Jos lapsesi nimi on Ida, Ada, Sara tai muu vastaava
niin lausetteko nimen silti Iida Aada tai Saara? Tää kuuluis ehkä paremminkin tuonne nimet puolelle, mutta kuitenkin.
Kertokaahan viisaammat minulle miksi nimi pitää kirjoittaa yhdellä vokaalilla jos se kuitenkin lausutaan kahdella?
Omalla lapsellani on juuri tuollainen nimi, mutta se lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaankin. Joskus kysellään, varsinkin puhelimessa että kirjoitetaanko yhdellä vai kahdella A:lla? Mutta eikös suomen kielessa pitäisi lausua niin kuin kirjoitetaan?
Tuttuni lapsen nimi kirjoitetaan yhdellä vokaalilla vaikka lausutaan kahdella. Minä aina lausun nimen yhdellä vokaalilla ja ollaan joskus tästä asiasta vähän väiteltykin eikä päästy oikein yhteisymmärrykseen tästä asiasta =)
Kommentit (47)
Ei se nyt suomessakaan ihan niin mene että kaikki lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Ajatelkaapa vaikka sukunimiä. Okei, silloin ne ei ehkä ole ihan suomalaisperäisiä mutta kuitenkin...
Esimerkeistäsi Sara ja Saara on mielestäni kyllä ihan eri nimet, molempia on.
Itse tässä juuri suunnittelen nimeä tulokkaalle ja yksi vaihtoehto on nimi jonka voisi kirjoittaa yhdellä tai kahdella vokaalilla (mutta lausutaan kahdella). Vaikka kaksi vokaalia alkuun olisi ehkä selvempi, näyttää se mielestäni hassulta.
Sara lausutaan yhdellä a:lla ja on eri nimi kuin Saara. Tunnen useampia Jennyjä, jotka lausutaan y:llä, käsittääkseni vanha suomalainen (ehkä suomenruotasalainen?) nimi. En nyt tarkistanut näitä mistään, mutta tämä siis minun käsitykseni.
Suomen kielessä nimet (ja kaikki muutkin sanat) lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan, poikkeuksena ng-äänne (kengät, sangat). Ada on eri nimi kuin Aada. Ja esimerkiksi Sara on merkitykseltäänkin eri nimi kuin Saara.
Minäkin muuten tunnen Jenny-nimisen naisen, jonka nimi lausutaan Jenny. En ole koskaan pitänyt sitä mitenkään kummallisena. Sen sijaan minusta olisi outoa, jos suomalaisen Jennyn nimi lausuttaisin jotenkin muuten. Jenni on eri nimi kuin Jenny.
Ja olen myös vahvasti sitä mieltä, että suomalaisen nimen ollessa kyseessä esim. Jessica pitäisi kirjoittaa Jessika (jollei haluta lausuttavan Jessisa, silloin tosin pitäisi käyttää s-kirjainta eikä c:tä, joka ei kuulu suomen kieleen).
jos lapselle annetaan nimi, joka lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Jos nimi kerran lausutaan Niina, miksi se pitää kirjoittaa Nina? Oudoimmalta on korvaani tuntunut Maria, joka lausuttiin Mariia. Kuitenkaan ei mielestäni ole sopivaa kutsua lasta tai aikuista eri tavalla kuin perheessä toivotaan, kirjoitettiin nimi miten tahansa (ja ajatteli siitä mitä tahansa). Ja sama koskee lempinimien antoa. Jos lapsia kutsutaan kotona ristimänimellään, ei vieraiden aikuisten ole syytä väännellä nimiä. Tästä on karvaita kokemuksia omien poikien kohdalla. Jo kastepäivänä, kun annoimme lapsille mielestämme kauniit helpot suomalaiset nimet, totesi yksi kummeista: " Jaa XXX ja YYY, nehän on sitten XIX ja YIY" . Siinä juhlatunnelma vähän romahti. On kaveripiirin asia sitten aikoinaan keksiä lempinmet, jos niille tarvetta on. Kotona on muita hellittelynimiä kuin etunimestä väännetyt.
Jessican kyllä lausuisin Jessikana. Se on kuitenkin vierasperäinen nimi, jolle on omat lausumissääntönsä. Tuskin kukaan syö tossa-kakkuakaan :) Erikoisin c-nimi jonka olen nähnyt, oli tänä vuonna kastetulla pojalla, Tuucca. Toinen nimi ja sukunimi olivat ihan tavalliset suomalaiset.
Esim. Sara ja Saara on kaksi täysin eri nimeä. Ne lausutaan niinkuin kirjoitetaan. Marian lausun yleensä Mariia sillä sekoittuu helposti Marjaan muuten. Ida ja Ada lausun kahdella vokaalilla, ellei vanhemmat kutsu yhdellä. Jenny jos on ruotsinkielinen henkilö, niin y:llä muuten lausun i:llä vaikka kirjoitettaisiin y:llä.
Ruotsinkielessä Ida lausutaan Iida.
En tiedä miksi täysin suomenkieliset valitsevat saman muodon, ehkä se näyttää kivalta?
meidän tytöllä on juurikin nimi joka kirjoitetaan yhdellä tai kahdella i:llä mutta lausutaan yleensä kahdella. Juuri tästä syystä että se lausutaan kuitenkin kahdella, niin meillä se myös kirjoitetaan kahdella. Itse en olisi vierastanut kirjoitusmuotoa yhdellä i:llä, miehelle se oli vieras taasen voimakkaan murteensa ja paikallisidentiteettinsä takia. Sanoi että nimi yhdellä i:llä kuulostaa " helsinkiläiseltä" (yhtään helsinkiläisiä parjaamatta vaan ei kuulemma kuulosta pohjois-pohjanmaalaiselta). No tämä on ukkokultani näkemys :-)
Sara minusta lausutaan sara, Ida ja Ada lausutaan iida ja aada. Sitten nämä Mia, Tia, Kia, Mea, Nea -nimet ovat ongelmallisempia. Ne voi lausua kummallakin tapaa. Esim. Kia tai Tia lausutaan useammin kai kahdella i:llä kun taas Mia voidaan ehkä yhtä usein lausua myös yhdellä (kia-lausunnasta mulle tulee mieleen automerkki). Itse lausun jostain ei-järkiperäisestä syystä Mia (tai Miia), Tiia, Kiia, Mea, Nea. Tämäpäs mielenkiintoista :-)
-minskuliina
Itse lausun Idan Iidana ja Adan Aadana. Oma toinen nimeni on Maria ja minua raivostuttaa, kun vieraat ihmiset alkavat minulle selittää, etteivät suostu lausumaan nimeäni niinkuin minä haluan. Lausun sen siis Mariia:na. Suomi on tietääkseni ainoa kieli, jossa sanat lausutaan kuten kirjotetaan. Kaikissa muissa kielissä nimet lausutaan kahdella vokaalilla. Olen kaksikielinen ja pidän tärkeänä tehdä lapsistanikin kaksikielisiä. Lasteni nimet ovat joidenkin sukulaisten ja tuttujen mielestä typeriä suomalaisille (tai edes kaksikielisille, suomessa asuville) lapsille, koska ne ovat ' kansainvälisiä' nimiä ja lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan. En kuitenkaan halunnut lapsestani esim. mitään Paavo Eerikki:ä tai Matti Jaakoppi:a (en yritä loukata ketään, joiden oma tai lasten nimi esim. joku e.m. nimistä, mutta en vain pidä suomalaisista nimistä), vaan annoin lapsilleni nimen sen mukaan mikä omaan korvaani kuulosti kivalta. Myös etu- ja sukunimen yhteensovittaminen on mielestäni tosi tärkeää ja olisi kuulostanut typerältä jos olisi ollut täysin suomalainen etunimi ja ruotsalainen sukunimi.
tyttöni nimi on Julia ja inhoan jos joku sanoo Juulia. Krjaan heti koska nimi on yhdellä uulla.
enkä itse voi sietää jos se kirjoitetaan väärin tai kuullaan väärin Juliaksi koska en pidä lyhyestä muodosta. Siksi yleensä sanon, että Juulia kahdella uulla jos se johonkin muistiin kirjoitetaan.
Meitä on moneen junaan :-)
green:
Ei se nyt suomessakaan ihan niin mene että kaikki lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Ajatelkaapa vaikka sukunimiä. Okei, silloin ne ei ehkä ole ihan suomalaisperäisiä mutta kuitenkin...Esimerkeistäsi Sara ja Saara on mielestäni kyllä ihan eri nimet, molempia on.
Itse tässä juuri suunnittelen nimeä tulokkaalle ja yksi vaihtoehto on nimi jonka voisi kirjoittaa yhdellä tai kahdella vokaalilla (mutta lausutaan kahdella). Vaikka kaksi vokaalia alkuun olisi ehkä selvempi, näyttää se mielestäni hassulta.
...Saran joka lausutaan Saara. Minustakin nämä ovat kaksi eri nimeä. Syytä pitäisi varmaan kysya nimen antajalta.
Mielestäni taas yksi vokaali edessä näyttää hassulta, jotenkin töksähtävä.
Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin nimen antajiakin!
Monet yhdellä vokaalilla alkavat nimet ovatkin ruotsalaisia. Itse halusuin antaa nimen joka on suomen kielisessä kalenterissa ja lausutaan ja kirjoitetaan samalla tavalla.
Välillä ärsyttää kun pitää toistella, vaikka selkeästi sanon nimen kahdella A:lla
josta syystä hän lausuu nimensä Mariia.
Joskus muistan kun Maria tilasi jonkun ovikyltin ja siinä luki Marja vaikka hän oli paperille kirjoittanut nimensä Maria. Kyltin tekijä vaan sanoi että " arvelin että se on kuitenkin Marja" .
eli ei se oo ihan helppoo suomalaistenkaan nimien kanssa aina toimia
Meillä tyttö on Ida, lausutaan Iida. Musta kivemman näkönen yhdellä vokaalilla, ja kun sukunimikin on pitkä niin tasapainottaa hieman :) Mutta samapa se mulle on miten muiden nimet kirjoitetaan, lausun ne samoin kuin kyseisten lasten vanhemmat. Eli sara tai saara, julia tai juulia, miten vanhemmat sen sitten haluaakaan.
Olen ollut kanssa aikaisemmin sitä mieltä, että kirjoitetaan kuin lausutaan, mutta nyt on mieli muuttumassa. Asumme paikkakunnalla, jossa paljon ruotsinkielisiä ja itse asioidessani oma nimeni kirjoitetaan aina väärin. Sinänsä ihan sama minulle, mutta tiedän monia saman kohtalon kokeneita asian ärsyttävän. No haluaisin pojalle nimeksi Emil ja en tiedä kummin laittaisin. Yhdellä eellä tuntuu hienostelulta, mutta tiedän, että nimi kuitenkin kirjoitettaisiin sitten yhdellä, kun kaksikielisessä kaupungissa asutaan. Pitäisikö sitten laittaa varman päälle Eemeli. On minusta kuitenkin sitten jo ihan eri nimi...
Meidän tyttäremme on Kiira. Kaksi kertaa on joku kysynyt että onko yksi vai kaksi ii:tä. Eli jos olisi Kira, lausuisimme sen myös niin. Samoin on musta Sara/Saara jne. Hassulta tosin kuulostaisi lausua Pia vain yhdellä ii:llä.
Mutta musta on parempi ja kaikkien kannalta helpompi, että lausutaan kuten kirjoitetaan, mutta jokainen tekee tottakai niinkuin parhaakseen näkee. Jokainen Mia/Miia, Tia/Tiia tai Pia/Piia varmaan joutuu tavaamaan nimensä.
Ajatellaanpa että nimeni olisi nyt vaikka Ria tai Mia. Kun nimeni KUULUU mielestäni lausua kahdella vokaalilla ja se on lapsesta asti lausuttu niin, niin ei ole todellakaan kivaa kun ihmiset jokapaikassa yrittävät väenvängällä lausua yhdellä vokaalilla. Nimi kuuluu lausua niin kuin sen kantaja sen haluaa (ainakin minun nimeni!!!).
Mutta älkää vanhemmat tehkö sitä virhettä, minkä minun vanhempani tekivät. Antakaa lapselle sellainen nimi, miten se kirjoitetaan. On aika turhauttavaa koko elämäänsä joka paikassa aina tavata nimeään sen jälkeen kun on itsensä esitellyt....
Nimim. Nimen tavaamiseensa ja sen väärin lausumiseen tuskastunut äiti
70-luvun alun lapsena tuttuihini kuuluu naisia nimeltä Pia, Mia jne. Kaikkien heidän nimiä lausutaan kahdella vokaalilla mutta kirjoitetaan yhdellä. Musta jotenkin tuntuu että tämä kahdella vokaalilla kirjoittaminen on tullut muotiin vasta nyt viime vuosina.
Pakko myöntää että jos joku sanoo nimekseen esim. ' Piia' niin taidan kyllä kirjoittaa sen automaattisesti yhdellä iillä. Samoin Eemilin kirjoittaisin yhdellä eellä - paitsi ehkä nyt kun olen tällä palstalla törmännyt tähän asiaan.
Musta siis tosiaan tuntuu että vaikka kirjoittaa nimen niin kuin se lausutaan NIIN SE EI POISTA ONGELMAA: silti kysytään kirjoitetaanko yhdellä vai kahdella vokaalilla - eikö niin?
Itse ajattelin ennen että tottakai nimet rehellisesti lausutaan niinkuin kirjoitetaan niinkuin Suomessa kuuluu. Kummasti mielipide muuttui kun ulkomaille muutin ja ulkomaisen miehen kanssa sain lapsia. Nyt meillä on kaksi lasta, joilla muuten myös suomalaisenkuuloiset nimet paitsi että nimet lausutaan kahdella ii:llä vaikka kirjoitetaan yhdellä. Ihan sen puolesta että täällä maassa ei kaksoisvokaalia kertakaikkiaan ymmärretä, ja tulimme siihen tulokseen että suomalaiset ymmärtävät paremmin tämän " yksi vokaali lausutaan kahtena" -jujun kuin täkäläiset toisinpäin. Harmittaa kyllä kun jotkut (suomalaiset) antavat ymmärtää että yritämme " hienostella" tms. nimillä, vaikka se on ollut aivan käytännön ratkaisu, joka ei kuitenkaan molemmissa maissa ole yhtä käytännöllinen aina :) .
Mielestäni nimen kantajan toivetta pitäisi kunnioittaa ja lausua nimi niinkuin hän haluaa!
green:
70-luvun alun lapsena tuttuihini kuuluu naisia nimeltä Pia, Mia jne. Kaikkien heidän nimiä lausutaan kahdella vokaalilla mutta kirjoitetaan yhdellä. Musta jotenkin tuntuu että tämä kahdella vokaalilla kirjoittaminen on tullut muotiin vasta nyt viime vuosina.Pakko myöntää että jos joku sanoo nimekseen esim. ' Piia' niin taidan kyllä kirjoittaa sen automaattisesti yhdellä iillä. Samoin Eemilin kirjoittaisin yhdellä eellä - paitsi ehkä nyt kun olen tällä palstalla törmännyt tähän asiaan.
Musta siis tosiaan tuntuu että vaikka kirjoittaa nimen niin kuin se lausutaan NIIN SE EI POISTA ONGELMAA: silti kysytään kirjoitetaanko yhdellä vai kahdella vokaalilla - eikö niin?
Meidän tytöllä on juuri yksi näistä kahdella iillä kirjoitetuista iia-loppuista nimistä. En ole kokenut ongelmaksi aina sanoa esim. lääkäriaikaa varatessa " Xiia" kahdella iillä :-) minusta se on ongelma jos siitä ongelman itselleen tekee. Ja tämän sanoo ihminen joka on koko elämänsä saanut tavata sukunimensä ja ihmetellä mitä ihmeellisempiä kirjoitusasuja tavaamisesta huolimatta...
-minskuliina
siitä! Tunsin kerran yhden Jennyn. Hän halusi nimensä lausuttavan suomalaisittain y:llä eikä jenni' nä. Outoa, mutta kunnioitin neidin toivetta. Kaikki ei aina mene sääntöjen mukaan, ehkäpä näin on hyvä. Tina saa olla ' tiina tai ' tina mun puolesta tai jopa ' taina.