Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären ammattihaave
29.07.2011 |
Tyttöni 14v ilmoitti, että aikoo lähteä opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi peruskoulun jälkeen. Oppilaitos on toisella paikkakunnalla, matkaa jonkin verrra, sisäoppilaitos. Voi jee, aika kamalaa, en pidä ajatuksesta ollenkaan. On fiksu tyttö, jos vaan yrittää, olisi aineksia muuhun. Mutta hevoset on kaikki kaikessa ja harrastus jatkunut jo vuosia. Mutta en kyllä halua päästää häntä sinne, pois kotoa, kulkeminenkin sinne hankalaa. ja se ratsastuksenopettajan työhän on aika ankeaa, illat pitkät kylmällä kentällä/maneesissa...Mitä ajattelette?
Kommentit (36)
että haave kariutuu helposti. Kannattaa muistuttaa, että muitakin vaihtoehtoja on.
Peruskoulun jälkeen aika moni joutuu muuttamaan pois kotoa, sillä keskiasteen opiskelupaikkoja ei ole lähellä tai jos on, ei niihin pääse bussilla. Suomi on hiljaalleen ajautumassa samanlaiseksi kuin se oli 1960-luvulla, jolloin opiskelujen takia oli pakko muuttaa pois kotoa jo 16v iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä myönnä äläkä kiellä. Mieli voi muuttua. Mikään koulutus ei ole pahasta. Kyllä se siitä aukeaa tuokin solmu
jossa yhtenä linjana ratsastus? Eräs tuttavani on aikoinaan sellaisen käynyt ja hänellä ainakin elämässään hyvin pyyhkii vaikkei ammattilaista tullutkaan. Voisin kuvitella, että meininki tuollaisessa liikuntapainotteisessa lukiossa olisi hieman järkevämpi kuin monessa muussa toisen asteen oppilaitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mulla ole sitä mitään vastaan. Siitähän on sitten halutessa hyvä ponnistaa vaikka mihinkä!
annat tyttäresi mennä alalle joka häntä kiinnostaa. varmasti viihtyy hyvin kun on mieluinen ala, koti-ikävä saattaa iskeä aluksi, mutta onneksi on puhelin yms keksitty :)
miksi pitäisi käydä eka lukio, pidätkö amista huonompana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan opinnot kestävät? Ehkäpä lapsesi on tottunut jo harrastuksessaan kylmyyteen, joten sitä ei tarvistsisi miettiä, jokaisessa työssähän on ikäviä puolia.
Jos pakotat tyttösi jollekin toiselle alalle, niin voi olla, että hän ei motivoidu. Nuori, joka alisuoriutuu opinnoistaan, ei todennäköisesti edes valmistu opinnoistaan.
vaikka ratasastuksenopettajana ei sai töitä, niin olisi todennäköisesti saanut valmiin tutkinnon. Jos ei kauan kestä, niin sen jälkeen voisi sitten opiskella sellaisen ammatin, jolla työllistyy paremmin, jos ei saa ratsastuksen opena töitä.
usein pikkuisilla menee opiskelut hulinaksi kun valvontaa ei ole...
työ on todella antoisaa, mutta palkka on huono ja olosuhteet nyt mitä ovat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukion käymättömyys näkyy ja kuuluu ihmisestä.
oletko katkera jollekkin amiksen käyneelle kun noin sanot? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin hirveasti ratsastuksenopettajaksi, mutta vanhempani ja opettajani saivat minut lopulta kaymaan ensin lukion. Niinkuin tyttaresi, olin myos fiksu tytto ja aikuisten mielesta olisi ollut kamalaa haaskausta jattaa koulut kesken.
Kirjoituksiin mennessa olin itsekin tullut siihen tulokseen, etta kannattaa hankkia muu leipa-ammatti niin, ettei koko elama pyori hevosten ymparilla. Paasin lukemaan biologiksi, jatkoin koko opiskeluajan ratsastusta ja hevosten koulutusta ja ratsastajien ohjaamista. Valmistuttuani vaihdoin asuinmaata vuoden-parin valein, eika siihen tilanteeseen oikein sopinut oman hevosen hankinta, mutta etsiydyin aina asuinkaupunkini ratsastusseuraan ja olen ollut mukana jarjestamassa este- ja kenttaratsastuskisoja mm. Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa. Saksassa vain kiersin kisoissa ja messuilla uusien kavereideni kanssa ja sekin oli mukavaa. Nyt olen juonimassa omaa tytartani paikalliseen Pony Clubiin ja sita kautta varmaan meille vihdoin tulee poni tai kaksi!
Mutta asiaan - kerro tyttarellesi, etta hevosmaailma on rankka seka fyysisesti etta henkisesti ja palkka on pieni suurimmalla osalla ihmisista. Jos viela omistaa tallin, niin saa murehtia pistaako vahan puolikuntoisen hevosen tunnille vai kiristaako omaa vyota viela yhden pykalan. Lukio kannattaa kayda jo siksi, etta se antaa valmiudet moneen muuhun uraan. Jos lukion jalkeen on edelleen sita mielta, etta ratsastuksenohjaajan tutkinto on tie onneen, niin siita vaan testaamaan taitojaan paasykokeisiin. On muuten kuulemma aika kilpailtu ala, eli paasykokeissa voi myos tulla seina vastaan. Vaikka niin kai Suomessa on nykyaan vahan alalla kuin alalla.
Oijoijoi ja ei!!
Työ on fyysisesti (ja psyykisestikin, olla vastuussa niin isoista ja kalliista eläimistä ja parhaimmillaan ihmishengistä) vaativaa. Palkkaus ei ole työn vaativuutta vastaavaa.
Yritä vielä puhua tyttäresi kanssa, että ammatti voi olla muukin ja hevoset pitää harrastuksena.
Nimim. Itse hevosiin hurahtaneena tyhmän ammatin valinnut ja komikymppisenä burn outissa uuden ammatin itselleen lukenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko katkera jollekkin amiksen käyneelle kun noin sanot? :DD
kateellinen. Tuo on vain oma huomioni. Lukio käymättömän henkilön kanssa on aika hankala keskustella ja puheenaiheet pitää valikoida.
että onpa hirveä äiti lapsellaan.
Olisi kyllä hyvä käydä lukio, koska lukion käymättömyys näkyy ja kuuluu ihmisestä.
Elämäni turhimmin käytetyt kolme vuotta: lukiossa. Ja seuraavat viisi vuotta ammattikorkeassa.
Ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen opiskelin amistutkinnon ja olen hyvin palkatulla alalla unelmieni työpaikassa.
Mitään ei jäänyt lukiosta käteen, v*tun yleissivistys, sen oppii ihan aikaansa seuraamalla, lukio vaikuta siihen mitenkään.
Olisi kyllä hyvä käydä lukio, koska lukion käymättömyys näkyy ja kuuluu ihmisestä.
Elämäni turhimmin käytetyt kolme vuotta: lukiossa. Ja seuraavat viisi vuotta ammattikorkeassa.
Ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen opiskelin amistutkinnon ja olen hyvin palkatulla alalla unelmieni työpaikassa.
Mitään ei jäänyt lukiosta käteen, v*tun yleissivistys, sen oppii ihan aikaansa seuraamalla, lukio vaikuta siihen mitenkään.
Ja oot henkisesti muutenkin amis.
jos menee lukioon ja kirjoittaa ylioppilaaksi riittävän hyvin arvosanoin.
Itsellä oli sama tilanne 10 vuotta sitten. Tosin opiskelin hevosenhoitajaksi (silloin piti ensin valmistua hevosenhoitajaksi ja siitä pystyi jatkamaan sitten Ypäjällä ratsastuksenohjaajaksi/-opettajaksi). Vanhempani eivät pitäneet ajatusta "parhaana mahdollisena", mutta tukivat kuitenkin valintaani.
Itse opiskelu antoi paljon ja sisäoppilaitoksessa asuminen oli hyvää oppia omaa elämää varten (asuntolassa on kuitenkin valvonta, joten ihan mitä tahansa tyhmyyksiä ei voinut tehdä. Koulussa myös opettajat olivat tottuneet "huoltamaan" kotoa poismuuttaneita eli tuki oli hyvää).
Valmistuttuani työnsaantimahdollisuudet olivat huonot, ja koska lukupäätä riitti ja alan huonot palkat ja työolot oli hyvin tiedossa, niin jatkoin ammattikorkeakouluun. Eli loppuen lopuksi teen siistiä sisätyötä inhimillisillä työajoilla ja kohtuullisella palkalla. Edelleen hevoset ovat tosi tärkeä osa elämää ja toisaalta välit vanhempiin hyvät, kun ei tarvinnut lähteä vastoin heidän tahtoa tai vastaavasti luopua suuresta haaveesta.
Ratsastuksen ohjaajan tutkinnon suorittamiseen tarvitaan oma/vuokra/laina hevonen, joten juttele tytön kanssa sen hankkimisesta(jos hevosta ei vielä ole) ja ylläpidosta. Ratsastustaitotaso vaatimus on myös aika kova (taidot tosin ehtii kehittyä tosi paljon opiskelun aikana), joten pelkkä motivaatio ja hevosrakkaus ei riitä tutkinnon läpäisyyn. Hevosharrasteohjaajan tutkinnon voi suorittaa ilman omaa hevosta ja ratsastustaitovaatimuksetkin on helpommat, joten tämäkin kannattaa miettiä kun valitsee mille linjalle tutkintoa suorittamaan hakee.
Alue: Aihe vapaa
hyvä idea, mutta käy lukio ensiksi. Voi sitten päättää haluaako ratsastuksen opettajaksi vai muuhun heppoihin liittyvälle alalle.