Lue keskustelun säännöt.
Muistakaahan mammat että "isojakin" lapsia (esim. 5v.) pitää vahtia!
26.07.2011 |
Olen huomannut naapurustossa monella äidillä asenteen, että ensin lapsen kanssa ollaan kylki kyljessä kolme vuotta ja kun koittaa aika että lapsi voi ulkoilla hetkittäin itsekseen (noin 4-5 -vuotiaana), siitä otetaan kaikki irti ja lapselle annetaan vähän liikaakin luottoa.
On oikeasti aika rasittavaa kun joutuu koko ajan komentamaan omien lasten kavereita, kun on vielä vauvakin hoidettavana. Ja tiedän että en ole vastuussa toisten lapsista, mutta kyllä esim. 5-vuotias voi saada päähänsä kaikkea älytöntä vaikke nyt suorastaan hengenvaarassa olisi. Olen yllättänyt naapurin lapsia mm. repimästä naapureiden istutuksia, ruiskimasta vesipyssyllä ikkuinoihin jne.
Joten muistattehan käydä välillä vilkaisemassa mitä se isompikin lapsi puuhaa, vaikka olisikin mukava nauttia omasta ajasta kun lapsi leikkii kavereidensa kanssa!
Kommentit (65)
ja status-kysymys. Täällä meidän kalliilla arvoalueella ei huitele lapset missään yksinään, vieressä on vuokraslummi ja siellä huitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä kyllä on ollut, siis muitten lasten takia. Pienethän on ihan holtittomia! Meidän talossa asuu kouluikäisiä lapsia ja ne nyt tottakai on yksinään ulkona. Harmittaa, että pihalla hajotetaan paikkoja ja toisten leluja viedään varastosta jonnekin metsäleikkeihin ja jätetään sinne.
eilisen saldo: revityt kukkaistutukset pihassa. Tytöt viettäneet pihalla koko päivän mutta yllättäen kukaan ei tiedä mitään eikä ole nähnyt ketään.... joopa joo.
Ne lapset ovat lapsia, vaikka ikää olisikin jo 5v tai 10v tai 15v. Vastuu lapsen touhuista on vanhemmalla. Osa vanhemmista kantaa vastuunsa paremmin ja osa huonommin.
Täytyy myöntää että aika paljon vähemmän olen nähnyt ylihuolehtivaisia vanhempia (jokunen sentään niitäkin on) kuin niitä vanhempia jotka eivät pahemmin huolehdi (näitä on taas todella paljon).
Tottakai lasta voi kasvattaa ja luottaa lapseen, mutta kannattaisi varmaan hitusen aina tarkistella kuinka luottamuksen arvoinen se lapsi on. Lisäksi lapsi saattaa toimia erilailla kaveripiirissä kuin yksin. Mitä paremmin seuraa sitä omaa lastaan eri tilanteissa ja ympäristöissä, niin voi oppia lapsestaan paljonkin.
Itse seuraan mielelläni lasteni leikkejä ja touhuja, kun pyörivät kotiympyröissä kavereitten kanssa. Myös siis niiden isompien, vaikka ovatkin jo 12v, 10v ja pienin 6v. Omakotitalossa ei niitä pihan vastuunkantajia ole muita:) Ja ohimennen voin käydä kurkkaamaassa touhua kun ovat muuallakin. Kavereiden vanhemmat ovat myös hyviä tietolähteitä.
Ja se 6v menee vasta eskariin, eikä tarvitse todellakaan harjoitella vielä yksin oloa tai autotien ylitystä itsekseen (ei tuon ekaluokkalaisenakaan tarvitse olla yksin kotona, kuten ei isompien sisarustenkaan tarvinnut ja varsinaisia autotien ylityksiä ei koulumatkalla ole). Kotona kertoo mihin menee, saa mennä muutamaan lähinaapurin kaveria hakemaan, jolloin myös sovitaan minkä ajan saa olla. Alkuun aina varmistelin vanhemmilta että lapsi olikin heillä, mutta kun homman toimivuus varmistui, niin enää en ole varmistellut. Lisäksi nyt pyörivät naapurissa ja meillä edestakaisin, joten melkein näen lapset aina aika-ajoin. Muiden kavereiden vanhempien kanssa sovitaan kyläilyt.
oikein mukavalta ja fiksulta vanhemmalta :) Ei minun kokemukseni mukaan lapset pahastu siitä, että heitä hieman vahditaan kouluikäisenäkin. Kyllä se vaan luo tunteen, että rakastetaan, kunhan ei ole kiukkuista kyyläämistä.
Joo, no, se on varmaan sosiaaliluokka- ja status-kysymys. Täällä meidän kalliilla arvoalueella ei huitele lapset missään yksinään, vieressä on vuokraslummi ja siellä huitelee.
Vuokrataloissa asuvat lapset 'osaavat' ulkoilla yksin viimeistään 5-vuotiaana (eivät sentään kaikki, mutta huomattava osa kuitenkin).
Kalliimmilla alueilla taas ei yksin ulkoilevia lapsia näy.
Mutta tietty pitää käydä välillä katsomassa. Sitten sellainen juttu että ei lasta voi kasvattaa pumpulissa, kolhuja tulee, riitoja jne. niistä opitaan. Joskus tuntuu että nykyajan äidit ei anna lasten liikkua, ne tukahduttaa sellaisen lapsen luonnollisen liikkumisen tarpeen ja oppimisen tarpeen. Tää ei tarkoita sitä että hyväksyisin sen että lapsi saa mennä ihan estoitta tai repiä istutuksia tai muuta sellaista. Ja mitä sitten jos lelut on levällään, siitä voi toki sanoa jos häiritsee mutta ei kai se nyt sitä tarkoita että lapsi pitää sen takia pitää sisällä tai sen vieressä kulkea koska sen lelut on levällään tai jos se nyt hyppää kiipeilytelineestä alas, niin siihähän hyppää.
Mä muistan kun itse olin pieni ja leikin kavereiden kanssa pihalla, niin eräs mummeli tuli valittamaan kun me kerättiin muurahaisia purkkiin. Sen mielestä se oli suorastaan eläinrääkkäystä. Mä aikuisenakin olen vielä ihmetellyt sen ajatusmaailmaa. Mutta onhan noita aikuisia jotka ei anna lasten tehdä yhtään mitään kun jo katsovat että¨lapset on riiviöitä vaikka oikeesti niin ei ole.