Miehen kaverit sanovat minun näyttävän 18 vuotiaalta, olen 23.
Kuullostaa tyhmältä ja joo turhanpäiväinen asia, mutta onko tuo hyvä vai huono puoli? 3-kymppisenä onkin varmaan kivempi näyttää nuoremmalta, mutta tässä iässä se, että kuulee näyttävänsä 18 vuotiaalta on vähän niin ja näin. Aika tyhmä asia, mutta taisin hiukan ottaa nokkiini.
Kommentit (30)
ainakin tunnen, että nuorelta näyttäminen syö mun auktoriteettia. Aina tytötellään.
Olen 31-vuotias, tämän vuoden puolella vielä kysytty papereita. Ei tosin viime aikoina, oon raskauden takia niin kulahtaneen näköinen ;)
siinä onko 18 v ja 23 v kun ei nyt oikeesti ole juuri mitään eroa...
sitten voi miettiä asiaa, jos 30 v näyttää 18 v tai 40 v näyttää 20 v...
Mua inhotti olla teinin näköinen reilut parikymppisenä! 30-vuotiaana kysyttiin vielä henkkareita :( Inhotus johtunee siitä, etten edelleenkään pidä teinityttöjä/nuoria naisia viehättävän näköisinä. Pikkusen vanhemmissa naisissa on omaa näköä, tyyliä, charmia, mitä vaan positiivista, joita en nuoruudessa näe.
Nyt olen nelikymppinen. Ja tyytyväinen ulkonäkööni, lähinnä siihen etten ole vielä muuttunut 'tädiksi' mutta en silti enää näytä teiniltä :)
näyttävät pidempään teineiltä. Riippuu varmaan miehestä onko se hyvä vai huono asia.
Olen 31 ja näytän monen mielestä ehkä 25-27 vuotiaalta. Eihän siinä montaa vuotta ole, olen oikein tyytyväinen! Ei ole ryppyjä, ei ylikiloja. Uskon, että hyvät elämäntavat ja urheilu pitävät minut nuorekkaana jatkossakin. Ja kun geenejäni katson, ei äitinikään näytä yli 55-vuotiaalta, vaikka on 64.
Vaikka pojat saattavat niin kuvitella sanoessaan sen. Uskon kyllä että ovat ihan tosissaan. Mut luulen että ne ite tykkäis enemmän naisesta joka näyttää 23-vuotiaalta.
Minä näytän myös ilmeisesti kovin nuorelta. Muutama viikko sitten en päässyt k-24 baariin, koska poke ei uskonut, että olen niin vanha vaikka näytin henkkareita. Hän väitti, että minulla on jonkun muun paperit. HAH! Työskentelen isossa yrityksessä esimiestehtävissä ja suurin osa alaisistani on miehiä. Varsinkin vanhojen miesten on hyvin vaikea tulla toimeen sen asian kanssa, että minä olen esimies. Näytän kuulema juuri ylioppilaslakin saaneelta. Ei siinä mitään, tämänkin kevään ylioppilaat olivat todella kauniita, mutta haluan että minuun suhtaudutaan vakavasti ja ikäni vaatimalla tavalla. Erityisesti töissä tämä häiritsee, muuten ei niinkään sillä ulkonäössäni ei mielestäni ole mitään vikaa.
No on iso ikäero tai ei, mutta jos nyt näytän jo 18 vuotiaalta ni voin kuvitella millaista se on 3-kymppisenä kun si9llonkin varmaan luullaan 18 vuotiaaksi. Mä otin kyllä vähän nokkiini, 2-kymppinenkin kuullostaa paremmalta kuin 18. Ei halua näyttää miltään teinitytöltä kun sitä en enää ole.
Oman miehen mielestä näytän ikäiseltäni, tai sitten hän sanoo sen vaan mun mieliksi. Tiedä siitä sitte. On mullakin ongelma.
Kun on tarpeeksi kaunis ja hottis, niin ei todellakaan mitkään poket pysäytä ovella tai edes kysy papereita. Tämän tietävät kaikki, jotka pääsevät paikkaan kuin paikkaan pelkällä hymyllä ja vaikka alaikäisenä.
Minä näytän myös ilmeisesti kovin nuorelta. Muutama viikko sitten en päässyt k-24 baariin, koska poke ei uskonut, että olen niin vanha vaikka näytin henkkareita. Hän väitti, että minulla on jonkun muun paperit.
Mulla myös sama ongelma. Olen kolmekymppinen (lähes) ja opettaja. Todellakin se syö auktoriteettiani, kun minua luullaan oppilaaksi!
kun menin ekaa kertaa lapseni kanssa baariin aikoinaan. Hyvä vai huono ?
Olen 26 ja ihan hyvin menisin alaikäisestä. Joskus mietin mitä ihmiset ajattelee kun liikun kolmen lapsen kanssa. Olen myös opettaja eli senkin puolesta olisi kiva näyttää "aikuiselta".
Mutta minkäs tälle voi. Vaatteilla voi toki korostaa naisellisuutta ja tyylikkyyttä, mutta ei sekään valitettavasti riitä kun naamataulu on pikkutytön. Lohduttaudun ajatuksella, että tulen luultavasti aina näyttämään ikäistäni nuoremmalta, myös sitten 50v.
Ja vähän liian herkkä?
Ehkä sitäkin, mutta edelleen tiedän, että olen nuori. On eri asia kuitenkin olla 23-vuotias nuori ja näyttää ikäiseltään, kuin se, että on 23-vuotias, mutta kaikki luulevat 18 vuotiaaksi teiniksi. Siks kaupaungillakin varmaan ihmiset tuijottaa kun lapsen kanssa menen. Luulevat varmaan mua teiniäidiksi.
päinvastoin! Minusta on oikein kiva näyttää nuorelta. Paperit Alkossa kysytään lähes aina, vaikka olen 30. Reilu parikymppisenä ärsytti, nyt otan kohteliaisuutena. Minäkin olen opettajana, yläkoulu-lukiossa, mutta eipä ole auktoriteettiongelmia ollut. Ei se ulkonäkö vaan se asenne... :)
erota, onko nainen 16, 18 tai 25. Älä siis ota nokkiisi.
Noh, ite oon 25 ja mua luullaan helposti 18-vuotiaaks, jos en meikkaa, pukeudu naisellisemmin, tai värjää hiuksia. Eli mua ainakin vanhentaa se, että meikkaan, pukeudun naisellisesti ja värjään hiukset eri tavalla. Lasitkin voi toimia, mut en oo kokeillu vielä.
Täällä päinvastainen tapaus. Olen 23, mutta minua on pidetty 28 vuotiaana jne. Olen aina ollut vähän aikuisen näköinen. Hyvä puoli on se että minuun on suhtauduttukin sen mukaan, mutta toisinaan se on myös tuntunut painona harteilla, koska vanhemmillenikin minä olin aina se pikkuaikuinen.
Älä ota ittees, ei kuitenkaan sanonut et näytät 16 vuotiaalta sitä vois jo suuttua :D
30-vuotiaana kysyttiin vielä henkkareita :( Inhotus johtunee siitä, etten edelleenkään pidä teinityttöjä/nuoria naisia viehättävän näköisinä. Pikkusen vanhemmissa naisissa on omaa näköä, tyyliä, charmia, mitä vaan positiivista, joita en nuoruudessa näe.