Masennuslääkitys lisää riskiä uuteen masennukseen

Kun aivojen kemiaa muuttaa, voi olla mitä vaan seurauksia.

pitäisi tietää enemmän lähtökohtia, esimerkiksi että miten iso osa henkilöistä noissa ryhmistä koki parantuvansa alun perinkään? Ja miten pitkäaikaistulokset näyttäytyvät yhdessä paranemistulosten kanssa, onko esim. ei-lääkkeitä käyttäneessä ryhmä, joka ei juuri parantunut, mutta ei sitten uusinutkaan.



Joka tapauksessa jollain tasolla tulos kuulostaa järkevältäkin. Lääkkeet kuitenkin vaikuttavat suoraan aivojen toimintaan, kai niistä sinne jotain jälkiä sitten jää. Näin supertieteellisesti ja tiedolla arveltuna:)



Sitä taas ihmettelin jutussa, että masennus olisi evoluutiossa kehittynyt tapa reagoida stressitilanteisiin. Ymmärrän, että osassa tapauksia tämä pätee, mutta tuo lause ei ota huomioon, että monet masentuvat, vaikka elämässä olisi kaikki hyvin.

Sehän jo tiedetään että masennus ei ole itsessään diagnoosi.Tarvitaan laukaiseva tekijä jotta ihminen MASENTUU

miten tuo tutkimustulos voi selittyä



Lääkitys lisää epämukavien asioiden sietokykyä. Kun syö masennuslääkkeitä, sietää epämiellyttäviä asoita ja stressiä esim työpailla paremmin. Lääkeittä syövä ei ole kuitenkaan tehnyt mitään sen eteen, että hänen elämänsä olisi vähemmän stressaavaa, koska lääkkeet auttavat häntä selviämään stressistä. Kun lääkitys on lopetettu, epämiellyttävien asioiden sietokyky laskee. Silloin on vaarana iskea uusi masennus, koska stressi saattaa tuntua taas liian raskaalta.



Kun taas puolestaan henkilö, joka on syönyt placeboa, on joutunut taistelemaan sen alhaisen serotoniinitason kanssa ja kenties on joutunut tekemään elämässään asioita, jotka vähentävät stressiä, koska muuten hän ei olisi selvinnyt. Sitten kun placebo"lääkitys" puretaan, hänellä on parempi tilanne, koska hän on järjestellut elämäänsä suotuisammaksi. ei ole niin todennäköistä että hän enää stressaantuu niin kovasti, koska hän on muokannut olosuhteitaan, elämäänsä ja ympäristöään pakon sanelemana. Hänen kohdallaan masennuksen uusiminen ei ole niin todennäköistä.

placebon käyttäminen on vähän vaikeaa. Kyllä ihminen sen itse erottaa, että syökö hän placeboa vai masennuslääkettä.

miten paljon masennuksesta kärsineiden ja masennuslääkkeitä saaneiden ryhmäläisten elämänlaatu parani lääkkeiden syömisen aikana. Ei myöskään kerrota sitä, miten huono placeboa syöneiden elämänlaatu oli.



Tuollaisia tutkimustuloksia ei kannattaisi julkaista niin ettei lopussa ole mainintaa, että lääkärin määräämää hoitoa ei saa jättää kesken. Masentuneet ihmiset voivat olla herkkiä ja pelokkaita. Tällaiset tutkimustuloset voivat saada jotkut lopettamaan lääkityksensä kenties liian nopeastikin. Potilas, joka ehdottomasti tarvitsi lääkitystä, voi silloin mennä huonoon kuntoon.

ainakin vakavasti masentuneilla, itsetuhoisilla potilailla on aika epäeettistä käyttää placeboa tuollaisessa tutkimuskessa.

"Jos aivojen luontaiseen itsesäätelyyn puututaan lääkkeillä, aivot voivat ylireagoida lääkityksen lopettamiseen, ja tuloksena on uusi masennus. Jos aivojen itsesäätelyyn ei puututa ja aivojen annetaan parantaa itse itsensä, kuten tapahtuu plaseboryhmän kohdalla, masennuksen uusimisen riski pienenee."



No joo, ehkä, mutta aina aivot ei "paranna itse itseään" vaan masennus johtaa jopa itsemurhaan!

"Jos aivojen luontaiseen itsesäätelyyn puututaan lääkkeillä, aivot voivat ylireagoida lääkityksen lopettamiseen, ja tuloksena on uusi masennus. Jos aivojen itsesäätelyyn ei puututa ja aivojen annetaan parantaa itse itsensä, kuten tapahtuu plaseboryhmän kohdalla, masennuksen uusimisen riski pienenee." No joo, ehkä, mutta aina aivot ei "paranna itse itseään" vaan masennus johtaa jopa itsemurhaan!

mielialalääkkeitä käytetään myös muuhun kuin masennukseen.

*pieni sivuhuomautus*

eli masennuksen estohoitona.

Kumpi on sitten parempi: ehkä kituuttaa ilman masennuslääkitystä ja parantua siedettävään kuntoon tuskien kautta vaiko aloittaa heti masennuslääkitys, parantua, olla energinen ja työkykyinen estohoidon avulla.

sekin on iso luku. Jos he eivät jatkossakaan saisi lääkityksen muodossa apua masennukseensa, miten syvälle heidän masennuksensa seuraavalla kerralla pääsisi?

En nyt puhu ammattilaisen asiantuntemuksella enkä laajalla otannalla, mutta lähipiirissä olen nähnyt, miten masennuslääkitys usein vetää ihmisen, no, hyvin tasaiseksi. Siis se ei tee suoraan pirteäksi tai työkykyiseksi tai tuota hyvää ja energistä oloa, vaan toimii pikemminkin niin, että ei tunnu oikein yhtään miltään. Myös aistien toiminta heikkenee, herkkyys kosketukselle, seksuaaliset halut jäävät pois. Mikä on ehkä parempi vaihtoehto silloin, jos ihmisellä on ihan kamala olo jatkuvasti, eikä koe pystyvänsä olemaan mitenkään. Vakavaan masennukseen lääkityksestä on varmaan apua. Mutta suhtaudun kriittisesti siihen, että masennuslääkkeitä annetaan lievempiinkin masennustiloihin ihan tosta vain ja oikeastaan aina. Pitäisi ehkä vähän enemmän punnita ensin.