Mitä yli 35-vuotias voi vielä elämältään odottaa?
Ylitin tänään tuon rajapyykin ja masentaa... Tiedättekö myöhään elämäänsä suuntaa muuttaneita/parantaneita ihmisiä? Itse olen jämähtänyt kuvioihin, joihin en ole ollenkaan tyytyväinen.
Kommentit (22)
Nyt aloitat sen tutkinnon loppuun saattamisesta. Otat heti maanantaina yhteyttä siihen oppilaitokseen jossa olet opiskellut ja kysyt mitä voit asian suhteen tehdä. Jos opiskelu työn ohessa tuntuu liian rankalta, tee osittaista työaikaa hetkinen.
Sitten kun tutkinto on tehty, voit miettiä työpaikan vaihtoa, ellet jo aiemminkin.
Aloita tutkinnosta. Tarkista, paljonko aikaa tutkinnon loppuun saattamiseen menee, ja mieti sitten, mitä tehdä. Jos menee vähän aikaa, voisitko ottaa palkatonta vapaata tai tehdä lyhennettyä työaikaa hetken? Jos menee pidempään, olisiko opintovapaa vaihtoehto?
Kokemuksesta tiedän, että kun tutkintoasian saa kuntoon, elämä tuntuu paljon paremmalta - tein itse tutkintoni valmiiksi 10 vuoden työuran jälkeen työn ohessa (valmistuin 37-vuotiaana), ja sen jälkeen elämä tuntui ihan mielettömän paljon paremmalta.
Sen jälkeen olen ehtinyt täydennyskouluttaa itseäni ja vaihtaa uraa, ja olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni. Muukin elämä on moninkertaisesti parempaa, kun takaraivossa ei koko ajan kummittele se tekemätön tutkinto...
Suosittelen siis lämpimästi, että selvität mahdollisuudet tehdä tutkinnon loppuun. Se voi aukaista elämää ihan uudella tavalla.
T: 42 v. ja tyytyväinen elämäänsä
ja olen tosi innoissani siitä. Lapset on tehty, odotan kolmannen elämän alkamista, jolloin ehdin taas elää vähän itsellenikin. Rikastumista voi aina odottaa. Mulla on paljon suunnitelmia siitä, mitä teen ja miten elän tulevina vuosina.
Mutta tiedätkö, vielä vuoden alussa olin ihan ranteet auki sitä mieltä, että elämäni on eletty eikä ole mitään enää odotettavissa.
t.35vee