ei-naisellisuus

Minä kuvittelin nuorempana, että täytyy olla 'hyvä jätkä' että olisi kunnon ihminen.

Asenne tuli hyvin suoraan lapsuudenkodistani ja siitä ympäristöstä jossa lapsuuden ja teini-iän jouduin viettämään.

Kumpikin vanhemmistani (myös äiti) omaa erittäin sovinistisen ajattelutavan. Aina toitottivat isoon äänneen kuinka 'nainen ei osaa sitä eikä tätä' 'naiset ovat epäluotettavia' 'eihän nainen nyt voi tuommoista osata'. Ovat vieläkin sitä mieltä, että mies osaa ja tietää hirveän paljon asioita vaan siksi kun sattuu olemaan mies.

Lähisuku on ajatusmaailmaltaan ihan samanlaista.



Minä opin näkemään naiseuden ja naisellisuuden hyvät puolet vasta muutettuani ulkomaille, ensin Irlantiin ja sitten Ranskaan.

Uskalsin sitten itsekin muuttua naiselliseksi. Varmaan vedin aluksi hieman överiksikin, mutta ko. maissa vetää moni muukin ;)

Nykyään asun Suomessa, mutta olen onnistunut pitämään mukanani naisellisuuden ja ulkomailla oppimani iloisemman asenteen.

selkeästi käsitetään asia niin, että naisellisuus on itkemistä, tyhjäpäisyyttä ja loukkaantumista turhista asioista ja "hyvä jätkä" taas huumorintajuinen, älykäs ja muutenkin parempi luonteeltaan. Voi elämä. Oletteko tekin "hyvät jätkät" niitä, joilla ei sitä sympatiaa sitten löydy missään tilanteessa ja hiljaa mielessänne nauratte tyhjäpäille "naisellisille idiooteille" jotka suuttuvat joutavista??

[/quote]

Joutavasta suuttuvalle mulla ei heru sympatiaa oikein koskaan, on sitten nainen tai mies.



Itkeä tirautan jos sille tuntuu, olen itkenyt myös tämän mieslaumani edessä koska mä nyt vaan olen sellainen että joskus kyyneleet tulvahtavat silmiin.



Ilman roisia, miesmäistä huumorintajua ei nainen kertakaikkiaan "pärjää" tässä porukassa, muuten saa olla koko ajan loukkaantumassa ja mieltään pahoittamassa. Ehkä miesten parissa työskentelevät sitten sellaiset naiset, joille heidän kanssaan työskentely ei vaadi selkeää naisellisuuden korostamista ja etuoikeuksien vaatimista.



Se, että mua on sanottu hyväksi jätkäksi ei poissulje sitä että olen hyvinkin naisellinen.



Nainen voi olla muutakin kuin vain kikatteleva hiuslakkapilvi tai rekkalesbo. Ja siihen väliin mahtuu myös me "hyvät jätkät".

oltuani pian 5 vuotta pakko sanoa että miehet juoruavat todella paljon. Eivät eroa mitenkään siinä suhteessa naisista. Se oli alussa melkoinen yllätys kun aina väitetään että naiset kovia juoruamaan.

Täällä mun työpaikalla miehet tietävät ääntä nopeammin parhaat juorut, kuka on nainut kenenkin kanssa viikonloppuna ja kenen avioliitossa menee hyvin tai huonosti.

Lisäksi selän takana puhumisen taito on kyllä kunniassa, se oikeasti yllätti.

Positiivista kuulla, että jotkut on niin hyviä naisia, että eivät hillu miesporukan mukana vain päihittääkseen toiset naiset kilpailussa miehistä :D Sellaista olen nimittäin saanut todistaa useammankin kerran. Naisten kanssa kyllä voidaan "tulla toimeen", mutta tosiasiassa naiset nähdään alempana kastina tai paremminkin pääasiassa uhkana omalle olemassaololle, ja siksi herraseurasta pidetään kiinni kynsin hampain.

Mutta eiköhän jokainen ihminen ole oma persoonansa, joten lokerointi tässäkin asiassa on melko tuthaa.

alkaa tyrkyttämään itseäni työkavereilleni tai harrastuskavereilleni jotka ovat kaikki miehiä.

Jos sellainen suhde menisi piloille, menisi iso osa elämästäkin ainakin vähäksi aikaa koska esim. harrastusryhmässä tuollainen ero kyllä hankaloittaisi vähäksi aikaa toimintaa.

Kaverit kavereina ja miesystävät sitten muualta.