Tyttären ammattihaave

Sä et ilmeisesti pahemmnin lukiossa menestynyt

Ja oot henkisesti muutenkin amis.

En tiedä, onko 8,8 keskiarvo lukuaineissa ja E:n paperit kirjoituksissa huono lukiomenestys..?

Minkähän ikäinen olet, kun vielä pidät lukiota "parempien ihmisten" kouluna. Ei taida ylioppilaalla olla samanlaista painoarvoa enää kuin 50 vuotta sitten. Parempi opiskella itselleen ammatti samassa ajassa kun toiset opiskelee valmistuakseen ylioppilaaksi eli ei miksikään. Siitä vielä 5-8 vuotta lisää opiskeluja kun toiset ovat jo edenneet työelämässä parhaille paikoille.

että onpa hirveä äiti lapsellaan.

Näinpä, antaa lapsen valita ala mistä tykkää. Millainen maailma olisi vaikka ilman roskakuskeja? Jokainen työ on arvokas. Älä ole äiti, joka katkaisee lapsensa unelmilta siivet. Ole mahdollistaja ja kannusta. Kyllä muutkin tuon ikäiset menevät tuonne niin miksei tyttäresi? Oikeasti ankea homma on röntgenlääkärillä, istua päivästä toiseen yksin katselemassa jotain kuvia. Lapsesi haluaa toteuttaa itseään, anna mahdollisuus. Jos ei ole oikea ala niin anna vaihtaa. Ei se lukio ole mikään kaiken a ja o, jos ammattihaave on selvä niin antaa mennä! Älä yritä elää omaa unelmaasi lapsesi kautta, älä tavoittele itsellesi ylpeyttä korkeakoulutetusta lapsesta. Tavoittele sitä, että lapsesi on onnellinen. Tuon ikäinen osaa jo tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevat päätökset. Jos liikaa toppuuttelet, voit menettää lopullisesti välisi lapseesi. Mikään ei ole niin paha, kuin lapsensa kautta elävä äiti, joka määräilee lapsensa tulevaisuutta. Kuvittele jos omasi olisi päättänyt, mikä sinusta olisi tullut isona. Anna lapsesi elää omaa elämäänsä ja puutu vain, jos hän tarvitsee sitä.

Korjaan vielä, että en ole painostamassa lukioon, vaan joku "tavallisempi" ammatinvalintakin olisi parempi, esim. lähihoitaja. Töitä olisi varmasti ja sitten voisi opiskella muuta, jos vielä haluaa. Itse olen suoritanut yliopistotutkinnon, mutten silti ajattele, että lastenikin tarvitsee esim. mennä lukioon. EN vain halua lapselleni liian rankkaa ammattai enkä halua hänen muttavan pois 16 vuotiaana.

En tiedä, onko 8,8 keskiarvo lukuaineissa ja E:n paperit kirjoituksissa huono lukiomenestys..?

Minkähän ikäinen olet, kun vielä pidät lukiota "parempien ihmisten" kouluna. Ei taida ylioppilaalla olla samanlaista painoarvoa enää kuin 50 vuotta sitten. Parempi opiskella itselleen ammatti samassa ajassa kun toiset opiskelee valmistuakseen ylioppilaaksi eli ei miksikään. Siitä vielä 5-8 vuotta lisää opiskeluja kun toiset ovat jo edenneet työelämässä parhaille paikoille.

että lukion käymättömyys näkyy ja kuuluu ihmisestä ja että lukio käymättömän kanssa on hankala keskustella, kun ei olla ns. samalla viivalla. Loput on omaa keksintöäsi.

että onpa hirveä äiti lapsellaan.

Näinpä, antaa lapsen valita ala mistä tykkää. Millainen maailma olisi vaikka ilman roskakuskeja? Jokainen työ on arvokas. Älä ole äiti, joka katkaisee lapsensa unelmilta siivet. Ole mahdollistaja ja kannusta. Kyllä muutkin tuon ikäiset menevät tuonne niin miksei tyttäresi? Oikeasti ankea homma on röntgenlääkärillä, istua päivästä toiseen yksin katselemassa jotain kuvia. Lapsesi haluaa toteuttaa itseään, anna mahdollisuus. Jos ei ole oikea ala niin anna vaihtaa. Ei se lukio ole mikään kaiken a ja o, jos ammattihaave on selvä niin antaa mennä! Älä yritä elää omaa unelmaasi lapsesi kautta, älä tavoittele itsellesi ylpeyttä korkeakoulutetusta lapsesta. Tavoittele sitä, että lapsesi on onnellinen. Tuon ikäinen osaa jo tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevat päätökset. Jos liikaa toppuuttelet, voit menettää lopullisesti välisi lapseesi. Mikään ei ole niin paha, kuin lapsensa kautta elävä äiti, joka määräilee lapsensa tulevaisuutta. Kuvittele jos omasi olisi päättänyt, mikä sinusta olisi tullut isona. Anna lapsesi elää omaa elämäänsä ja puutu vain, jos hän tarvitsee sitä.

Mitä jos se lapsen haave onkin olla röntgenlääkäri? Typerää haukkua noin tärkeää työtä tekeviä ihmisiä?

tyttö on kuitenkin vasta 14, ja ehtii tässä välissä pohtia asioita itsekin tarkemmin. Vaikka hevoset ovat kaikki kaikessa, niin väkisinkin peruskoulun lopussa tulee mietittyä muitakin vaihtoehtoja, ja toisaalta sitä, että mitä tuo ammatti tarkoittaa ihan käytännössä.



Jos nyt kuitenkin tuohon ammattiin haluaa, niin ei se mikään maailmanloppu ole. Jos ei opiskelujen jälkeen tuolla halua jatkaa, niin ei ole liian vanha lukioon tai mihinkään muuhunkaan kouluun, ja työelämässä tuollainen tutkinto kuulostaa kuitenkin hyvältä, ahkeralta ja järkevältä ihmiseltä mihin tahansa työhön.

Tavoittele sitä, että lapsesi on onnellinen. Tuon ikäinen osaa jo tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevat päätökset.

Tuon ikainen nimenomaan *ei* osaa tehda omaa tulevaisuuttaan koskevia paatoksia. Tai ehka osaisi, jos opastettaisiin kunnolla, mutta suurimmassa osassa kouluista ei ole resursseja kertoa kattavasti erilaisista ammateista.

Kannattaa antaa ajatuksen viela kypsya muutaman vuoden ja keskustella silla aikaa faktoista puolesta ja vastaan (miinusta raskas tyo, pitkat tyopaivat, lomia vaikea pitaa ja palkka pieni ellei aivan huipulle paase - plussaa se, etta saa tehda joka paiva itselleen rakkaalla alalla toita ja opastaa taas uusi sukupolvi ratsastuksen pariin). Jos tosiaan tytto haluaa viela taysikaiseksi paastyaan ratsastuksenohjaajaksi, niin mikas siina.

että käy esim. vuoden verran lukiota, ja jos silloinkin edelleen haluaa ratsastuksenohjaajaksi, niin hakee sitten uudestaan. Tai jos siltä tuntuu, niin sitten käykin sen lukion loppuun ja miettii sitten uudestaan.

Mä olen vain sanonut että lukion käymättömyys näkyy ja kuuluu ihmisestä ja että lukio käymättömän kanssa on hankala keskustella, kun ei olla ns. samalla viivalla. Loput on omaa keksintöäsi.

Ihmisestä kyllä huomaa, jos on käynyt lukion ja sen jälkeen opiskellut yliopistossa/ammattikorkeassa vuositolkulla. Sellaisten ihmisten kanssa voi jutella tavallisista asioista vasta kun he ovat lähempänä kolmeakymmentä. Siihen asti he ovat opiskelijoita, joilla on kokemusta vain opiskelijaelämästä. Puheenaiheet ja elämänkokemus todellakin on vain sitä opiskelijaelämää. Aikuisiksi he kasvavat vasta oltuaan työelämässä jonkin aikaa.

Mutta jos olet samanlainen itsekin, voi olla vaikea löytää yhtymäkohtia ihmisen kanssa, joka on ollut työelämässä jo vuosia kun sinä vasta teen opinnäytetyötäsi.

Ihmisestä kyllä huomaa, jos on käynyt lukion ja sen jälkeen opiskellut yliopistossa/ammattikorkeassa vuositolkulla. Sellaisten ihmisten kanssa voi jutella tavallisista asioista vasta kun he ovat lähempänä kolmeakymmentä. Siihen asti he ovat opiskelijoita, joilla on kokemusta vain opiskelijaelämästä. Puheenaiheet ja elämänkokemus todellakin on vain sitä opiskelijaelämää. Aikuisiksi he kasvavat vasta oltuaan työelämässä jonkin aikaa.

Mutta jos olet samanlainen itsekin, voi olla vaikea löytää yhtymäkohtia ihmisen kanssa, joka on ollut työelämässä jo vuosia kun sinä vasta teen opinnäytetyötäsi.

vaan näkyy ja kuuluu ihmisestä ihan koko loppuelämän ajan. Enkä oikein ymmärrä miksi sinun pitää viljellä noita henkilöön käyviä kommenttejasi minusta. Et sinä tiedä minusta yhtään mitään, kunhan arvailet. Suututtaako niin vai mikä on?

Itselläni on ratsastuksenopettajan tutkinto (kävin ns. vanhan ROKin, joka oli 2-vuotinen opistotason koulutus, jonne piti olla lukio tai hevosenhoitajalinja käytynä ja silti tiukat pääsykokeet: 130 hakijasta 10 pääsi).



Alana hevosala on sydämestään hevosihmiselle mutta silti realistiselle hyvä, antoisa ja monipuolinen. Valitettavasti suurin osa alalle haluavista heppatytöistä kuvittelee hevosalan opiskelun ja töiden olevan jotain ylipitkää ratsastusleiriä... Mutta jos järkeä ja motivaatiota löytyy, niin sinne vaan!



Silloin kun minä ROKin kävin, sinne oli 18 vuoden ikäraja. Se oli erittäin hyvä, sillä asuminen sisäoppilaitoksessa ja erittäin rankka koulu, oli sellainen yhdistelmä, ettei siellä moni alaikäinen olisi selvinnyt (kun ei joka kurssilta selvinnyt osa ikärajan saavuttaneistakaan). Itse en päästäisi 16-vuotiasta Ypäjälle, ehei! :D



Meidän kurssilta vain harva on enää nyt 16v valmistumisen jälkeen hevosalan töissä. Itselläni kävi hyvin, sillä ensin tein töitä kokopäiväisenä ratsastuksenopettajana ratsastuskoululla, sitten osa-aikaisena ja kesätyöntekijänä eri talleilla yliopisto-opintojen ohella ja lasten synnyttyä olin 8,5 vuotta kotiäitinä, joka iltaisin teki free lance -keikkaa hevosalalla. Eli olen saanut nauttia alan parhaista puolista, ja myös pystynyt tienaamaan niin opiskelu- kuin kotiäitiaikoinakin.



Jo ROKin aikaan olin sitä mieltä, että opiskelen vielä muutakin, ja nykyään työskentelen luokanopettajana, ja ratsastus sekä tunninpito olvat erittäin rakas harrastus.



Tiedän useampia hevosalan ammattilaisia, jotka polttavat itsensä loppuun tällä rankalla alalla, eivätkä myöhemmin halua olla missään tekemisissä hevosten kanssa. Alalla on nimittäin se asenne, että töihin mennään vaikka pää kainalossa, ja kunnon hevosihminen tekee töitä 20h/vrk ja elää kahvilla ja tupakalla. Itse olen perusluonteeltani laiska, siis työt kyllä teen 100% hyvin, mutta rentoutuakin osaan, joten asenteeni on varmaan osittain säästänyt minua.



Etukäteen on myös hyvä miettiä mitä haluaa: hevosalalla menestyy parhaiten perustamalla oman tasokkaan tallin. Siinä vaan ei pääse juuri rikastumaan (ainakaan alkuvuosina), ja lisäksi yrityksen kanssa saa tosissaan olla naimisissa. Voi myös mennä palkalliseksi ratsastuksenopettajaksi, mutta palkkataso on tosi kirjava ja lisäksi työajat huonot. Tämä hankaloittaa esim. perheen perustamista, muttei estä sitä!



Itse olin alkuun useamman vuoden palkallisena koko- tai osa-aikaisena opena, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt aiemmin heittäytyä freeksi. Se on hyvä kokonaisuus vaikkapa opiskelun tms. ohella, mutta miksi ei myös kokopäivätyönä. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana on suht yksinkertaista olla (jopa minulle vaikka inhoan talouteen liittyviä paperitöitä), voit tehdä töitä milloin haluat ja pitää vapaata milloin haluat, ja mikä tärkeintä saat tehdä sitä olennaista: opettaa ja ratsastaa (kun taas ratsastuskoulussa työhön kuuluu usein paljon sälää). Ja jos hoidat hommasi hyvin, saat entistä mielenkiintoisempia töitä ja jopa voit valita asiakkaasi... =) Hyvää ion myös se, että et tarvitse opetustaitosi lisäksi kuin auton, jolla kulkea asiakkaiden talleille ja kännykän, jolla sopia tunteja. Asiakkailla on omat tai vuokrahepat, joiden kanssa he haluavat opetusta ja tilaavat sinut paikalla. Menet paikalle, pidät tunnin, otat rahat ja ajat kotiin. HEH, oikeasti olen itse tunninpidosta niin innostunut, että koen etenkin aikuisasiakkaita opettaessani flow-kokemuksia, lähden suorastaa lentoon oppilaan edistyessa, ja ratsastus"tunti" kohdallani kestää useinmiten noin 80 minuuttia... Kivaa! =)

että tyttärelläsi on unelmia ja tietää mitä tahtoo!



Toivottavasti kannustat häntä kaikin tavoin toteuttamaan haaveensa.

Ihmisestä kyllä huomaa, jos on käynyt lukion ja sen jälkeen opiskellut yliopistossa/ammattikorkeassa vuositolkulla. Sellaisten ihmisten kanssa voi jutella tavallisista asioista vasta kun he ovat lähempänä kolmeakymmentä. Siihen asti he ovat opiskelijoita, joilla on kokemusta vain opiskelijaelämästä. Puheenaiheet ja elämänkokemus todellakin on vain sitä opiskelijaelämää. Aikuisiksi he kasvavat vasta oltuaan työelämässä jonkin aikaa.

Mutta jos olet samanlainen itsekin, voi olla vaikea löytää yhtymäkohtia ihmisen kanssa, joka on ollut työelämässä jo vuosia kun sinä vasta teen opinnäytetyötäsi.

vaan näkyy ja kuuluu ihmisestä ihan koko loppuelämän ajan. Enkä oikein ymmärrä miksi sinun pitää viljellä noita henkilöön käyviä kommenttejasi minusta. Et sinä tiedä minusta yhtään mitään, kunhan arvailet. Suututtaako niin vai mikä on?

Minusta sillä ei ole mitään väliä, millä tavalla lukion käymättömyys minun kohdallani näkyy tai kuuluu. Onhan minulla kuitenkin sekä muinainen opistotutkinto että ylempi korkeakoulututkinto, ja väitöskirjan tekokin on harkinnassa.

Mutta aloittajalle asiaa: miksi et antaisi edes lapsesi toteuttaa omaa haavettaan? Viis siitä, vaikka se osoittautuisi huonoksi valinnaksi, sillä hän ei kuitenkaan mitään peruuttamatonta tekisi. Huonomminkin ihminen voi ikävuotensa 17-20 viettää kuin opiskelemalla, vaikka ratsastuksenopettajaksi.

Lukio kun ei todellakaan ole enää tällä vuosisadalla mitään niin erinomaisen loistavaa kuin mitä se oli vielä 1900-luvun alkupuolella.

Jos on jo useamman vuoden harrastanut, luulisi että on jo aika varma valinnastaan. Hevosten parissa on paljon mahdollisuuksia esim. ulkomaille pääsyyn ja muuhun mahtavaan joka on vain hyväksi. Kyllä se on välillä rankkaa mutta kuntohan kasvaa eikä se sitten enää tunnu missään, jos tykkää opettamisesta niin sehän on vain unelma ammatti. Maneesit on keksitty eli sellaisessakin voi opettaa huonolla säällä mikäli tallilta löytyy. On myös paljon jatko mahdollisuuksia ohjaajan jälkeen eli ratsastuksen opettaja ja sen jälkeen voi jopa yrittää ratsastuksen master koetta. Palkka nousee jopa usein master vaiheessa kahteen tonniin tai yli. Sillä pärjää jo todella hyvin, se vain riippuu itse eläjästä miten elää, osaako säästää yms. Heppa elämä on todella mukavaa ja toivottavasti on sinne sinusta huolimatta tähdännyt :D

Olen 13 ja aijon tehdä samoin äitini minua kovasti lukioon tyrkyttää muutta hevoset ne vaan on niin tärkeitä että ei lukio ja hevoset mahdu samaan päivään.. jos lapsesi fiksu ja asiallinen on niin päästä menemään!

Voi voi kyllä on kurjaa kun tytön heppakoulutus-into  lytätään oikeen porukalla. Eei kkyllä missään nimessä kannata mennä hevosopistoon ja varsinkaan jos itseä kiinnostaa ja ikää on noinkin paljon. Kannattaa just niinku joka kulmassa vaan kertoa hänelle että ei kannata ei kannata ei kannata!!! se on ihan parasta tohon!!

Musta on tosi ihanaa kun mun tyttäreni on just menossa innoissaan hevosopiston ratsastuskokeeseen. Lukio on nyt pohjalla käytynä ja tämä sopii nyt Loistavasti siihen lukiopiinaan. Kuka tietää alle kakskymppisenä mitä haluaa tehdä isona. Ei ainakaan nää jotka on alle 20 vee!! mut pääasiahan tuntuu olevan että kun nuori saa kaiken muun olemisensa keskellä, en tark mitään muuta kummallista kuin yleensä nuorena ihmisenä olo, niin, itseään kiinnostavan idean on laittaa se maan rakoon! Paitsi että siitä tulee myöhemmin saoimista että miks et kannustanut mua sinne kun oisin halunnu..ym. Nykyään on ihmisilla pari kolme koulutusta tai ammattia  ei kannata täristä!!