Enkö vain ole sopiva äidiksi..
Pakko vaan tulla avautumaan ja kysymään onko kenelläkään muilla samoja fiiliksiä. Mulla siis tuollainen 1,5 vuotias pojan vilpertti joka siis todellakin on aikamoinen voimapussi ja tempperamenttinen tapaus. Mulla vaan on jotenkin ihan jaksaminen välillä lopussa. Poika tylsistyy sisällä oloon ja haluaisi koko ajan olla ulkona. Ulkona oleminen vaan on sitä että koko ajan saa juosta perässä koska ei ole sekuntiakaan paikalla. Jaksan sitä 1-1,5 h kaks kertaa päivässä mut muutoin ollaan kyllä sisällä. Mulla on sellanen fiilis koko ajan että en oikeastaan nauti tästä lapsiperhe elämästä ollenkaan. Koitan kyllä olla mahdollisimman hyvä äiti pojalleni, keksiä virikkeitä ja puuhaa mutta en itse nauti niistä ollenkaan. Tuntuu että kaikki tekeminen on vaan pakkopullaa ja todella raskasta. Onkohan tää ihan normaalia vai oliko pitänyt jättää lapsi vaan tekemättä sillä ei tämmöinen tunne taida sopia äidille.. ja siis tää fiilis on ollu mulla koko tän 1,5 vuotta.. en oikein löydä niitä iloisia ja onnellisia hetkiä. Toki silloin kun poika nukkuu olen onnellinen hänen olemassa olostaan. Ja muutoin kyllä nautin elämästäni mutta pojan kanssa oleminen on kyllä aika tylsää puuhastelua.
Kommentit (4)
Tuon ikäisen kanssa se oleminen ja tekeminen on aika pitkästyttävää, mutta älä huoli, kun lapsi kehittyy, hänestä saa paljon enemmän "irti". Parin kolmen vuoden kuluttua voit käydä lapsesi kanssa jo ihan järkeviä keskusteluja ja hänestä on ihan eri lailla seuraa. Sitä odotellessa voisit hakeutua toisten seuraan eli viettää aikaa enemmän muiden äitien ja lasten kanssa. Leikkipuistossa ym. on paljon kivempaa, jos on seuraa eli jos sinulla on ystäviä äitiyslomalla tai naapurustossa asuu samanikäisiä lapsia, eikun luuri käteen ja treffejä sopimaan!
Älä huoli, tollasta se vaan on. Älä kuitenkaan hanki ihan hei toista perään tai on kaksinverroin rankkaa ja tylsää.
kun lapset täytti 1,5 vuotta. En olisi kestänyt kotona hetkeäkään. Siis illat ja vkl:t ihan ok, mutta 247, ei..... ENkä tunne siitä mitään syyllisyyttä.
Joudun olemaan yh melkein kaikki vkl:t ja illatkin ja sekin jo kiristää hermoa. Vilkkaat, tosi vilkkaat ja voimakastahtoiset lapset. Huh. Ja joku jo siihen sanoo, että olisit ollut läsnä ja kasvattanut. Joo, olen ollut läsnä ja kasvattanut.
rutiinien toistamista. Itse an ainakaan koe anautintoa samoista iltapuuroista, kieltelystä, vaipanvaihdoista yms.
Mutta silit en vaihtaisi mitään pois.