Kontrolloiva lapsen kaverin äiti

..pitää sanoa tästä SUORAAN jos ei muuten tajua. Voi olla, että suuttuu tai sitten ei, mutta varmasti ajattelee asiaa. Keskustele hänen kanssaan ystävällisesti, mutta tiukasti.

sanot että ei sovi ei käy ja sitä rataa. Sanot että nyt voitais tehdä näin miten meille sopii jne...

että meille tuo ei nyt sovi. Ihan suoraan, ei mitenkään vihjailleen. Suuttuu tai ei, mutta teilläkin on elämä.

Tää komentelu on sellaista kärsivällistä vääntämistä sitten. Eli jos vastaan, että jokin ei sovi, soittaa viisi kertaa ja patistaa sellaisella ystävällisellä itsepintaisella jäärätavalla sen oman tahtonsa läpi.



Siis ei vaan voi antaa periksi. Ei millään. Vääntää ja vääntää ja tahtoo. Jos hän on päättänyt, että minun lapseni pitää tulla heille leikkimään tiettyyn aikaan, hän oikeasti soittaa vaikka lauantai-iltana puoli yhdeltätoista ja vääntää asiaa. Mustan valkoiseksi oman mielensä mukaan.



Tilanteet on täysin absurdeja jo!

Älä vastaa sen jälkeen, kun olet ilmoittanut oman kantasi.

jonkinlaiseksi tukiperheeksi lapselleen. Aseta rajasi/perheenne rajat äläkä ryhdy neuvottelemaan ollenkaan hänen kanssaan. Ei kannata !

Ilmoita tekstiviestillä, että meille tuo ei sovi vaan sopii tämä.



Sitten puhelin äänettömälle etkä vastaa viesteihin, ennen kuin se heidän vääntämänsä aika on ohi. Sitten voit soittaa ja sanoa, että puhelin oli jäänyt äänettömälle ja tapaavatko lapset nyt sitten klo 15 niin kuin teidän perheelle sopii.



Älä anna tilaa. Kun teille ei sovi, teillä on jotain sellaista menoa, jota ei voi muuttaa. Ei vain voi. Voit aluksi keksiä itsellesi liudan tekosyitä (hautajaiset, häät, mummon synttärit jne), jos pelkäät, että annat periksi. Mutta suosittelen kyllä vain opettelemaan olemaan tiukka. Siis ihan niin, että sanot, että nyt et enää voi asiasta keskustella ja laitat luurin lopulta kiinni. Ihan kaikessa ystävällisyydessä. Muutenkin käytä tekstiviestejä ja pidä kännykkä äänettömällä (tekosyinä esim. vauvan nukkumiset/työasiat/tai ei mitään tekosyitä, et vain vastaa).

Lapsi on ihan kiva ja tavallinen tyttö, ainoa piirre, mistä en pidä on se, että tiedän hänen valehtevan äidilleen... Siis tekevän selän takana kiellettyjä asioita. Mutta tähänkin ymmärrän syyn. Ja sitten sattuu tilanteita, että minun lapseni näkee hänen tekevän näin ja kertoo minulle ja vannottaa olemaan hiljaa. Ei mitään järisyttävää, mutta kuitenkin selkeästi äitinsä kieltoja vastaan.



Äiti kokee myös hirveää tarvetta uskoutua asioistaan, minkä senkin koen jotenkin kiusalliseksi. En minä hae itselleni sydänystävää, haluaisin vain tukea asiallisesti lapseni kaverisuhteita.



ap

Sanoisin varmaan suoraan, että "Miksi vielä jankkaat, sanoin jo ettei käy. Ole ystävällinen ja lopeta (ahdistelu). En vastaa enää tänään puhelimeen."



Olen itse joskus saanut vähän toisissa yhteyksissä mutta aika samalla tavalla käyttäytyvän ahkeran soittelijan lopettamaan hetkeksi ihan sillä, että sanoin että "Minun ei tarvitse kuunnella tällaista jauhamista, joten kuulemiin, älä soita enää (jos ei ole muuta asiaa)." Yllätyksekseni tästä ei menneet välit poikki. Tosin kun on lasten kaveruus välikädessä, voi tilanne olla vaikeampi, valitettavasti.

Lapseni kaverin äiti on samanlainen. Onneksi nykyään lapsella muita kavereita, on jouduttu ottamaan etäisyyttä tähän perheeseen.



Äiti määräsi kouluun menot, iltapäivät ja muut. Minun lapsen olisi pitänyt toimia hänen pillinsä mukaan. Määräyksiä tuli vähän väliä ja sitten vielä moitteita kun ei oltukaan tehty niinkuin hän OLETTAA (vaikka asiasta ei oltu edes koskaan mitään ouhuttu eikä sovittu). Oli sitten niin rasittavaa että oli pakko käskeä lapsen sanoa kaverilleen että tehdään kumpikin niinkuin tehdään ja mennään milloin mennään. Kun lapsi oli sen kymmenen kertaa sanonut niin meni perille ja nykyään onneksi eivät ole edes kavereita.



Ja vielä tuo valehtelu! Lapsena valehtelee äidilleen puhelimessa mitä sattuu. Ihan pokkana väittää asioita jotka ei pidä paikkansa. Sanoo vaikka olevansa jossain ihan mjuualla kuin meillä vaikka on meillä. Tai siis kun oli tullut meille kysymättä äidiltään niin ei kertonut sitten että on meillä vaan oli kuulemma tiellä kävelemässä.. ja monen monta muuta juttua.



Ei voi muuta sanoa kun että on helpotus että päästiin heistä eroon! Tiedän kyllä että tämä äiti kyräilee nyt ja on vähän suuttunut ja ihmeissään kun tehdäänkin niinkuin meille on paras, eikä olla tehty niinkuin on "sovittu" siis oikeasti niinkuin hän on olettanut.

kerrot selkeästi ettei teille käy (eikä mitään selityksiä) etkä jää kuuntelemana vänkäyksiä. Et väitä vastaan vaan toista ettei teillä käy ja kerro, että sinun täytyy ja puhelu täytyy siksi lopettaa.



Juuri selityksillä annat sille toiselle aseita vänkäykseen, siksi vain selkeä "ei" ja asia sillä selvä.



Jos soittaa uudelleen, kerro ettet pysty nyt puhumaan. Myöhään illalla älä edes vastaa.



Selkeä "ei" ja turhat jaaritukset pois.

joille ei vain sanota "ei"... Tää äiti sai jo apulaisreksiltä käskyn olla jatkamatta vänkäämistä, niin eikös siellä sitten jo kiertänyt adressi koulussa ja mamma marssinut vanhempainyhdistyksen hallitukseen. Ja vänkäys jatkuu.



Kas, kun on aina oikeassa, niin tokihan sitä on oikeus vängätä.



Minä hermostuin häneen sitten lopullisesti väsyneenä ja kuumeessa ja sanoin suorat sanat, kun hän soitti viidettätoista kertaa töihini ja väänsi jotain asiantynkää olemattomista.



Nyt hän on ko-vin louk-kaan-tu-nut.



ap

tapaamiset se hoitaa ihan itse. Kysyvät tietenkin vanhemmilta luvan.

Ei tarvi olla vanhempien kanssa tekemisissä, koska toisilla saattaa olla hankalat äidit.

Soitti aina perään ja sääti. Ja jos minun lapseni oli siellä sovitusti, soitti ja sääti.



Sääti ja sääti.



Minulla on kaksi tytärtä, 9 ja 7, eikä kummankaan muiden kaverien äitien kanssa ole ikinä ollut tällaista! Hän halusi suunnilleen tietää, jos metsässä tipahti lehti puusta...



ap

en voi ymmärtää tätä nykyaikaa, jolloin kaikki haluavat olla riippumattomia...



elikkä vanhemmat eivät vedä yhtäköyttä, ei ole yhteisiä pelisääntöjä vaikka lapset ovat keskenään tuntikaupalla iltaisin,

jokainen vie autolla lastaan kouluun, huom vain omaansa ! peräkanaa huristellaan koululle aamuisin ja sitten takas ja töihin yms ymstässää nyt muutama esimerkki .



eli miksi ei voi sopia selkeästi YHDESSÄ sääntöjä ????



Eli vienti koulle vuoro päivin tai viikoin, koulun jälkeen meille, silloi teille, eli miten sopii siis kummankin perheelle.



nyt leikitään meillä pari tuntia, sit taas toisen kerran teillä, me lähdetään nyt harrastukseen, klo silloin ja silloin sopisi......



onko vaikeaaa ????????????



mua ainakin ärsyttää vanhemmat, jotka vaan tekevät miten itse haluavat, huomiomatta toisia,

lykkäävät lapsensa jopa sunnutai aaamuna klo 9!!!! ulos ovesta soittleeen toisten ovikelloja, ja kyselevät lapsensa perään soittamalla lapsen kännyyn vasta ehkä klo 14!

pika syönit, lihapullia, niitä valmiita, ja ranskalaisia, ja lapsi ulos taas kaverille tietty, kotiin pitää mennä vasta klo 20 !!!



eli ei yhtään neuvottelua !!!



mulla on enempi kokemusta tästä , ja todellakin olisin ikionnellinen, jos löytyisi lapselle kaveri , jolla neuvottelevat vanhemmat !!!





mut ei , vanhemmat ovat tyytväisiä , kun saavat olla rauhassa, ei ole päänvaivaa mistään, ei tarte sitoutua mihinkään, ei kehenkään jne jne





lapsen etu olisi, et kaverinvanhemmilla olisi yhteiset pelisäännöt, mitä saa tehdä, missä liikua, mihin aikaan, kenen kanssa, milloin jnejne





miettikääpäs murkkuikää, kuinka paljon teinit vedättäää.... mä olin millalla, ja milla sit vastaavasti sanoo mä oli mallalla, ja kupinkin on ties missä bailaamassa !! kun ei VANHEMMAT OSAA/HALUA TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ TOISTENSA KANSSA !





että voi voiv ap....

Tuollaiset ystävät ja äidit kannattaa kyllä unohtaa, mitä iloa tuosta on lapsellesi ja sinulle varsinkin?????



Välit vaan tylysti poikki,välttlet puheluita niin kauan ettei niitä enää tule. Ei ole kovinkaan vaikeaa olla vastaamatta puhelimeen,vai?

tutulta kuulostaa.. ja sitten jos oma lapsi on ollut toisen perheen lapsen kanssa, niin voi mikä poru, kun hänen lapsensa on nyt jätetty ulkopuolelle.. hän ei voi lähteä lenkillekkään, kun pitää pitää seuraa hylätylle lapselle.

ja heillä valtaisa määrä kavereita. Kaikkiin harrastuksiin toimii kimppakyydit, vierailut sujuu puolin ja toisin jne. Meillä on joka iltapäivä joku kaveri. Välillä kaikki.



Yhteistyötä ei ole se, että kyykytetään toinen perhe päivystämään omia tarpeita ja vahditaan ja kytätään haukkana 24/7.



En ole enää tekemisissä tuon äidin kanssa, muuta kuin pakosti. Hän sen sijaan on siirtynyt juoksuttamaan seuraavaa kokelasta. Saa nähdä, kauanko tämä jaksaa.



ap

tollaiset sopimiset vasta aiheuttaakin vääntöä.

Ihmiset on niin erilaisia.

Joka talossa omat säännöt.

Ei näistä kaverikyläilyistä pidä tehdä liian vaikeita.

Ap sun on pakko sanoa, että soittelut loppu. Älä vie lapseltasi kaveria.

Mulla ei ole mitään asiaa mun lapsen kavereiden vanhemmille.

Tiedän tasantarkkaa missä lapseni liikkuu ja on, koska lapseni osaa ihan puhuakkin.

Ihme keuhkooja toi yksi vastaaja.

14

Meillä ollut pikkuisen samantyyppinen tilanne, sillä erotuksella että kaveriperheen äiti on kotona, joten hänellä on tosissaan aikaa ja energiaa jatkuvasti pohtia uutta ja uutta kivaa yhteistä puuhaa ja sitten ehdotella ja pistää minut työpäivän jälkeen erilaisten filosofisten pohdintojen ääreen "mutta voisihan se olla teillekin rentouttavaa jättää siivoukset ja pyykit hoitmatta ja lähtisitte nyt vaan sinne kylpylään täksi illaksi ja siivoatte ja käytte kaupassa ja lepäätte sitten yövieraiden kanssa viikonloppuna. Jaa luistimet pitää käydä ostamassa, meiltä saatte alkuviikoksi lainaan luistimet sitten myöhemmin käytte ostamassa ei kai se tarjous nyt niin äkkiä lopu ja ai teillä on vanhempainilta silloin ja muuta menoa no annat rahan mä voin käydä ostamassa ne luistimet vaikka maanantai aamupäivällä ja jos ne ei sovi niin nehän voi sitten vaihtaa ja ai ette oikein raaskikaan nyt yks kaksi sinne kylpylään, ei se kuule niin paljon maksa edes, meillä on meidän perheelle vapaaliput, en tiedä paljonko se maksaa teiltä, mutta ei varmaan paljon. Sehän on että mitä arvostaa, että arvostaako perhettä vai mitä sitten. Olen jo itseasiassa lapsille tässä lupaillut että lähdemme niin meillä on lapsille jo ruoka valmiina sitä ei kyllä teille riitä en hoksannut. Mut jos te syötte kotona jotain nopeasti. blaaablaa"

Yritpä sitten saada uudestaan oma lapsi motivoitumaan siivoukseen, kun jo kerran pääsi pälkähästä....