Tapahtui ihania juttuja ja tunnelma oli korkealla. Nyt ollaan "arkitunnelmissa". Tuli morkkis!

meilläkin on ollut paljon juhlia kesällä, ihan ekana omat häät. Mutta minä ennemminkin odotan että alkaa taas tasainen arki.

lähde vaikka paikalliseen hetkeksi illalla niin se voi tasoittaa. Sitten vain pitää ottaa lusikka käteen ja alkaa lusikoida sitä arkea, ei muukaan auta.

selviytymisasemat ja a-klinikan osastot on täynnä näin kesän lopussa. Ihmisillä tulee yhtäkkiä hätä siitä, että pitäis selviytyä taas elämään.

Toivottavasti pääset eroon tuosta "morkiksesta" pian. Älä nyt ainakaan mihinkään lähipubiin meni!

itse kehitella aina noiden "huippukohtien" (matkat esim) jatkeeksi jotain arkisempaa pientä kivaa, ettei pudotus ole tyyliin "suoraan tyhjyyteen". Esim vaikka päiväretkelle luonnonpuistoon tai kaverien mökille saunomaan. Leffaan tai jäätelölle. Juhlat ei voi jatkua ikuisesti, mutta aina on kiva, jos on jotain mitä odottaa. Ihan pientäkin.

Tämä mielialan korottuminen ja sieltä tavallisuuteen tippuminen aiheutti mulle jonkun henkisen morkkiksen. Miten päästä siitä eroon? Haluaisin vaan, että koko ajan tapahtuisi jotain vielä lisää. Mutta eihän "juhlat" voi ikuisesti jatkua!

Aina matkoilta palatessa (jopa työmatkoilta, joita kertyy runsaasti) putoan jonkinnäköiseen henkiseen morkkikseen, arki tuntuu kuristavalta. Samoin jos on peräkanaa tapahtunut paljon kaikkea kivaa, ollut menoa sinne sun tänne rientoon.

Nyt erityinen morkkis kun lomat on ohi ja miehellä vasta alkoi, vain yksi viikko oli yhteistä. Ja nyt lähti vielä mökille ja intoili lomastaan ja itse jäin käkkimään kotioloihin ja maanantaina töihin. Voi ahistuksen määrää!

mulla jo yhdet hyvin menneet juhlat tekee sen, että arki vaan ärsyttää ja harmittaa, ja haluaisi vaan karata johonkin satumaahan, jossa olisi vain juhlia ja hauskanpitoa koko ajan. Ja matkalle lähtiessä joutuu ihan miettimään, että kannattaako reissu, kun sen jälkeen kotona tuntuu vaan entistä pahemmalta, kun on kiva reissu kontrastina.

Minua ei kyllä koskaan ahdista huippujuttujen jälkeen. Reissuiltakin ihana tulla kotiin ja välillä olla vaan perheenä.



Mä en ole koskaan edes ajatellut, että pitäis miettiä jotain toimintaa lomamatkan tms jälkee, ettei iske morkkis. Kaikkea sitä tajuaakin kun elää elämää eteenpäin.