Lue keskustelun säännöt.
Minä, 33-vuotias nainen olen rakastunut "ikäloppuun" mieheen, enkä tiedä mitä ajatella...
23.07.2011 |
Aina ennen olen katsellut kutakuinkin itseni ikäisiä miehiä. Huvittuneena hymähtelin pariskunnille joilla ikäeroa 10 vuotta tai enemmän. En voinut mitenkään ymmärtää miksi kukaan haluaisi itseä selkeästi nuoremman tai vanhemman puolison. Hehän elävät täysin eri elämäntilannetta, toinen ehkä juuri koulusta valmistunut kakara kun toinen jo aloittaa toista perhettään (lue: eronnut ja lapsia exän kanssa liuta). Tai jos toinen on yli 30, puoliso on jo tiuhaa vauhtia lähestymässä vanhuudenvaivoja. Nyt nuo ajatukset naurattaa. Miten naiivi sitä olikaan...
Kesäkuussa työpaikallani oli kokous johon osallistui yhteistyökumppaneitten työntekijöitä. Kokouksen jälkeisessä illanvietossa ravintolassa mies tuli juttelemaan minulle, kertoi kiinnittäneensä huomionsa minuun jo päivällä. Itse en ollut häntä huomannut mutta eipä ihmekään, olin niin kiireinen.
Mies oli hyvää seuraa, nauravainen, huumorintajuinen, kohtelias ja ennenkaikkea selvinpäin. Pari juomaa joi, mutta halusi pysytellä selvänä. Ihme, luulisi että suomalainen mies kiskoo viinaa kaksin käsin silloin kun sitä työnantajan maksamana saa. Oli niin suloinen. Ilta päättyi minun kotiini, seksi oli mahtavaa. Aamulla miehellä ei ollut mikään kiire pois, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, veti sohvalla kainaloon makoilemaan. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, perhe-elämästään kertoi vain sen että oli eronnut ja 2 lasta.
Miehen iän sain tietää muutaman viikon kuluttua tapaamisesta, kun alkoi puhumaan pian olevista tyttärensä häistä. Siinä vaiheessa aloin laskeskelemaan miehen ikää. Lasten iästä ei oltu puhuttu missään vaiheessa, mutta rivien välistä olin ymmärtänyt että oli ollut yli 20-vuotias kun oli ex-vaimonsa tavannut. Kysyin suoraan miehen ikää ja olihan se ensin järkytys, mies on 45-vuotias. En olisi ikinä uskonut päälle päin. Miehellä on vähemmän ryppyjä silmäkulmassa ja kasvoissa yleensäkin kuin 35-vuotiaalla veljelläni. Pukeutuu nuorekkaasti, vaikuttamatta kuitenkaan epätoivoiselta ukolta joka yrittää olla ikinuori. Siihen tosin vaikuttaa sekin että mies on ikäistään paljon nuoremman näköinen.
Kysyin mieheltä välttelikö puhumasta iästään, myönsi rehellisesti että niinhän se oli. Kertoi että halusi saada minut ensin rakastumaan itseensä ja vasta sitten olisi ottanut asian puheeksi. Minä hieman järkyttyneenä totesin että haluan miettiä asiaa.
Tuosta on nyt vajaa viikko. Mies soittaa joka ilta, kertoo kaipaavansa minua ja laittaa vähintään pari viestiä joka päivä. Lähetin tänään viestin ja pyysin käymään. Haluan keskustella, tunteet on aika hämmentyneet. Toisaalta kaipaan miestä niin että sydämeen sattuu, toisaalta taas mietin "järkisyitä". Johan meille nauraa harakatkin, voin vain kuvitella kavereideni ihmettelyn. Entä perheen perustaminen? Minulla ei ole lapsia, tietysti niitä haluan. Jos lapsi olisi ajankohtainen parin vuoden päästä, mies on jo 47-vuotias. Haluaako enää edes palata pikkulapsiperheen arkeen? Ehkä haluaa elää huolettomana, käydä matkoilla monta kertaa vuodessa. Mies on kyllä varakas ja minullakin hyvät tulot, ei elämä kituuttamista olisi. Mutta kun on pieniä lapsia, ei ulkomailla voi reissata perheellä jatkuvasti. Tai kotimaassakaan. Lapsille pitää olla selkeä koti jossa voi rauhoittua maailman menolta.
Voi hitto, on vaikeaa. Mies tulee tunnin kuluttua.
Kommentit (90)
Iso ongelma on että olette ihan eri elämän tilanteessa. Miehellä on jo aikuinen /aikuiset lapsi /lapset. Hän odottaa seuraavaksi isoisyyttä, sinä vasta suunnittelet omaa äitiyttäsi.
Eli jos sinullakin olisi lapset jo tehty, homma voisi toimiakin, mutta ei noilla spekseillä.
-sorry
Mun vanhemmilla oli 20 v ikäero, äiti oli 30 ja isä 50 kun minä synnyin ja isällä oli ennestään jo 2 aikuista lasta... olivat kaikenkaikkiaan naimisissa lähes 30v kunnes isäni jäi leskeksi, äitini otti ja kuoli aivoverenvuotoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämähän kuulostaa parhaalta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Ono nyt sitten tosiaan niin, että kun dumppaat tämän kundin niin heti kuukauden päästä on vähintään yhtä hyvä tuossa noin? Vai onko niin, että voikin mennä vuosi-pari "elämää hukkaan"?
tämähän kuulostaa parhaalta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Ono nyt sitten tosiaan niin, että kun dumppaat tämän kundin niin heti kuukauden päästä on vähintään yhtä hyvä tuossa noin? Vai onko niin, että voikin mennä vuosi-pari "elämää hukkaan"?
Voi olla etten ikinä löydä miestä jonka kanssa perhettä perustaa, jos nyt päätän olla sitoutumatta. Mutta voi käydä myös niin että tosi rakkaus kävelee ohi sillä aikaa kun heitän pari vuotta elämästäni hukkaan tämän miehen kanssa. Ja voi olla niinkin että tällä aikaa kun jahkailen, tämäkin mies kyllästyy ja lähtee.
ap
että tilaisuudet käytetään, ei sitä varten, että niiden annetaan mennä ohi
kuvittelin että kyseessä ainakin 20 v ikäero. Oot AP kyllä itsekin jo aika vanha, yli kolmekymppinen. Kummatkin siis ihan reilusti elämää nähneitä niin että eipä tommonen 12 vuoden ikäero niin kovin kummoinen ole. Vaikutat vähän kireäpipoiselta jos olet kokenut tarpeelliseksi naureskella pariskunnille joilla on 10 vuoden ikäero... mikäs helvetin suhdepoliisi sinä olet sanomaan minkä ikäiset saavat olla onnellisia yhdessä.
Itse olen jo päälle 40 ja mieheni on just tuon 12 v vanhempi. Meillä ei lapsikysymys ollut enää ajankohtainen kun tapasimme (olin 36 silloin), joten sen puoleen ei ollut ongelmaa. Me täydennetään toisiamme hyvin. Luonteet natsaa siten että toisen heikkous on toisessa vahvuutena, ikä ei näyttele mitään roolia. Ja alusta lähtien olen kokenut miehen kertyneen sänkykokemuksen vetovoimaiseksi... nyt saan nauttia tästä kokemuksesta. Sitä kyllä olen viime aikoina miettinyt, että kunhan mies täyttää 60 niin rupeaako nopeaan tahtiin muuttumaan pappamaiseksi, kun itse olen vielä alle 50 silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ni ei se mies ikäloppu sun rinnallas oo...jos ois lähemmäs 60 ni sitten ehkä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siten selkiyttää sitten sun kuvioitasi.
On sinulla kyllä aikamoisen ahtaat raamit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos mies haluaisi vain nuorta pillua niin kuluttaisi häneen aikaansa.
On sinulla kyllä aikamoisen ahtaat raamit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on fakta. Ja pillua on saanu tapaamisemme jälkeen mielin määrin.
ap
Hei haloo - nyt realismia peliin. 12v ikäero ei ole yhtään mitään tuossa iässä!
Jos miehestä pidät niin sitten etenet sen mukaisesti. Toki kannattaa aika alkuvaiheessa selvittää tuo lapsiasia eli jos mies ei halua enää lapsia niin sitten ei yhdessäolo ole järkevää.
Mutta oikeasti...luulin että mies on nyt vähintäänkin 55v aloituksesi perusteella ellei 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuo ikäero mahdoton ole!
sit voisitkin pohtia jos ikäerona olisi yli kolkyt vuotta.
Iso ongelma on että olette ihan eri elämän tilanteessa. Miehellä on jo aikuinen /aikuiset lapsi /lapset. Hän odottaa seuraavaksi isoisyyttä, sinä vasta suunnittelet omaa äitiyttäsi.
Eli jos sinullakin olisi lapset jo tehty, homma voisi toimiakin, mutta ei noilla spekseillä.
-sorry
se on uusissa naimisissa, kylläkin onnettomassa liitossa
Ei se hirvittävän pahalta varsinaisesti kuulosta mutta miettiessä erilaisia elämäntilanteita. Hänellä on jo lapset kasvatettu omilleen, minä en edes kokenut äitiyden onnea vielä. Haluaako mies vielä lapsia minunkin kanssani? Se huolettaa eniten.
ap
mutta ap:lle sen verran, että nykyään ensisynnyttäjien keski-ikä on liki 30-vuotta, ja kun siihe laksee kaikki nk. teiniäidit mukaan niin aika moni saa esikoisen +30 vuotiaana. Toki aika harva n. 50-v mutta väistämättä iäkkäitä äitejä/isiä on enemmän, koska moni lykkää lasten tekoa 30-vuotiaaksi ja vanhemmaksi. Eli siinä missä aiemmin 55-v ekaluokkalaisen isä oli harvinaisuus, niin nykyään aika moni on 40+ kun lapsi menee kouluun, eikä se viiskymppinen iske niin pahasti silmään mitä ennen kun lapsia saatiin parikymppisinä ja näiden kouluun mennessä oltiin n. 30-v.
Tosin on eri juttu haluaako ko. mies enää toista kierrosta, eli olla samaan aikaan vaari lapsenlapselle ja pikkulapsen isä...
Ja ihmisissä on eroja, joku voi olla vanha ja raihnainen 50-vuotiaana ja toinen pirteä ja pirtsakka 80-vuotiaana, ennalta ei osaa sanoa mihin kategoriaan kukin kuuluu :)
Iso ongelma on että olette ihan eri elämän tilanteessa. Miehellä on jo aikuinen /aikuiset lapsi /lapset. Hän odottaa seuraavaksi isoisyyttä, sinä vasta suunnittelet omaa äitiyttäsi.
Eli jos sinullakin olisi lapset jo tehty, homma voisi toimiakin, mutta ei noilla spekseillä.
-sorry
firmalla menee hyvin ja miehellä on aikaa lapsilleen ja minulle. Eli en olisi aina se toinen. Olisi kuitenkin laput silmilä kulkemista kuvitella että niin tulee olemaan lopun elämää. Varmasti on aikoja jolloin mies joutuu paiskimaan töitä ja harvemmin näkee. En kuitenkaan voi jättää tätä suhdetta väliin sillä syyllä että EHKÄ joskus voi tulla ero kun mies on paljon töissä.
Olen aina ajatellut että jos on rakkautta on myös keinot. En ole ymmärtänyt niitä tilanteita missä pari on erittäin ihastunut/rakastunut toisiinsa mutta sitten on niitä muita vaikuttavia juttuja, ettei parisuhteesta tulekaan mitään. Yllättäen nyt olenkin itse sellaisessa tilanteessa. Olen totaalisen rakastumassa, mies vaikuttaa olevan myöskin. Silti puhtaalla järjellä joka päivä puntaroin kannattaako tätä jatkaa. Kylmät faktat vs. tunteet. Antaako mennä ja mahdollisesti huomaankin 3 vuoden kuluttua että tulipa hukattua aikaa. Vai jättääkö järkisyihin vedoten mies kokonaan ja huomata tämän 4 vuoden päästä perustaneen perheen jonkun toisen naisen kanssa. Vaikeaa.
Juttelin uudestaan parhaan ystäväni kanssa. Hän on edelleen samaa mieltä, en saisi murehtia nyt, kannattaa katsoa vaikka vuosi. Sitten on vanhempi ja viisaampi kaikin puolin. Ehkä niinkin.
ap