja erilaisia unikouluja ja jaksoi aina ensimmäiset yöt, mutta sitten väsymys ja toivottomuus voittivat, kun tuli takapakkia. Heillä siis öiden katkonaisuus vain jatkui ja jatkui. Olen kuullut, että jos " unikoulun" lopettaa kesken ja antaa periksi, niin seuraavalla kerralla se olisi entistä raskaampaa ja vaikeampaa, koska lapsi on oppinut, että saa tahtonsa periksi. Tiedä sitten onko se vaikuttanut ystäväni tilanteessa vai onko heillä vain " vaikeampi" lapsi. Mutta päätimme, ettemme halua edes kokeilla sitä. Tuntuisi kovin raskaalta ajatella, että joutuisimme aloittamaan alusta ja vielä rankemman kautta.
Minua myös auttoi motivoimaan se, että olin sen imetyksen kanssa niin väsynyt, kun en saanut nukuttua kuin maksimissaan yhden kolmen tunnin pätkän yössä. Samoin meillä tyttö on nukkunut 6 viikkoisesta lähtien omassa sängyssä, joten ehkä se oli hänelle sen takia jo tutumpaa eikä ero ollut niin suuri kuin siirtyminen perhepedistä pois.
Mehän olemme antaneet aamuyöstä maitoa pullosta tytölle, kun pelkäsin myös hänen olevan nälkäinen. Mutta huomasin, että se alkoi mennä lähinnä semmoiseksi nautiskeluksi eikä varsinaiseksi syömiseksi, joten pari yötä sitten päätin olla antamatta enää maitoa. Tyttö sitten heräsi yöllä ja annoin hänelle vettä. Hän ei oikein innostunut vedestä ja sain hänet takaisin uneen vartin itkun säestyksellä. Puolentoista tunnin kuluttua hän heräsi uudelleen ja taas tarjosin vettä. Silloin kesti tunnin itkua ja kitinää saada tyttö uudelleen uneen. Mutta nyt viime yönä tyttö ei herännyt kertaakaan! Olen varma, että tässäkin asiassa tulee vielä takapakkia, mutta nyt tiedän varmasti ettei hänellä ole oikeasti nälkä. Näinä kahtena aamuna maidottoman yön jälkeen hänellä ei kuitenkaan ole ollut kiirettä saada ruokaa heti herättyään, joten pärjää varmasti ilman sitä maitoa.
Ja kuten jossain aikaisemmassa viestissä kerroin, on tytön unen määrä tämän myötä lisääntynyt, niin öisin kuin päivisinkin. Samoin tyttö on ollut päivisin nyt entistä paremmalla tuulella ja helpommin hoidettava.
Toivotan nyt todella paljon tsemppiä jaksamiseen, koska uskon sen helpottavan teilläkin vielä! Mutta muista myös, että itse tunnet lapsesi parhaiten ja toimi sen mukaan. Itkustahan voi myös päätellä, että kuulostaako siltä, että lapsella olisi todella hätä/nälkä vai onko se enemmänkin vain tyytymätöntä kitinää. Ja jos päätät lopettaa toistaiseksi unikoulun, niin tee päätös silloin, kun tunnet itsesi virkeämmäksi. Väsymys helpolla " sumentaa" ajattelukykyä. Ainakin minulla asiat tuntuvat aina paremmilta päivällä kuin illalla tai yöllä.
Tsemppiä vielä kerran!
Lakritsi
Nyt siis unikoulua viikko takana. Pelkäsin mitä isänpäivänä käy, koska olimme pari yötä mummilassa ts. vieraassa ympäristössä. Ekana yönä vauva heräsi ennen puolta yötä tosi monta kertaa ja häntä oli vähän vaikea rauhoittaa, koska hän kiinnostui niin ympäristössä. Siis uusi huone, uutta katseltavaa. Ei nyt niin itkenyt, mutta olisi ilmeisesti halunnut tutkiskella paikkaa. Loppuyö sujui taas hyvin.
Nyt siis viikossa tilanne on muuttunut huimasti. Ennen unikoulua vauva heräili jopa 10x/yö ja rintaa piti saada usein 4 kertaa ja loput nukuttamiset tapahtuivat pääsääntöisesti sylissä. Muuten vauvalle yö oli yö eikä huutoa tai muuta heräämisiä ja nopeita uudelleen nukuttamisia olluta. Nyt vauva nukahtaa muutamissa minuuteissa omaan sänkyyn kun istun vieressä, tutti ehkä pitää antaa ja vähän taputella pari kertaa. Hän on herää pari kolme kertaa yössä, rintaa olen antanut kahden ja neljän välillä kerran ja toisen kerran noin kuudelta, ja yöunihan on 20-8. Eli tosi hienosti on mennyt. Olen usein ottanut hänet aamusyötön jälkeen viereen nukkumaan vielä pariksi tunniksi, se kun on molemmista mukavaa.
PIkkuhiljaa varmaan päästään tuosta yhdestä yösyötöstäkin eroon.
No niin. Nyt meillä sitten on tämä kahden viikon takapakki tässä unikoulussa. Kun unikoulu onnistui niin hyvin (suurkiitos keskusteluun osallistuneille avusta) en haluaisi luovuttaa. Siispä auttakaa!!!
Unikoulu siis aloitettiin 2vko sitten. Nyt on yli viikko jo nukuttu loistavasti, vauva herännyt syömään noin kolmelta, ja toinen imetys noin kuudelta. YÖ siis 20-8. Kunnes....äh...nyt on ihan uudet kuviot taas. Vauva heräsi edellisyönä ennen kahta, en imettänyt vaan yritin rauhoittaa. Aluksi vauva yritti nukahtaa , pyöri sängyssä, nostin tuttia jne. Vähitellen meno hurjeni, kunnes puolentoista tunnin jälkeen homma yltyí itkuksi, imetin kolmen jälkeen, eipä auttanut mikään muu konsti. niin plus ne kaikki muut heräilyt...
Ja viime yö oli vielä pahempi. Vauva heräsi jo ennen yhtä ja sama homma. Hän oli niin levoton ja tunnin pyörinnän jälkeen (yritti itsekin nukahtaa mutta eipä uni vaan tullut) alkoi itkut. Sitten tuttia alettiin imeä vimmatusti ja sitten Tutti ei enää kelvannut vaan aiheutti hillittömät raivarit. Tämä on takuulla nälkä, juuri näin vauva toimii kun on nälkä, hän suuttuu tutille silmittömästi.... Imetin jo ennen kahta. Mutta nyt ensi kertaa, vauva ei nukahtanut syömisenkään jälkeen vaan pyörimistä rauhoittelua kesti imetyksen jälkeenkin puoli tuntia. Ihan uutta tässä huushollissa.
Mutta miksi hän pärjäsi niin kauan vasta kolmen syötölle ja nyt nälkä tulee joka yö aiemmin ja aiemmin. Maidon määrä on mielestäni vähentynyt kun yösyötöt ovat vähentyneet. Nyt jälkeenpäin ajateltuna vauva on myös päivisin halunnut rinnalle useammin. VOIKO TÄMÄ OLLE TIHEÄN IMUN KAUSI, vaikka vauva syö jo kiinteitä 4krt/pvä. Ja ratkaisu ei liene yösyöttöjen tihentäminen, koska sitten unikoulun idea vesittyy. Onko kellään kokemusta auttaako, jos yritän antaa rintaa päivällä enemmän ja sitkeästi yritän kestää rikkonaiset yöt ja pitää kiinni uudesta yösysteemistä?
NIin ja meillä opittiin kyllä myös ryömimään....
Ja näinä viime päivinä myös päiväunet ovat olleet ihan kummalliset. Lauantaina vauva nukkua 3,5h plus 30min ja eilen 1,5h plus 15min (aiemmin siis 1,5-2h plus 45min-1h)
Nyt kaipailisin todella vähän vinkkejä ja kokemuksia, että tästä takapakista selvitään (etten ala taas imettämään vauvaa yöllä tuhatta kertaa ja että vauvan taito nyt nukahtaa omaan sänkyyn ilman rintaa tai syliä ei katoa kuin tuhka tuuleen). Mistä voi olla kyse? Teinkö väärin vai oikein kun aikaistin taas imetystä, kun vauva ei sitten siihenkään rauhoittunut , vaikka luulin kyllä että nälkä on. Itsellä alkaa olla univelkaa jo järkyttävän paljon, koska vaikka vauva oppi nukkumaan, minä en vielä oppinut :( Erityisesti SannaS ja Lakritsi, voikun palaisitte vielä keskusteluun.