Eipä tunnu ollenkaan kivalta! Kaveria ei kiinnosta 30-v juhlani yhtään...

ovat sitten innoissaan sinun 30v juhlasta jos itse eivät sellaisia arvosta.

Minä en esimerkiksi arvosta näitä "meidät vihittiin maistraatissa, mutta alkoi kaduttaa kun en saanut päivää prinsessana niin meidät siunataan kirkossa ja pidetään hääjuhla nyt kun ollaan oltu pari vuotta naimisissa". En kiellä niitä ja jokainen saa tehdä tavallaan. Mutta en vain viitsi lähteä juhlimaan jotain näin teennäistä juhlaa kun oikeasti ei ole enää aihetta kun pari on jo vihitty aikoja sitten.

Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluaa laitatuttaa lehteen hääkuvansa kun on oltu 10 vuotta naimisissa. Se on nykyään yhtä kova saavutus kun vanhemmille ihmisille 50v. Monikaan ei jaksa enää sietää toisiaan sitä kymmentä vuotta.

eikä monet niissä nää mitään hienoa edelleenkään. (Onko niissä sitten??) Yleisesti on juhlittu 18-, 50- ja 60-vuotispäiviä.

Ehkä kaverisi ei ajattele, että se olisi jotenkin sen kummempi synttäri muiden joukossa. Eikä olekaan.

niitä voisi juhlia? Ja mitä HIENOA on olla 50v, sen hienompaa kuin olla vaikka 40v? Jos sinä teet asioita niin kuin muut tekevät, niin annathan muiden tehdä asioita omalla tavallaan. Juhlan aiheen saa vaikka uudesta pöytäliinasta, jos siltä tuntuu.

kitkerää eukkoa juhliinsa edes kaipaa ;D

Sun seura on ilmeisesti sen verran perseestä, että sitä ei kiinnosta. Lopeta märinä, kuka nyt tollasen vinkujan kaveri tahtois ollakaan.

Kaikille joutavat juhlapyhät eivät ole yhtä tärkeitä, tapoja on monia.

Onhan tuo aika ikävää jos olet ollut järkkäämässä synttäreitä jo pidempään ja normaalisti juhlitte aikuisten merkkipäiviä. Ehkä kaverillas on jotkin tärkeät treffit siellä.

Mulla on ystävä, joka ei ymmärrä myöskään 50-vuotisjuhlia. Kuulemma 60-vuotisjuhlat hän ymmärtää paremmin, mutta vasta 100 vuotisjuhlia on kuulemma oikeasti aihetta pitää.



En ymmärrä hänenkään näkökantaansa. Minusta arkea riittää ihan tarpeeksi, joten synttärijuhlat vaikkapa joka 10. vuosi olisi ihan kiva juttu.



Ehkä nämä ihmiset eivät pidä siitä, että ympärillä on paljon väkeä. Sellainen tunne minulle on tullut.

..kenen pitaa juhlia joka helvetin syntymapaiva. raivostuttavaa!



ap:lle tiedoksi etta ehka sita sun kaveria ei vaan kiinnosta sun seura! lopeta se valittaminen.

Oma ystäväni juhli 30-vuotissynttäreitään ja siellä oli ruokaa ja juomaa ja ohjelmaa ja rento tunnelma. Itselle oli selvää että menen sinne.



Muutama kuukausi myöhemmin ystäväni kuoli eikä siis nähnyt seuraavaa syntymäpäiväänsä. Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, joten miksi pitäisi jäädä odottamaan esim. 50-vuotisjuhlia, joita ei välttämättä tule?

Ihan perheen kanssa tehtiin kakkua ja syötiin hyvin ja miehen kanssa käytiin syömässä.



Minä olen myös niitä ihmisiä, etten innostu näistä "suolaista piirakkaa ja ruokaisaa salaattia ja lämmintä sidukkaa ja kaikki pitää hauskaa pelailemalla pelejä ja laulamalla yhteislauluja"



50v syntymäpäivillä käyn, koska ne ovat sellainen tilaisuus, missä kahvipannu on kuumana koko päivän ja siellä voi piipahtaa vieraat kahvilla ja onnittelemassa. Ne ovat mukavia juhlia minusta.

Keskity heihin. Millaiset juhlat pidät?

Sain viettää synttärini yksin miettien mitä väärää olen tehnyt.



Jälkikäteen olen kyllä tajunnut, että ns. ystäväpiirini alkoi olla aikamoisissa ongelmissa alkoholin ja jopa huumeiden kanssa, en enää sopinut joukkoon.



Minulle kävi paremmin lopulta kuin heille. Ei se onnelliseksi tee, mutta asioille on selityksensä. Ehkä sinunkin täytyy pohtia millaisen ystävän todella tahdot rinnallesi. Yksikin aito riittää.

Kenties hän ei vain ymmärrä että tuolla syntymäpäivällä on sinulle isompi merkitys kuin hänelle? Onko hän juhlinut omia synttäreitään? Minulla meni 30-vuotispäivä melkeinpä päivänä muiden joukossa.

Oma ystäväni ei päässyt ("päässyt") meille tosi tärkeisiin juhliin (monet juhlat yhdellä kertaa). Selityksiä oli, mm. se, ettei lapsia voi jättää hoitoon, mutta kummasti lapset ennen tuota vkl ja sen jälkeen ovat lähes joka viikonloppu hoidossa.



Harmittaa, kun kuitenkin ystäväni olettaa, että hänen kaikkiin kissanristiäisiinsä osallistutaan ilolla.



Keskustelimme asiasta tässä jokunen aika sitten, ja hän sanoi, että tottahan sitä jokainen haluaa, että omiin juhliin tulisi kavereita. Jotenkin se avasi silmäni, kun eikös ystävyyteen kuuluisi myös se, että halutaan olla ystävälle ystäviä, vaikkei juhliin osallistuminen huvittaisikaan :?



Ne meidän juhlat oli vielä semmoiset, ettei mitään lahjaa todellakaan olisi kaivattu, ja että yöksi olisi päässyt helposti kotiin, matkaa kun on pari kilometria.

Kenties hän ei vain ymmärrä että tuolla syntymäpäivällä on sinulle isompi merkitys kuin hänelle? Onko hän juhlinut omia synttäreitään? Minulla meni 30-vuotispäivä melkeinpä päivänä muiden joukossa.

Niin kai tuo asia on...vaikka olen sanonut hänelle "kerranhan sitä vaan 30 täytetään, että pitää juhlia kunnolla"

ap

Ne meidän juhlat oli vielä semmoiset, ettei mitään lahjaa todellakaan olisi kaivattu, ja että yöksi olisi päässyt helposti kotiin, matkaa kun on pari kilometria.

Ihan vaan mukavan yhdessäolon. :)

ap

Minullakin ystää jolle kelpaan kun muita ei ole ja kun kivempaa seuraa, niin ei välitä vastata viesteihinkään...ja niin monet itkut kuullut häneltä ja lohdutuksen sanat hälle lausunut. No enpä oo enää käytettävissä.

Ihan tavan synttäri. Jos joku haluaa siitä repiä jonkin ihme karnevaalin, niin siitä vaan, mutta joku "kerran elämässä..." Niitä täysiä kymmeniä kavereitten/sukulaisten osallistumisvelvollisuudell aletaan juhlimaan ns. virallisesti vasta 50-vuotispäivistä eteenpäin.

Ystävyyteen kyllä kuuluu vastavuoroisuus.

Miksei voi mennä viettää synttäreitä joku toinen päivä kun kaveriskin pääsee? Älä nyt vaan sinäkin rupee noita "kumpi tärkeempi" juttuja. Aikuiselle voi olla niin päivän päälle synttärit tai mikään muukaan.

Meillä on varmaan yhteinen kaveri.

Mulle riittää että mies muistaa tai et vanhemmat. Mutta en mä kyllä ystäviltäni enään odota mitään.

kaverin synttäreille voin mennä ja antaa lahjankin jos kutsutaan mutta en mä sitä kuitenkaan pääsääntöisesti ymmärrä.