7-8-v. jalkapalloa 3 kertaa viikossa + pelit - älytöntä!

Jalkapllotreenit ovat vain etenkin talvikaudella sellaisessa paikassa, että auto on välttämätön.

ap

Ette siis pääse mihinkään, jos mies on töissä?

Kannattaako sitten ihan suosiolla vaihtaa ihmisläheisempään seuraan?

Pakkoko kykkiä jossai Ilveksessä ja nuolla valmentajien persettä? HE saavat kunnian kouluttaa tulevaisuuden lupauksia, ei niin että ME ollaan sielä jos sopii niille. Persettä näyttäsin tollasessa paikassa!



Jos ihmiset nielee tollasta kakkaa niin kakka jatkuu. Pihafutiskin on tärkeää..



9, jonka 7- vuotias aloitti Tampereella jalkkiksen, harkkoja kerran viikossa. ;)

Eihän siinä mitään, jos on yksi lapsi ja päivätyö molemmilla. Mutta entä kun on lapsia kolme ja mies matkatöissä paljon??



Ei siinä yhden äidin ilta riitä, kun kahta tai kolmea rahtaa samana iltana treeneihin normaalien kotitöiden lisäksi. Ja vielä kun jonkun/joidenkin harrastukset ovat sellaisia, joihin ei voi mennä fillarilla tai bussilla esim. lätkä/ringette.



Ja kuka ihme haluaa päteä niin paljon lastensa kautta, että alle 15v lapsen täytyy treenata 3-4krt viikossa vain siksi, että lapsi kehittyy ja pärjää??



Mä ainakin toivon lasteni harrastavan liikuntaa vain ja ainoastaaan terveyden takia. Tietysti jos lapselle on todella kova halu treenata/menestyä niin siinä kannustetaan, mutta mä vien lapsia ensisijaisesti treeneihin aivan lasten liikkumisen ilosta.

Valmentajatkin olleet toistaiseksi ihan reiluja ja "ihmisystävällisiä" ja kahden lajin yhdistäminen onnistunut, joten seuranvaihtokaan ei ole tullut mieleen :) Jatkosta en sitten tiedä.

Yleisenä politiikkana joukkuelajeissa taitaa kuitenkin olla, että ne pelaa, jotka treenaa. Ja kun joukkueisiin on paljon tulijoita, on varaa valita ne, jotka haluavat treenata paljon. Oma lapsi ei taitaisi tyytyä kerran viikossa treenaamiseen/pelaamiseen, sen verran tärkeää pelaaminen hänelle on.

18 Kannattaako sitten ihan suosiolla vaihtaa ihmisläheisempään seuraan?

Pakkoko kykkiä jossai Ilveksessä ja nuolla valmentajien persettä? HE saavat kunnian kouluttaa tulevaisuuden lupauksia, ei niin että ME ollaan sielä jos sopii niille. Persettä näyttäsin tollasessa paikassa!

Jos ihmiset nielee tollasta kakkaa niin kakka jatkuu. Pihafutiskin on tärkeää..

9, jonka 7- vuotias aloitti Tampereella jalkkiksen, harkkoja kerran viikossa. ;)

kun poika halusi aloittaa futiksen. Hirvitti juuri tuo aikataulutus, mies epäsäännöllisessä työssä, muitakin lapsia.



Mutta ainakin yhdet treenit on viikonloppuna (luulisi että teilläkin) ja turnaukset on viikonloppuisin.



Hyvin niistä on selvitty, ja mukavaa on ollut. Meillä muutkin lapset viihtyy kentän laidalla ja se on mukavaa yhdessä olemista. Toki iltarutiinien aikataulut hieman muuttuu, mutta mitä siitä.



Harjoituskaverien vanhemmilta kannattaa kysyä yhteiskuljetuksia, sinä viet kun voit ja he vievät kun sinä et pysty.



Tuo treenimäärä kuulostaa paljolta, mutta kun lapsi nauttii siitä niin hän toivoo että niitä olisi useamminkin :) Ja nyt kun on kesätaukoa, hän kiipeilee seinille kun ei pääse pelaamaan.



Aikaa ja järjestelyä löytyy niille asioille, jotka oikeasti haluaa tehdä.

Eihän tuon ikäinen nyt kotona yksin hirveän pitkiä aikoja koulun jälkeen kai ole? Eli käytte vaan välillä heittämässä harkkoihin. Tai sovitte kimppakyydeistä joukkuetovereiden kanssa välillä.

Mutta kun lapsia on kolme ja töissäkin pitäisi käydä. Joutuu vähän miettimään montako kertaa viikossa harrastetaan.

Ongelmia tulisi siis kuljetuksista. 1-2 kertaa viikossa olisi järjesteltävissä (mies sovittelisi työaikataulujaan, kimppakyydit ym.), mutta 3+ kertaa on jo liikaa. ap

Eihän tuon ikäinen nyt kotona yksin hirveän pitkiä aikoja koulun jälkeen kai ole? Eli käytte vaan välillä heittämässä harkkoihin. Tai sovitte kimppakyydeistä joukkuetovereiden kanssa välillä.

jotakin eri harrastusta!

Olen ehdottomasti ap:n kanssa samaa mieltä. Liikaa noin pienelle yhden lajin parissa. Isompana lapsi osaa jo itsekin kulkea harrastukseen ja/tai sopia kimppakyytejä.

Oma poika harrasti 8-9-vuotiaanan kahta eri urheilulajia, joista toinen oli joukkuelaji, toinen yksilölaji. Molempien harkkoja oli 2x viikossa, siihen kisat päälle. Kun joukkuelajin harrastuskerrat olivat nousussa kolmeen viikossa ja lapsi alkoi olla ihan poikki, pistin lapsen valitsemaan toisen lajeista, itse sai päättää kumpaa halusi jatkaa. 5 krt viikossa urheilua + pelit ja muut kisat päälle olisi ollut kohtuutonta 9-vuotiaalle! Poika valitsi yksilölajin eikä ole kertaakaan katunut. On nyt 12v ja harrastaa aktiivisesti edelleen samaa lajia, 3x viikossa treenit, siihen kilpailureissut ja oheisharjoitteet päälle.

on vahvistanut ajatuksiani että teimme oikean valinnan. Keväällä 7-vuotiaallamme oli mahdollisuus siirtyä (esi)kilpapuolelle tai jatkaa harrastupuolella. Jatkaa 1 t/vko tahtia, mikä on pojalle ihan riittävästi sitä lajia (kotona voi toki treenata lisää).

No peleissä seura käy, joten se riittää meille. Kaikki pääsee kentälle ja MEILLÄKIN on kivat valmentajat.

Ei tartte sanoa että sori, me ei tulla yksiin harkkoihin kun tehdään muutakin kuin pelataan yhtä lajia. Futista pelataan sitten lisää pihapiirissä! Meille laji ei ole tärkeä kun vähempi reenaaminen riittää? :) Pliis, on paljon lajeja joita tehdään kerran viikossa!



Muksu myös painii ja kohta alkaa potkunyrkkeily, ei ole kiinni siitä ettei ehdi kun yksi laji vie kaiken ajan.



En ole sanonut että ei haluta järjestää aikaa jalkkikselle, meistä kolmet harkat vaan on yksinkertaisesti liikaa. Tai no ei, jos on yksipuolinen liikunta!



23

että seurassa ei harjotuksia ole montaa viikossa vaan ne yhdet vielä. Ei ole siis meidän oma valinta jättäytyä pois harkoista, niitä ei vaan pidetä jatkuvasti.



23

kaksi sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Vanhin valitsi lajikseen jo pelkästään kiekon kun ei aika molempiin riittänyt. Jokainen kolmikosta rakastaa liikuntaa ja me kuskaamme harjoituksiin lähes joka ilta ja yleensä vielä eri aikoihin. Kesäaikaan myös nuoremmat onneksi fillaroivat usein joten on helpottanut paljon. Tuemme heitä niin kauan kun haluavat pelata mutta emme kiellä jos päättävät lopettaa tai ottaa vähemmän tosissaan.

Olenko ainoa joka ihmettelee harjoitusmääriä lasten urheiluharrastuksissa? Tytömme osallistui kerran viikossa olleeseen jalkapallokouluun ja tykkäsi lajista. Ei kuitenkaan taida olla mahdollisuutta jatkaa lajia, koska emme millään pysty kuljettamaan häntä noin usein harjoituksiin. Ja olisi varmaan kiva harrastaa joitain muutakin... 1-2 krt/vko muistaakseni oli minun lapsuudessani urheiluharrastuksissa treenejä.

Esim. meidän 9-v pojan futisseurassa on ryhmä juuri harrastajille. Heillä on treenejä vähemmän ja maksutkin pienemmät. Toisessa ryhmässä treenataan useammin ja osallistutaan piirisarjapeleihin ja turnauksiin.

Poika menee syksyllä 2. luokalle ja mielestäni tämä määrä sopiva. Pelit tietysti siihen päälle, mutta kaikkiin peleihin ei olla vielä osallistuttu. Hesa Cupissa oltiin kuitenkin. Toisena harrastuksena pojalla Taekwondo. Saa valita käykö 1-3 krt viikossa.

tuli mitta täyteen ja mottas isää kuonoon ja sanoi, että nyt riittää pelaaminen. Kuinkakohan monessa perheessä eletään siinä, että vanhemmat haluavat lapsen menestyvän ja lapsi treenaa, ettei ole vanhemmille pettymys?

Taasko täällä alkaa sama jankutus?! AINA, jos lapsi harrastaa jotain kilpaa, hän toteuttaa vanhempiensa toiveita. Sellaista vaihtoehtoa ei täällä tunnetakaan, että lapsi voisi todella itse olla niin kunnianhimoinen, että haluaisi harrastaa jotain hieman enemmän tosissaan pienestä lähtien....Meillä on kolme lasta, joista kaksi kilpailee valitsemassaan lajissa ja tekevät sitä kyllä ihan opmasta halustaan. Meidän ei tarvitse pakottaa (emmekä haluaisikaan) harjoituksiin tai kilpailuihin. Pikemminkin riitaa voi tulla siitä, että joskus pakotamme jättämään jotkut kilpailut väliin tms.

Mutta ap:lle: jos lapsi itse ei halua mennä 3 kertaa viikossa, kannattaa valita seura, jossa moista määrää ei vaadita. Jos sen sijaan on kyse vanhempien haluttomuudesta viedä lasta niin monta kertaa viikossa harrastukseen, kannattaa ehkä miettiä vielä kerran.

Jos lapsi käy esimerkiksi kielikoulua, hän toteuttaa vanhempiensa ambitioita.



2

Tuo on kyllä inhottavaa, kun monilla paikkakunnilla ei tunnu olevan mahdollista ihan harrastetason urheilemiselle; saman tien tähdätään huipulle.

Pikkuveli pelasi lätkää 5- vai 6-vuotiaasta alkaen; aluksi tykkäsi, harkat oli muutaman kerran viikossa ja mukavaa oli. Aikaa kun meni, lätkä vei yhä enemmän aikaa; 4 harkat, "vapaaehtoinen" salitreeni, ja viikonloppujen pelit päälle. Ei siinä aika riittänyt kavereille, muille harrastuksille tai millekään. Jatkoi kuitenkin hampaat irvessä, koska tykkäsi jääkiekosta, ja kevyemmin harjoittelevaa jengiä ei lähiseuduilla hänen ikäiselleen ollut tarjolla.

15-vuotiaana lopetti, todeten että ei ole enää kivaa, meni monta vuotta niin ettei halunnut edes harkita ennen niin rakasta harrastustaan uudestaan.

Nyt parikymppisenä käy tyytyväisenä silloin tällöin ihan vaan kavereiden kanssa lämimässä, mutta edelleenkään ei halua harrastaa säännöllisesti, vaikka sopivan porukan löytäisi. Niin syvän inhon se jatkuva treenaus jätti koko lajiin.



Kyllähän tuo jatkuva treeni niille sopii, jotka tosissaan haluavat tähdätä korkealle, mutta liian vähän on mahdollisuuksia harrastaa niille, jotka haluavat sitä tehdä ihan vain siksi, että se on kivaa. Tappaa monilta lapsilta ja nuorilta innon liikuntaharrastukseen.