Kuinka laaja "reviiri" on teidän 5-6-vuotiailla?
Oma tuleva eskarini saa leikkiä talonyhtiön leikkipaikalla ilman vanhempaa. Tämä käytäntö on ollut siitä asti, kun täytti 5-v. Leikkipaikka on suoraan asuntomme edessä ja ikkuna on aina auki, joten kuulen ja näen mitä tapahtuu. Lapsi tietää rajansa missä saa olla ja pysyy siellä.
Talonyhtiössä on useita samanikäisiä lapsia ja tähän kesään asti lapset ovat leikkineet yhdessä. Nyt lapseni on jäänyt monesti yksin, koska muut 4-6-vuotiaat saavat poistua piha-alueelta melko vapaasti. He juoksentelevat parkkipaikalla, viereisen talonyhtiön pihalla ja esim. lähimmän päiväkodin pihalla. Parkkipaikalle meno on omalle lapselleni ehdottomasti kielletty. Selkeitä vaaratilanteita on lapsilla parkkipaikalla ollut, kun juostaan tai pyöräillään peruuttavan auton taakse tms.
Nyt olen miettinyt, että pidetäänkö meillä liian tiukat rajat? Kurjaa katsoa, kun oma lapsi itkee, kuinka hänellä ei ole kavereita, koska hän ei saa mennä muiden mukana pihasta pois ja siksi jää aina yksin. Kovasti on lastani kiusattu tänä kesänä. Hiekkaa heitellään ja kepeillä uhataan lyödä ja haukutaan. Myöskään siksi en ole uskaltanut päästää häntä pihasta pois.
Olen itse miettinyt, että ennen eskaria ei lasta päästetä kulkemaan "kylillä".
Miten muilla? Olemmeko vain liian tiukkoja rajojen suhteen?
Kommentit (48)
Ei siinä ole sönkkäämistä, selvä asia. Onko mielestäsi ok, että 7v päättää teillä asiat?
t.35
Jos taloyhtiössä on paljon saman ikäisiä lapsia niin eikös viimeistään nyt kannattaisi pitää vanhempien yhteinen neuvottelu yhteisistä pelisäännöistä. Samat ongelmat teillä on joka vuosi edessä ja pahenee viimeistään murkku-iässä. Ja viimeistään silloin vanhempien yhteinen rintama on tehokas apukeino, kun nuoret eivät pääse sanomaan, et "mut ku se-ja-sekin pääsee".
Itse ehdottaisin kompromissia muille vanhemmille, jos vain pihan kulkureittien kannalta onnistuu: Eli parkkipaikalla ei saa leikkiä, mutta esim. päiväkodin pihalle saa lähteä.
tuosta kiusaamisestakin kannattaisi puhua yhdessä, ei syyttelevään sävyyn.
Asutaan kaupungin keskustassa ja saa mennä viereiselle leikkipaikalle, minne on yksi kadunylitys, mutta siinä se sitten olikin.
Ei 5-vuotiaiden tarvitse vielä luuhata missä sattuu, eikä varsinkaan missään parkkipaikoilla.
Nuo toisten pihoissa juoksevat itsenäiset (?) lapset on hirveä riesa toisinaan. Meidän pihaan tuli eilen 3-vuotias joka ei osannut edes kunnolla puhua (ei osannut sanoa nimeäänkään niin että olisin saanut selvää, ei osannut kertoa missä asuu). Ehti olla vartin ennenkuin joku tuli perään.
on sama sääntö, että meidän rivitaloyhtiön alueella saa kulkea. On pari kertaa päässyt sellaisen 12-vuotiaan naapurin mukana tien toiselle puolelle. Meilläkin kuullaan usein sitä, että "no kun noikin saa mennä". Pari kertaa on ollut ilman lupaa naapuritaloyhtiön pihassa, mutta muutoin tottelee hyvin. Monesti kuulen, kun tyttö sanoo, että mä en saa tulla teidän mukaan. Toisaalta surullista, mutta en halua omaa lastani osaksi sitä joukkoa, joka ajelee potkulaudoilla ja pyörillä tuolla autoteillä.
Mun mies on antanut tämän 6-vuotiaamme jäädä pari kertaa yksin läheiseen leikkipuistoon. Matkaa kotiin siitä on ehkä 100-150 metriä, katu pitää ylittää kahdesti. Tie on siis sellainen kapea väylä, mistä kulkee lähinnä ne, jotka tänne umpiperälle on koteihin tulossa (asuntoja on kyllä kymmeniä, joten autojakin). Sen lisäksi jotkut ajavat todella kovaa. Tiellä ei ole suojatietä.
Oon meinannutkin kysyä täältä, että antaisitteko te oman 6-vuotiaanne ylipäätään jäädä yksin yleiselle leikkipaikalle ja vielä kulkea tuon matkan yksin kotiin. Liittyy tähän ap: aiheeseen, joten käytän hyväksi tätä ketjua.
Lapsellani oli myös tuon ikäisenä lupa leikkiä vain ja ainoastaan taloyhtiömme etupihalla, jonne on suora näköyhteys tarvittaessa.
Osalla pihan lapsista oli lupa kulkea pihan lisäksi läheisellä leikkikentällä yksinään ja muutoinkin liikkua lähistöllä vapaammin.
Me pidimme kuitenkin kiinni tuosta rajatusta alueesta ja lopputuloksena muutkin pihan lapset leikkivät mieluusti kaikki tuossa pihalla.
Nyt kun lapseni on 7v on hänellä isompi alue jo, mutta yhä ilmoitusvelvollisuus aina kun poistuu piha-alueelta.
saa olla vain omalla pihalla ilman valvontaa. Monilla kavereilla on samoin. Pari poikaa saa pyöräillä miten haluaa n. 2 km säteellä.
saa olla vapasti rivarin pihassa. Naapurina olevaan paritalon pihaan saa mennä, jos pyydetään leikkimään ja kiertää sinne tien kautta. Suoraankin pääsee, mutta joutuisi kulkemaan yhden tontin läpi. Välillä livahtavat tuota kautta. Muualle ei ole lupa ei tarve vielä mennä. Eikä ole kavereillakaan. Ehkä loppu syksystä/keväästä voisi päästää mennemään tarhan pihaan, joka on vinosti yhden risteyksen päässä.
Keski-suomalaisessa kaupungissa omakotitaloalueella asutaan ja lapset saavat kulkea kahdella kadulla vapaasti pihasta toiseen. Molemmat ovat ns päättyviä katuja.
On sovittu että täytyy aina ilmoittaa kun vaihtavat pihaa tai jos pyöräilevät.
Eli reviiri on noin kortteli.
Lapsellani oli myös tuon ikäisenä lupa leikkiä vain ja ainoastaan taloyhtiömme etupihalla, jonne on suora näköyhteys tarvittaessa.
asutaan kerrostalon 7. kerroksessa ja sieltä ei ole näköyhteyttä pihaan. Alaovi on lukossa. Ollaan todettu että jos joku hätä tulee niin isommatkaan lapset ei osaa painaa oikeata summeria tms (niitä naapureittenkin nappeja ränkätään aika paljon). Eli yksinään ei voi olla koskaan ulkona.
Mökillä tms liikkuu kyllä paljon vapaammin koko tontin alueella, tielle sielläkään ei saa mennä
saivat leikkiä omalla pihalla (omakotitalon aidattu piha) tai sitten vietiin kaveiden pihalle ja haettiin pois. Saivat mennä itsekseen tarhan pihalle (ihan vieressä).
6-vuotiaana saavat mennä naapurikadulle kavereiden pihoihin leikkimään, ei sisälle.
Hommattiin kännykkä, joten soittaa aina ja kysyy lupaa, jos haluaa mennä jonnekin muualle.
Itse olin 6v kun lähdin kouluun. Kävelymatkaa oli 1km. Miten voi olla, ettei lapset 5v:nä saa poistua ikkunan alta - mutta vuotta myöhemmin sitten jo kuljetaan itsekseen kouluun?
Ymmärrän täysin, ettei vaarallisella asuinalueella (keskusta jossa paljon autoja) saa lähteä kauas, tai jos lähellä vaikka vesistö tms. Mutta pelkästään liikenteen pelkääminen jossain ei niin vilkkaasti liikennöidyllä alueella on mielestäni hassua. Ja iso harppaus tulee sitten siinä vaiheessa, kun on se kouluun lähtö käsillä.
eskarin aloittava saa ajaa pyörällä pienellä kotikadulla, oleilla omalla ja kahden naapurin pihalla kavereittensa kanssa.
Saavat myös mennä erikseen kysymättä kavereittensa luo sisälle. (siis näiden kahden saman kaverin luo). Periaatteessa on aina huutoetäisyydellä ja reviiri ei ole iso.
meilla saa 5-v leikkia omakotitalon aidatulla pihalla, piste. Jos esim. pallo lentaa kadulle, on ehdottomasti kiellettya lahtea sita hakemaan (autojen takia) vaan pitaa tulla hakemaan aikuinen. Siina on minusta tuonikaiselle reviiria aivan kyllin, koska he eivat viela tajua liikenteesta mitaan (eika kuulemma alle 12-v tajuakaan sita samalla tavalla kuin aikuinen). Mieluummin vahan liian tiukka reviiri kuin kuollut lapsi...
meilla saa 5-v leikkia omakotitalon aidatulla pihalla, piste. Jos esim. pallo lentaa kadulle, on ehdottomasti kiellettya lahtea sita hakemaan (autojen takia) vaan pitaa tulla hakemaan aikuinen. Siina on minusta tuonikaiselle reviiria aivan kyllin, koska he eivat viela tajua liikenteesta mitaan (eika kuulemma alle 12-v tajuakaan sita samalla tavalla kuin aikuinen). Mieluummin vahan liian tiukka reviiri kuin kuollut lapsi...
meilla ei 8 v:kaan saa menna yksin kouluun, matka on aivan liian pitka (useampi kilometri vilkkaasti liikennoitya kaupunkia). Asumme yhdessa Keski-Euroopan suurkaupungissa.
kotiympäristön vaarat määrittelevät paljon.
On myös hirveä ero siinä, miten 5-6veet osaavat huolehtia itsestään. Toiset ovat taukkeja kuin taaperot, toiset jo hyvin harkitsevia.
siksi ei kannata pelkästään katsoa sitä, mitä muut samanikäiset saavat.
Jos taloyhtiössä on paljon saman ikäisiä lapsia niin eikös viimeistään nyt kannattaisi pitää vanhempien yhteinen neuvottelu yhteisistä pelisäännöistä. Samat ongelmat teillä on joka vuosi edessä ja pahenee viimeistään murkku-iässä. Ja viimeistään silloin vanhempien yhteinen rintama on tehokas apukeino, kun nuoret eivät pääse sanomaan, et "mut ku se-ja-sekin pääsee". Itse ehdottaisin kompromissia muille vanhemmille, jos vain pihan kulkureittien kannalta onnistuu: Eli parkkipaikalla ei saa leikkiä, mutta esim. päiväkodin pihalle saa lähteä. tuosta kiusaamisestakin kannattaisi puhua yhdessä, ei syyttelevään sävyyn.
Kyllä aikuisen pitää pystyä edes omille lapsilleen perustelemaan sääntönsä ilman, että sanoo "näin on sovittu".
Päiväkotien piha-alueet on yksityisiä alueita ellei kunta ole niitä erikseen osoittanut yleisiksi leikkipuistoiksi. Ei niihin ole soveliasta mennä leikkimään sen enempää kuin muihinkaan yksityisiin pihoihin.
Itse olin 6v kun lähdin kouluun. Kävelymatkaa oli 1km. Miten voi olla, ettei lapset 5v:nä saa poistua ikkunan alta - mutta vuotta myöhemmin sitten jo kuljetaan itsekseen kouluun?
Ymmärrän täysin, ettei vaarallisella asuinalueella (keskusta jossa paljon autoja) saa lähteä kauas, tai jos lähellä vaikka vesistö tms. Mutta pelkästään liikenteen pelkääminen jossain ei niin vilkkaasti liikennöidyllä alueella on mielestäni hassua. Ja iso harppaus tulee sitten siinä vaiheessa, kun on se kouluun lähtö käsillä.
Meillä on tarkoitus tässä eskarin aikana alkaa harjoitella sitä itsenäistä liikkumista. Ajattelinkin, että pitää tuolla kadulla liikkuessa harjoitella niin, että esim. antaa lapsen tehdä päätös milloin ylittää tie, kun itse on vielä siinä vieressä stoppaamassa jos jotain meinaa sattua. Eiköhän kaikki tee jotain tuollaista ennen koulun alkua?
Mutta jos tuolla meidän alueen "pihateillä" meinaa aikuinenkin joskus alle jäädä, kun mutkan takaa kaahataan ihan liian kovaa, en uskalla 6-vuotiasta päästä yksin. Ja jos ei puhuta vaan liikenteestä, vaan vaikka siitä, että kun mun lapseni on siellä leikkipuistossa ilman aikuista, tippuu vaikka keinusta tai jotkut alkaa kiusaamaan, kukaan ei näe ja ole auttamassa. (No voihan se vaikka 15-vuotiaskin tippua keinusta, mutta...)
t. se joka ei uskalla päästään lastaan leikkipuistoon, vaikka mies päästääkin
Älä tule mitään sönkkäämään, kun et tiedä asiasta mitään.
Ja mitä siitä, jos ei pysy piha-alueella. Ei se sulle kuulu.
Me ei asuta missään pakokaasujen keskellä asfaltti alueella, vaan luonnon rauhassa. Eikä asuta missään betonibunkkerissakaan.
T.31