Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä, 33-vuotias nainen olen rakastunut "ikäloppuun" mieheen, enkä tiedä mitä ajatella...
23.07.2011 |
Aina ennen olen katsellut kutakuinkin itseni ikäisiä miehiä. Huvittuneena hymähtelin pariskunnille joilla ikäeroa 10 vuotta tai enemmän. En voinut mitenkään ymmärtää miksi kukaan haluaisi itseä selkeästi nuoremman tai vanhemman puolison. Hehän elävät täysin eri elämäntilannetta, toinen ehkä juuri koulusta valmistunut kakara kun toinen jo aloittaa toista perhettään (lue: eronnut ja lapsia exän kanssa liuta). Tai jos toinen on yli 30, puoliso on jo tiuhaa vauhtia lähestymässä vanhuudenvaivoja. Nyt nuo ajatukset naurattaa. Miten naiivi sitä olikaan...
Kesäkuussa työpaikallani oli kokous johon osallistui yhteistyökumppaneitten työntekijöitä. Kokouksen jälkeisessä illanvietossa ravintolassa mies tuli juttelemaan minulle, kertoi kiinnittäneensä huomionsa minuun jo päivällä. Itse en ollut häntä huomannut mutta eipä ihmekään, olin niin kiireinen.
Mies oli hyvää seuraa, nauravainen, huumorintajuinen, kohtelias ja ennenkaikkea selvinpäin. Pari juomaa joi, mutta halusi pysytellä selvänä. Ihme, luulisi että suomalainen mies kiskoo viinaa kaksin käsin silloin kun sitä työnantajan maksamana saa. Oli niin suloinen. Ilta päättyi minun kotiini, seksi oli mahtavaa. Aamulla miehellä ei ollut mikään kiire pois, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, veti sohvalla kainaloon makoilemaan. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, perhe-elämästään kertoi vain sen että oli eronnut ja 2 lasta.
Miehen iän sain tietää muutaman viikon kuluttua tapaamisesta, kun alkoi puhumaan pian olevista tyttärensä häistä. Siinä vaiheessa aloin laskeskelemaan miehen ikää. Lasten iästä ei oltu puhuttu missään vaiheessa, mutta rivien välistä olin ymmärtänyt että oli ollut yli 20-vuotias kun oli ex-vaimonsa tavannut. Kysyin suoraan miehen ikää ja olihan se ensin järkytys, mies on 45-vuotias. En olisi ikinä uskonut päälle päin. Miehellä on vähemmän ryppyjä silmäkulmassa ja kasvoissa yleensäkin kuin 35-vuotiaalla veljelläni. Pukeutuu nuorekkaasti, vaikuttamatta kuitenkaan epätoivoiselta ukolta joka yrittää olla ikinuori. Siihen tosin vaikuttaa sekin että mies on ikäistään paljon nuoremman näköinen.
Kysyin mieheltä välttelikö puhumasta iästään, myönsi rehellisesti että niinhän se oli. Kertoi että halusi saada minut ensin rakastumaan itseensä ja vasta sitten olisi ottanut asian puheeksi. Minä hieman järkyttyneenä totesin että haluan miettiä asiaa.
Tuosta on nyt vajaa viikko. Mies soittaa joka ilta, kertoo kaipaavansa minua ja laittaa vähintään pari viestiä joka päivä. Lähetin tänään viestin ja pyysin käymään. Haluan keskustella, tunteet on aika hämmentyneet. Toisaalta kaipaan miestä niin että sydämeen sattuu, toisaalta taas mietin "järkisyitä". Johan meille nauraa harakatkin, voin vain kuvitella kavereideni ihmettelyn. Entä perheen perustaminen? Minulla ei ole lapsia, tietysti niitä haluan. Jos lapsi olisi ajankohtainen parin vuoden päästä, mies on jo 47-vuotias. Haluaako enää edes palata pikkulapsiperheen arkeen? Ehkä haluaa elää huolettomana, käydä matkoilla monta kertaa vuodessa. Mies on kyllä varakas ja minullakin hyvät tulot, ei elämä kituuttamista olisi. Mutta kun on pieniä lapsia, ei ulkomailla voi reissata perheellä jatkuvasti. Tai kotimaassakaan. Lapsille pitää olla selkeä koti jossa voi rauhoittua maailman menolta.
Voi hitto, on vaikeaa. Mies tulee tunnin kuluttua.
Kommentit (90)
Ei ikäeroa oikeastaan huomaa. Miehellä on hauskat jutut ja nuorekas olemus, ei ole millään lailla "vanha ja väsynyt". Meillä on 4 vee lapsi ja kohta tulee toinen.
Kyllähän joskus mietiskelen itsekseni että tuleeko tulevaisuudessa jotain ongelmia... lapsen päiväkodissakin on joillain ikätovereilla 25 v. vanhemmat... mutta sinänsä olen tosi tyytyväinen näin. Kokemukseni nuorista miehistä ovat olleet aika huonoja, kaikki ovat pettäneet tai juoneet liikaa tai ovat olleet hyvin ulkonäkökeskeisiä, esim. treenanneet punttiksella ihan liikaa. Nelikymppinen on jo rillutellut tarpeeksi ja osaa elää elämäänsä fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot 33v ja mietiskelet, että lapsia ei kannata tehdä hätiköiden parin vuoden jälkeen ym..
Kai sä oot senki ajatellu, että esim.5vuoden päästä oot jo 38v, eli aikas iäkäs ensisynnyttäjä :D
Voi siis olla ennemminkin niinpäin että ootellessas oot kohta itse liian vanha niitä lapsia tekemään vaikka vaihtaisit ukonki parikymppiseen.
Seksi sujuu ja sitä sitten se pari kk ja anna miehen viedä pitkin Pariisia Lontoota ja New Yorkia, koska siihen ei sinulla tämän jälkeen ole mitää mahdollisuuksia, älä tee lapsia tämän miehen kanssa tai korkeintaan yksi, josta saat hyvät rahat kun eroatte viim. 5 v kuluttua kun alat katselemaan parikymppisiä viriileitä komeita nuoria miehiä, jonka jälkeen otat nuoren menestyvän uroksen teet tytön ja pojan elät rikkaana kotirouvana elämäsi loppuun saakka MILF PUUMANA. t.komea iso M19v
Ei voi muuta kuin nauraa. Voin kertoa, että miehet on erittäin helppoja puhua lapsentekoon. Munkin mies oli yli neljäkymmentä ja vakuutti sekä vannotti, ettei ikinä tule haluamaan lapsia. Niinpä vaan sain tahtoni läpi ja nyt meidän vauva on täysin kietonut isänsä pikkurillin ympärille. Tiedän myhös lähipiiristä pari muutakin samanlaista tapausta. 45 ei ole vielä edes vsnha mies lastentekoon.
Ootpa söötti :P
Seksi sujuu ja sitä sitten se pari kk ja anna miehen viedä pitkin Pariisia Lontoota ja New Yorkia, koska siihen ei sinulla tämän jälkeen ole mitää mahdollisuuksia, älä tee lapsia tämän miehen kanssa tai korkeintaan yksi, josta saat hyvät rahat kun eroatte viim. 5 v kuluttua kun alat katselemaan parikymppisiä viriileitä komeita nuoria miehiä, jonka jälkeen otat nuoren menestyvän uroksen teet tytön ja pojan elät rikkaana kotirouvana elämäsi loppuun saakka MILF PUUMANA. t.komea iso M19v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos haluatte matkustella.
Minusta tuossa nyt on oleellista se, että onko mies halukas enää hankkimaan lapsia - kun on yhdet jo tehnyt. Luuletko että 10vuotta nuorempi mies sitten automaattisesti haluaisi lapsia ja jaksaisi olla niiden kanssa?
Ollaan oltu yhdessä nyt 12v. Ei munkaan mies miltään papalta vielä näytä :-) Se riippuu niin paljon ihmisestä, millainen hän on. Ja millainen sinä olet. Jos kemiat pelaa, why not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotiaaksi asti ennenkin alan lasta yrittämään. Ehkä 2:n vuoden kuluttua voisi ajatella että ollaan niin vakiintunut pari että lapsi voisi olla ajankohtainen. Kiirehtiminen olisi sitä että parin kuukauden päästä jätettäisiin ehkäisy pois.
En tiedä, ehkä omat vanhat asenteet vieläkin vaikuttaa tähän asiaan. Niinkuin kerroin, mulla aiemmin niin nauratti pariskunnat joissa puolisoilla ikäeroa "reilusti" (eli se 10 vuotta). Oma isäni oli vain 18-vuotias kun minä synnyin eli on nyt 51-vuotias. Voisi luulla paljon vanhemmaksi, on ulkonäöltään, pukeutumiseltaan, arvoiltaan iäkkäämmän oloinen. Jotkut on luulleet isääni melkein 70-vuotiaaksi. Ajattelenko kenties isäni ja miehen jotenkin samantyyppisiksi ihmisiksi vaikka huomaankin ettei heidän luonteessaan ole oikeastaan paljoakaan samaa. No ehkä se että molemmat vaikuttavat olevan itse rauhallisuuksia, mutta muuten hyvin erilaisia.
Ystävien suhtautuminen mietityttää lähinnä siltä kannalta että mitä he sanovat kun minä joka aiemmin suoraan kritisoin "suuren ikäeron" pariskuntia, nyt olenkin löytänyt itseä 12 vuotta vanhemman. Minä joka aiemmin sanoin etten ikinä.... Niin, opinpahan näin 33 vuoden iässä sen mitä isäni on aina sanonut, koskaan ei pidä sanoa en ikinä. =)
Keskustelin parhaan ystäväni kanssa tästä asiasta eilen. Hän suoraan sanottuna nauroi minulle päin naamaa ja totesi että kaikkea minä jaksankin pohtia ja surra. Kyllä se aika kuulemma näyttää mitä on eteentuleva. Käski unohtaa tulevaisuuden hetkeksi ja nauttia tästä hetkestä miehen kanssa. ap
40-vuotiaaksi asti ennenkin alan lasta yrittämään. Ehkä 2:n vuoden kuluttua voisi ajatella että ollaan niin vakiintunut pari että lapsi voisi olla ajankohtainen. Kiirehtiminen olisi sitä että parin kuukauden päästä jätettäisiin ehkäisy pois.
En tiedä, ehkä omat vanhat asenteet vieläkin vaikuttaa tähän asiaan. Niinkuin kerroin, mulla aiemmin niin nauratti pariskunnat joissa puolisoilla ikäeroa "reilusti" (eli se 10 vuotta). Oma isäni oli vain 18-vuotias kun minä synnyin eli on nyt 51-vuotias. Voisi luulla paljon vanhemmaksi, on ulkonäöltään, pukeutumiseltaan, arvoiltaan iäkkäämmän oloinen. Jotkut on luulleet isääni melkein 70-vuotiaaksi. Ajattelenko kenties isäni ja miehen jotenkin samantyyppisiksi ihmisiksi vaikka huomaankin ettei heidän luonteessaan ole oikeastaan paljoakaan samaa. No ehkä se että molemmat vaikuttavat olevan itse rauhallisuuksia, mutta muuten hyvin erilaisia.
Ystävien suhtautuminen mietityttää lähinnä siltä kannalta että mitä he sanovat kun minä joka aiemmin suoraan kritisoin "suuren ikäeron" pariskuntia, nyt olenkin löytänyt itseä 12 vuotta vanhemman. Minä joka aiemmin sanoin etten ikinä.... Niin, opinpahan näin 33 vuoden iässä sen mitä isäni on aina sanonut, koskaan ei pidä sanoa en ikinä. =)
Keskustelin parhaan ystäväni kanssa tästä asiasta eilen. Hän suoraan sanottuna nauroi minulle päin naamaa ja totesi että kaikkea minä jaksankin pohtia ja surra. Kyllä se aika kuulemma näyttää mitä on eteentuleva. Käski unohtaa tulevaisuuden hetkeksi ja nauttia tästä hetkestä miehen kanssa. ap
Nauti.
N35v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ikäloppu olet itsekin ensisynnyttäjäksi ja naimisiin menon kannalta. Ei teille harakat naura. Ole onnellinen löytämästäsi ja nauti elämästä, muista viis.
10 vuotta ikäeroa? Eihän se ole mitään!
Meillä +20 vuotta ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on 45v ja itse olen 35v. Kummasti miestä yritetään viedä käsistä, kun sattuu olemaan todella hyvän näköinen, treenattu ja fiksu. Lapsia on 3 ja kumavasti on matkat sujuneet koko perheen voimin. Tokihan sitä elämästä saa itselleen vaikean, jos niin haluaa. Kukaan ei koskaan ole täydellinen, et edes sinä itse.
joko keskustelivat miehen kanssa. Tylsiä tämmöiset missä pitää päiväkausia odotella että ap kertoo väliaikatietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on miehestä kiinni onko se rapakunnossa ja hautaan menossa keski-ikäisenä vai pitääkö itsestään huolta. Mun mies on 46-v. ja itse olen 41-v. ja odotan itsenäisyyspäivän tienoille syntyväksi neljättä lastamme. Kyllä sen ikäinen jaksaa lasten kanssa touhuta, jos se vaan henkisesti on innokas ja lapsirakas ihminen.
Kysy, haluaako mies vakavampaa suhdetta ja kerro, että sinä haluat lähivuosina lapsia. Mutta muista, että jos asiat on liian hyviä ollakseen totta, niin ne yleensä on valetta. Eli ota miehestä varovasti vähän selvää...
Otin härkää sarvista ja kerroin minua eniten mietityttävän asian, sen että haluan lapsia ja pohdin haluaako mies enää lapsia kun omansa on jo aikuisia. Kerroin myös että se on asia numero 1 mikä vaikuttaa suhteemme jatkoon. Lienenkö koskaan jännittänyt niin paljoa kuin silloin. Mies antoi vastauksen mitä en olisi osannut odottaa. Olin 100%:sen varma että mies sanoo ei. Olin väärässä, hän miettii asiaa. Hän kertoo ajatelleensa asiaa itsensä ja minun jaksamisen kannalta. Mies on yksityisyrittäjä (ei siis työntekijä niin kuin ensimmäisessä viestissä annoin teidän ymmärtää) ja vaikka firmalla meneekin tällä hetkellä mukavasti, välillä voi olla aikoja ettei menekään niin mukavasti, esim. taloudellisen taantuman aikana. Silloin pitää olla töissä aamusta iltaan 7 pv viikossa, jotta firma ei kaadu. Kysyi jaksanko silloin pyörittää kaiken, kodin ja lapset. Sekään ei ole niin vannottua että syntyy helppoja lapsia jotka antaa alusta saakka nukkua 8 tunnin yöunet...
Ensimmäinen liittonsa oli kaatunut yrityksen alkuaikoina, mies ei ollut koskaan kotona ja vieraantuivat toisistaan. Miehen mukaan ero tuli kun vihdoin yrityksen kanssa alkoi helpottamaan ja oli jopa aikaa olla joskus kotona puolison kanssa. Olivat huomanneet etteivät tunteneet enää toisiaan, aivan kuin olisi keskustellut ihmisen kanssa jota ei ole koskaan tavannutkaan. Sanoi etteivät olleet riidelleet, asioista oli sovittu yhdessä, mutta sitä vain toisen mieliksi suostui asioihin mitkä oikeasti ei hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Hän ei kuulemma halua sitä samaa meille.
ap
mitä lastentekoon tulee, niin kannattaa tosissaan ottaa huomioon miehesi työn luonne. Eli yksi lapsi kerrallaan (jos ei tule kaksosia) vaikka vähän pidemmällä ikäerolla jos haluatte välttämättä useamman kuin yhden lapsen. Olisi sääli jos muuten hyvä parisuhde kaatuisi jaksamiseen vauva-arjen aikana.
Kuulostaa ap että olet oikeasti rakastunut ja että mies voisi olla sinulle oikea kultakimpale. Pidä kiinni vaan ja eläkää rohkeasti elämäänne eteenpäin!
Ikäero on olematon mun mielestä, molemmat aikuisia ihimisiä. Säkin kuitekin ko 33 v aikuinen etkä mikään teini.
Lapsi asia kannattaa ottaa puheeksi aikaisessa vaiheessa siitä huolimatta että ette ehkä ole 3 kk päästä yhdessä. Mun mielestä jos hän ei missään nimessä halua lapsia, siis ei missään nimessä ja sä ehdottomasta haluat niin mun mielestä turhaan olette yhdessä. Jos jää suuntaan tai toiseen vähänkin varaa niin ainahan voi mieli muuttua. Mikäli nyt mies ei ole tehnyt sterilisaatiota..
Rohkeasti vaan puheeksi asia! Aikuisten kesken voi ja pitää pystyä puhumaan!
Ota mieluummin 13v nuorempi, kuten minä :)
mietityttäis toi työ... Minä en varmaan jaksais katkeroitumatta olla aina se toinen ja että työ ois tärkein. Ees ilman lasta.
Alue: Aihe vapaa
mihinkähän pappaan ap on nyt ihastunut. Ja mitä vielä! Mies on 45v. Eihän se ole vielä ikä eikä mikään.