Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Saako äiti puolustaa omaa "tilaansa"?

Vierailija
23.07.2011 |

Useimmat vanhemmathan sopivat keskenään jonkinlaiset pelisäännöt + työnjaon, kumpi tekee mitäkin ja missä järjestyksessä, esim. lasten syöttämiset, nukuttamiset jne.

Näin on ainakin meillä aina ollut.

Mua huvitti, kun viime viikolla puistossa lapseton ystäväni esitelmöi mulle, miten "mikään ei hänestä ole kammottavampaa kun se, että lapsiperheen isä ja äiti kinaavat siitä, kumman pitää tehdä mitäkin."

Jäin miettimään sivusta näkemiäni ja itse kokemiani tilanteita, joissa näin on käynyt, ja johtopäätökseni on tämä: lähes aina kyse on sovituista pelisäännöistä, joista äiti tekee osuutensa, mutta ongelmat alkavat, kun esim. isä on vuorossa/vastuussa. Jos hän laiminlyö "osuuttaan", ja nainen huomauttaa tästä, onko kyse silloin "kammottavasta kinasta", vai äidin ihan kunnioitettavasta ja feministisestä oman tilan puolustamisesta?

Esim. meillä oli joskus tilanne, että olimme suvun grillijuhlissa, jonne jäimme yöksi, lapset mukana. Kumpikin olisi tietenkin halunnut istua iltaa ja seurustella, joten sovimme, että minä laitan lapset pyjamiin ja annan iltapalan + siirryn sen jälkeen seurustelemaan, mies saa turista siihen iltapalaan saakka, mutta siirtyy sitten nukkuma-aittaamme nukuttamaan lapsosia, ja on minun vuoroni istua ja jutella.

No, ehkä jo arvaattekin, että kaikki sujui hyvin siihen saakka kun lapset pyjamissa ja valmiina sänkyyn, mutta silloin isäntä jäi suustaan kiinni ja aika kului ja kului... kunnes minä huomautin aika terävästi noin puolen tunnin jälkeen, että nyt panet ne nukkumaan ja sillä siisti.

Näin mieheni toimikin, mutta äitini, joka oli kuullut keskustelun sivusta, tuli pitämään minulle jöötä, miten olen "liian tiukka ja ilkeä x:lle" What? Eikö se juuri ole reilua, että tehdään kuten on sovittu ja pidetään siitä kiinni? Sehän on vain näennäistä "asioiden sujumista", että äiti hoitaa aina eleettömästi kaiken, eikö? Musta on parempi välillä ottaa yhteen ja keskustella pelisäännöistä, kuin vain tyytyä "perinteiseen" kaikkitekevään äitirooliin... Onko teille käynyt näin, saako teistä äiti-ihminen olla tarvittaessa kipakka?

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sen voi tehdä muutenkin kuin tiuskimalla...

Vierailija
2/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sen voi tehdä muutenkin kuin tiuskimalla...

olla sellaisen pariskunnan kanssa liikkeellä, joilla on välit kireät ja vittuilevat toisilleen koko ajan. Sitten tosiaan nämä lapsiperheet, missä nainen ei voi asiallisesti sanoa miehelle, että teetkö tän ja puetko tuon. Vaan leuka kireänä reuhdotaan vaatetta toiselle lapselle ja mulkoillaan. Sitten ärähdetään kaikkien kuullen tosi ilkeästi ja vittumaisesti.

Todella kiusallista ja ikävän kuuloista. Niin ja meillä on 4 lasta ja on pystytty ihan asiallisesti sanomaan toiselle jos tarvii apua ja kaksi käsiparia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän perheessä ollaan sen verran tasa-arvoisia, että ihan yhtä usein isä komentaa äitiä kuin äiti isää.

Vierailija
4/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edelleen, vaikka lapsi täyttää kohta vuoden, joudun vähän väliä taistelemaan "omasta ajasta". Mies saa mielestään tulla ja mennä niinkuin huvittaa. Mutta jos minä pyydän, että saan mennä kaverin kanssa kahville, olen paska äiti. Tästä sitten tapellaa joka kerta, mutta periksi en ikinä anna.



On minulla oikeus olla poissa lapsen luota 2 kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan vaikka kuinka olen äiti!

Vierailija
5/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että vallan yksi yksivuotias ja pitää tapella omasta ajasta! Se lapsihan on käytännössä nukkunut enimmän ajan tuosta vuodestakin! Voi elämä, sanon minä.

Vierailija
6/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuisten ilta voi jatkua myöhäänkin, lapset ovat väsyneitä ja meilläkin laitettu omien iltapalojen kanssa sänkyyn.

Meillä vaan niin päin, että isä ei saisi lapsia nukahtamaan, joten jossain vaiheessa joutuisin sanomaan aika terävästi, että NYT, käytä iltapalalla ja pesulla. Sitten itse jäsiin nukuttamaan.

Mies tekee ihan arkenakin samaa: "joo, ihan just" = ehkä joskus puolen tunnin päästä, jos en unohda. Minusta ärsyttävää, ja olenkin aika v*mäinen akka, jos päätän tehdä itse, kun en viitsi enää huomauttta. Kaverien ollessa paikalla nielen kiukkuni ja jätän isommat metelit pitämättä. Kärkevä huomautus ei minusta ole vielä riita tai pitäisi lähisukua järkyttää.

Miksi pitää olla erikseen heille joku ihmeen iltapala? Miksi pitää erikseen nukuttaa tuntikausia??

Ihan ihmeellisiä kiemuroita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

meinaan, että useissakin perheissä on sovittava äidin ja isän työnjaosta, mikäli isän halutaan osallistuvan tiettyihin arkiasioihin (erityisesti, kun ollaan kyläilemässä). Ainakaan minä en ole törmännyt tilanteisiin, joissa isä huolehtisi lapsista täysin (enkä siis tarkoita, että näin pitäisi olla), mutta olen niihin tilanteisiin, että äiti huolehtii lapsista täysin eikä saa itse hetkeäkään nauttia vierailusta. Ei ihme, että äitejä ei innosta kyläily tällaisessa tilanteessa...



Myös meillä on valitettavasti niin, että mieheltä täytyy kysyä, esim. että laitatko keittiön vai teettekö lapsen kanssa iltatoimet ja viet nukkumaan. Jos en kysy, niin teen itse molemmat tai sitten toisen tehtyäni huomautan, että mieskin voisi osallistua ja sitten minä miehen mielestä koko ajan naputan ja annan ymmärtää, ettei hän osaa tehdä mitään. Mutta nykyään annan siis miehen valita tahtomansa homman, mikäli niitä useampia:)

Vierailija
8/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

... siis oma äitini on sellainen superperinteinen tapaus, joka on kotona AINA tehnyt kaiken isäni ja veljieni eteen - pyykit, tiskit, ruuat jne. Lisäksi vanhempieni parisuhdetta on aina leimannut temperamenttisen isäni kiukuttelu, jota äitini aina myötäilee, tasoittelee ja selittelee.

Katselin lapsuuteni ajan tuota touhua ja päätin, että mulla ainakin on erilaista.

Ehkä juuri siksi mua ärsyttää juuri tämä työnjakoasia joskus niin paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että vallan yksi yksivuotias ja pitää tapella omasta ajasta! Se lapsihan on käytännössä nukkunut enimmän ajan tuosta vuodestakin! Voi elämä, sanon minä.

Eikö äidillä saa olla ollenkaan omaa elämää?

Vierailija
10/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että pääseehän se äiti milloin tahansa yhdne lapsen kanssa vaikka minne.



Ja sen yhden lapsen kanssa on joka helvetin päivä vaikka miten paljon luppoaikaa, koska tuonikäinen nukkuu paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minunkin äiti on samanlainen kuin sinun äiti. Ei semmonen ymmärrä että TE haluatte viettää aikaa niin yhdessä KUIN erikseen! Minun äiti oli pudota joskus pyllylleen kun kuuli että ollaan välillä kavereitten kanssa, ilman että toinen on siinä mukana. Siis kamalaa! :)



Samanlailla noi temperamantit ja kodinhoitamiset.

Te teette asiat tavallanne mutta minusta parisuhteessa ei kummankaan kuulu alkaa natsiksi ja vaatimaan niitä sovittuja asioita. Toki niistä pidetään kiinni, mutta lähestyä voi muutenkin.

Ajattele jos sun mies tekisi noin sinulle jossain. Oma mies joskus loukkaantui kun suuri eleisesti annoin laukkuni baarissa miehelleni (juu tälle nykyiselleni, ollaan oltu pian 15 vuotta yhdessä) ja sanoin että pidähän rakas tätä silmällä. Otti pienet naksut.. :) Minusta sun mieskin saisi loukkaantua tollasesta "napakasta ilmasemisesta mitä sovittiin". Asia menee läpi silläkin että menee vaikka istumaan terassille, antaa pusun ukolle ja sanoo että lapset odottaa!



Olet vähän niinkuin mieheni: jos sille sanoo että ei nyt viitsisi hoitaa ongelmaa näin kuin teet, niin hän kavahtaa että haluan jättää ongelman kokonaan hoitamatta.. Ymmärrätkö? Siis tapoja HOITAA asioita on monia, kannattaa miettiä miten käyttäytyy ja miten haluaa että toinen käyttäytyisi sinulle.



Vähän kuten olen aikuisena alkanut opettelee pois kiroilusta, siitä tuli teininä vaan tapa ja hui miten vaikeaa on nähdä että asioita voi ilmaista muutoinkin ja luultavasti on tehokkaampi toisella tavalla!

Vierailija
12/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

"unohtuu" omiin puuhiinsa.



Saa kai sitä olla kipakkakin, mutta miksi pitäisi? Mä oisin tehnyt omat hommani, menny seurustelemaan ja sanonu miehelle, että oon valmis. Jos ei tekisi elettäkään, sanoisin, että kulta, sun vuoros, lapset odottaa."



Meillä tosin ollaan kylässä "maassa maan tavalla", että sitä myöten yhdyn hiukan parin edellisen ihmettelyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/33 |
24.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noinhan se tuppaa menemään, ja kyllä nainen voi sovitusta työnjaosta tarvittaessa muistuttaa idyllisen perheidyllin kulissien sortumisen uhallakin. Toki olisi hyvä jos se mies ottaisi vinkistä vaarin ihan normaalilla äänensävyllä muistuttamalla, mutta jos ei ota niin pakkohan se on sitten napakasti sanoa.



(Ja meillä on myös sellainen perhe että lasten syöttäminen ja varsinkin nukuttaminen on oma ohjelmansa, ei se "siinä sivussa" suju.)

Vierailija
14/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidat olla melkoinen tyranni?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tottakai saa. Jos jotain on sovittu, niin kyllä se nyt on reilua pitää. Miehesi voisi kyllä oppia, että valitettavasti se nyt ei vain mene niin, että sovituista asioista pidetään vain ne itselleen sopivat asiat ja sitten luistetaan kun tulee sen oman osuuden hoitamisen vuoro.



Toki tarpeen vaatiessa voi joustaa, mutta tuossa tapauksessa en nähnyt mitään syytä tehdä niin, koska varmasti sinäkin halusit vuorollasi seurustella muiden kanssa iltaa istuen ja mies taas oli niin jo saanut tehdä.

Vierailija
16/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan sama mitä äitisi tai ystäväsi sanoo. Mä olisin ihan samassa tilanteessa nostanut älämölön, koska jos sovittiin, että kumpikin hoitaa puoliksi lastenhoidon, sitten niin tehdään. Jos äitiäsi asiasi vaivasi, olisi mennyt laittamaan lapsenlapsensa unille ;)

Vierailija
17/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidat olla melkoinen tyranni?

Niin, onhan se toki tyrannisointia ja tossutusta, jos haluaa pitää sovitusta kiinni ja päästä itsekin vähän rentoutumaan. ;>

Samalla tavalla ne lapset sen isänkin on ja vastuu heistä on myös hänellä.

Vierailija
18/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oltiin lapsettoman nuoren parin luona kylässä, mmeillä oli 1.5-vuotias ja vauva. Poislähtiessä minä puin huutavaa vauvaa ja mitä teki mies. Nojasi ovenkarmiin ja jatkoi jutustelua. Kun se ei eväänsä heilauttanut esikoista pukeakseen mun oli pakko huomauttaa siitä... kerran ja toisella kertaa tulikin jo tiukemmassa sävyssä.

Isäntäpariskunnan mies tuumasi mukahauskaan sävyyn ettei hänen vaimonsa ikinä komenna häntä noin.

No, kun heille aikanaan tuli lapsia, kuulin vaimonsa suusta pahempaakin tekstiä ja ihan lopuksi tulikin avioero =(

Vierailija
19/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä samanlaista, mä hoidan omat sovitut hommani ja odotan samaa myös mieheltä. Useimmiten kaikki sujuu hienosti, mutta välillä saa vieläkin keskutella pitkään tästä asiasta, että menee jakeluun...

Vierailija
20/33 |
23.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kunnon suhteessa molempi osallistuu, eikä tarvitse tehdä mitään pelisääntöjä.