Aion rääkätä äitiäni henkisesti äitini elämän viimeiset vuodet.

Kun en häntä tappaakaan voi, koska en mene äitini takia vankilaan.

päätteeksi itkemään.

Jos on aikuinen ihminen niin voi kyllä käydä ne vanhat traumansa läpi ja antaa vanhojen asioiden olla.

äitini itkemään ja siitä tyydytyksen tunteen.

minuun yhteyttä. Ärsyttää se että hän ottaa yhteyttä vaikka olen sanonut etten ole kiinnostunut.

ei voi ku sääliä.Hyvää rääkkäyksen täyteistä elämää sulle sitten vaan.Kannattas varmaan keksiä jotain muuta,lapsi paratkin kärsivät.Näin se hulluus taitaa siirtyä vanhemmilta lapsille.Kyllä on onnellinen elämä sulla.

kun olen äitiäni rääkännyt. Suorastaan orgasmiin verrattava tunne.

Ihan jo itsesi takia kannattaisi mennä terapiaan. Se on pieni hinta omasta mielenterbeydestäsi. Riippumatta siitä, mistä kannat tuota kaunaasi äidilleen. Eikö parempi "kosto" olisi, että pääsisit hyvän terapeutin avulla yli tuosta pahasta olostasi? Suomalaiset panostavat ylipäätään aivan liian vähän oman itsensä ja tunteiden ymmärtämiseen. Terapiaan siitä vaan niin sun ei tarvii loppuelämääsi kantaa kaunaa ja sitten vielä äitisi kuoleman jälkeen katua typerää käytössäsi!

kuin voin ja menen vasta äitini kuoltua terapiaan jos alkaa kaduttamaan, epäilen kyllä että ei ala.

ja tuli sellainen tuntuma keskustelusta, että antaa nyt olla tällä erää jonkin aikaa kun seuraavan kerran soitan. Minä olen hänen mielestään aina sekaantunut hänen asioihinsa ja minä luulen tietäväni aina mikä on parasta yleensäkin kaikille, siis minä olen se normi jonka mukaan kaikkien pitäisi elää ja olla.



Ehkä se on parasta hänelle ja minulle, että emme enää keskustele emmekä tapaa.

kostamatta. Kadun sitä etten kostanut isälleni hänen eläessään ja nyt on jo liian myöhäistä.

Ja sen turvin rääkkään äitiäni niin paljon kuin haluan, mitäs ottaa yhteyttä.

Tiedätkö, että vihasi syö sinua itseäsi kaikista eniten! Siksi siitä kannattaisi päästä eroon hoidossa!

koska jäi asumaan alkoholisti-isäni kanssa ja aina isäni juomista ja käyttäytymistä puolusteli. Äitini ei ansaitse sääliäni.

Eipä se terapia mitään auta tuollaisessa välttämättä. Ei se ole mitään ihmeitätekevää. Huomaa että monet teistä jotka käskee mennä terapiaan ei varmasti ole ollut sellaisessa ja teillä on siitä vähän liian optimistiset käsitykset. Itse kävin terapiassa masennuksen takia ja luonnollisesti siellä puhuttiin paljon lapsuudesta. En voi kuitenkaan siltikään antaa äidille anteeksi asioita joita hän on tehnyt mm. väkivaltaa, joten suhtaudun häneen ihan samalla tavoin kuin ennen terapiaakin. En siis ole koskaan kyllä rääkännyt, mutta en halua olla tekemississä. Suhtautumiseni ei ole muuttunut terapian myötä siis tippakaan.

koska jäi asumaan alkoholisti-isäni kanssa ja aina isäni juomista ja käyttäytymistä puolusteli. Äitini ei ansaitse sääliäni.

Sitten sulle tulee hyvä olo, kun paranet:) Älä syytä muita, vaan koita korjata omat asiasi?

vai vasta 10 vuoden päästä, siksi käytänkin jokaisen äitini yhteydenoton hänen kiusaamiseensa ja rääkkäämiseensä.

On onneksi viime aikoina vähentänyt soitteluaan kun pistin vähän pökköä pesään tässä keväällä.

Psykomamma?

että olet sairas :(. Rukoilen apua sinulle.