Lue keskustelun säännöt.
Minä, 33-vuotias nainen olen rakastunut "ikäloppuun" mieheen, enkä tiedä mitä ajatella...
23.07.2011 |
Aina ennen olen katsellut kutakuinkin itseni ikäisiä miehiä. Huvittuneena hymähtelin pariskunnille joilla ikäeroa 10 vuotta tai enemmän. En voinut mitenkään ymmärtää miksi kukaan haluaisi itseä selkeästi nuoremman tai vanhemman puolison. Hehän elävät täysin eri elämäntilannetta, toinen ehkä juuri koulusta valmistunut kakara kun toinen jo aloittaa toista perhettään (lue: eronnut ja lapsia exän kanssa liuta). Tai jos toinen on yli 30, puoliso on jo tiuhaa vauhtia lähestymässä vanhuudenvaivoja. Nyt nuo ajatukset naurattaa. Miten naiivi sitä olikaan...
Kesäkuussa työpaikallani oli kokous johon osallistui yhteistyökumppaneitten työntekijöitä. Kokouksen jälkeisessä illanvietossa ravintolassa mies tuli juttelemaan minulle, kertoi kiinnittäneensä huomionsa minuun jo päivällä. Itse en ollut häntä huomannut mutta eipä ihmekään, olin niin kiireinen.
Mies oli hyvää seuraa, nauravainen, huumorintajuinen, kohtelias ja ennenkaikkea selvinpäin. Pari juomaa joi, mutta halusi pysytellä selvänä. Ihme, luulisi että suomalainen mies kiskoo viinaa kaksin käsin silloin kun sitä työnantajan maksamana saa. Oli niin suloinen. Ilta päättyi minun kotiini, seksi oli mahtavaa. Aamulla miehellä ei ollut mikään kiire pois, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, veti sohvalla kainaloon makoilemaan. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, perhe-elämästään kertoi vain sen että oli eronnut ja 2 lasta.
Miehen iän sain tietää muutaman viikon kuluttua tapaamisesta, kun alkoi puhumaan pian olevista tyttärensä häistä. Siinä vaiheessa aloin laskeskelemaan miehen ikää. Lasten iästä ei oltu puhuttu missään vaiheessa, mutta rivien välistä olin ymmärtänyt että oli ollut yli 20-vuotias kun oli ex-vaimonsa tavannut. Kysyin suoraan miehen ikää ja olihan se ensin järkytys, mies on 45-vuotias. En olisi ikinä uskonut päälle päin. Miehellä on vähemmän ryppyjä silmäkulmassa ja kasvoissa yleensäkin kuin 35-vuotiaalla veljelläni. Pukeutuu nuorekkaasti, vaikuttamatta kuitenkaan epätoivoiselta ukolta joka yrittää olla ikinuori. Siihen tosin vaikuttaa sekin että mies on ikäistään paljon nuoremman näköinen.
Kysyin mieheltä välttelikö puhumasta iästään, myönsi rehellisesti että niinhän se oli. Kertoi että halusi saada minut ensin rakastumaan itseensä ja vasta sitten olisi ottanut asian puheeksi. Minä hieman järkyttyneenä totesin että haluan miettiä asiaa.
Tuosta on nyt vajaa viikko. Mies soittaa joka ilta, kertoo kaipaavansa minua ja laittaa vähintään pari viestiä joka päivä. Lähetin tänään viestin ja pyysin käymään. Haluan keskustella, tunteet on aika hämmentyneet. Toisaalta kaipaan miestä niin että sydämeen sattuu, toisaalta taas mietin "järkisyitä". Johan meille nauraa harakatkin, voin vain kuvitella kavereideni ihmettelyn. Entä perheen perustaminen? Minulla ei ole lapsia, tietysti niitä haluan. Jos lapsi olisi ajankohtainen parin vuoden päästä, mies on jo 47-vuotias. Haluaako enää edes palata pikkulapsiperheen arkeen? Ehkä haluaa elää huolettomana, käydä matkoilla monta kertaa vuodessa. Mies on kyllä varakas ja minullakin hyvät tulot, ei elämä kituuttamista olisi. Mutta kun on pieniä lapsia, ei ulkomailla voi reissata perheellä jatkuvasti. Tai kotimaassakaan. Lapsille pitää olla selkeä koti jossa voi rauhoittua maailman menolta.
Voi hitto, on vaikeaa. Mies tulee tunnin kuluttua.
Kommentit (90)
sama teksti oli vasta kk sitten ootko nyt siis rakastunu toiseen mieheen?
Aloitettu heinäkuun lopussa eli reilu kuukausi sitten. =)
En painostanut miestä, pyysin kertomaan suoraan jos ei halua lapsia lisää. Sanoi ettei hänellä periaatteessa ole mitään lapsia vastaan mutta ensin täytyy katsella kestääkö meidän suhteemme. Nyt sanoi ettei tiedäkään haluaako lapsia. Ehkä haluaa, ehkä ei.
Tai sitten mies on alkanut epäröimään minun suhteeni. Haluaa erota, mutta ei uskalla sanoa sitä suoraan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On harkinnut asioita, eikä enää olekaan varma mitä haluaa.
ap
mistä se johtuu? Minä luin vähän huolestuneena sitä, että heti olit miehen kanssa rakentamassa perhe-elämää. Olisit tapaillut ja mahdollisesti seurustellut vuoden kaksi miehen kanssa ja sitten ottanut lapsiasian puheeksi.
Mies on ahdistunut nyt. Eikä se ihme olekaan, miehet haluavat elää pitempään sitoumuksitta.
Teillä on liian erilaiset elämäntilanteet. Ehkä sinun olisi parasta katsoa mies jolla ei ole omia lapsia ja joka ilman muuta niitä haluaa.
sitoumuksetta, miksi ei sanonut siitä heti tavattuamme? Tai viimeistään siinä vaiheessa kun kysyin tulevaisuudesta ja lapsista. Miksi ei sanonut ettei ole alkuunkaan valmis miettimään niin vakavia asioita suhteen tässä vaiheessa?
Joku epäili että mies oli vain nuoren pillun perässä. Saattaahan se niinkin olla, vaikka sitä epäilenkin. Miehen ei kuitenkaan ole tarvinnut valehdella sen vuoksi että olisin pihdannut. Kyllä minulle seksisuhdekin olisi käynyt.
Siitä olet oikeasssa että meillä on erilaiset elämäntilanteet.
ap
mitä ihmeen vanhuuden vaivoja 45-vuotiaalla jo vois olla?
ja jos sulle ulkonäkö on kaikki kaikessa, niin ota saman tien toyboy
miten voi 30 v olla noin lapsellinen?
mitä ihmeen vanhuuden vaivoja 45-vuotiaalla jo vois olla?
ja jos sulle ulkonäkö on kaikki kaikessa, niin ota saman tien toyboy
Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, ainoa ulkonäköön viittaava huomautus oli se kun kerroin että miehellä on vähemmän "ryppyjä" kun veljelläni. Eli on niin paljon nuoremman näköinen etten meinannut uskoa kun kertoi todellisen ikänsä. Ja missä vaiheessa olen pohtinut hänen vanhuuden vaivojaan?
Opettele lukemaan kiitos.
On liikaa vaadittu keneltäkään että osaa heti sanoa tuleeko suhteesta jotain vai jääkö vain lyhyeksi kesäromanssiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ikäero niin iso ole. Paljon tekee se, että miten pitää itsestään huolta, ja se pätee kumpaankin osapuoleen.
Mun mies oli 43 kun tavattiin ja minä 24, enkä pitänyt miestä vielä liian vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen 21vuotias ja mieheni 33, yhdessä ollaan oltu 4vuotta ja meillä on lapsi.. ikäeroa ei huomaa lainkaan, emmekä kiinnitä asiaan mitään huomiota niinkun ei kukaan muukaan. jos mies on ihana niin jatka suhdetta ja katso mihin etenee!
Tunnelma oli alkuun vähän väkinäinen, ainakin minusta. En uskaltanut ottaa puheenaiheeksi minua eniten mietityttävää asiaa, lapsi-asiaa. Taisin ajatella alitajuisesti, ettei pidä kysyä kysymystä mihin ei halua kuulla tietynlaista vastausta. =/ Muutenkin pysyteltiin "turvallisissa" keskustelunaiheissa.
Tuntui hyvältä nähdä, olin niin paljon kaivannut häntä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän tapaamiset ovat niin kauan väkinäisiä, kun et uskalla puhua. Se avoimuus on kaiken a ja o!
Jos pelkäät pettymistä, niin se tulee jossain vaiheessa kuitenkin jos on tullakseen :) Taidat olla jo aika rakastunut...
Mulla oli tossa lyhyt juttu 42 vuotiaseen, itse olen 31. Ikäero ei tuntunut missään muussa kuin siinä, että mies todella tiesi jo mitä halusi, hänellä oli itsevarmuutta, osasi kohdella naista ja oli hyvä sängyssä ;)
Kaatui sitten muihin ihan muihin juttuihin.
olen mieheen erittäin rakastunut. Kun hän oli eilen luonani, tuntui se päässä, sydämessä, mahassa ja joka paikassa.
tällä hetkellä tuntuu että taidan vain antaa mennä ja miettiä asioita myöhemmin. Ehkä tässä vaiheessa on vielä liian aikaista miettiä tai edes keskustella lapsiin liityvistä asioista. Enhän voi edes olla varma olemmeko 3kk kuluttua yhdessä. En voi edes sanoa tuntevani miestä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen kanssa ikäeroa 13v.
Minä 23 ja hän 36.
Jos hyvän miehen löytää, ei siinä iän pitäisi vaikuttaa. :)
Johan vitsin murjaisit ketjussa.
Itse ajattelin, että täällä 33 v. miettii, että voiko alkaa seurusteleen jonkin 60-vuotiaan miehen kanssa.
Teidän ikäerossa ei ole kyllä mitään vikaa.
Jos mies ikäisekseen hyväkuntoinen, niin teillä voi olla edessä 40 vuoden avio-onni.
Anna mennä vaan!
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin se voi vielä yhden lapsen tehdä, että saa sinutkin nalkkinsa. Mies kuulostaa kyllä aikamoiselta narsistilta..
Olen naimisissa 18 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eikä ikä ole koskaan ollut mikään ongelma. Vaikea ymmärtää....
on ikäeroa 14.5 vuotta. Tavatessamme olin 19, hän 33. Ikäero vaikutti siihen seikkaan ettei haluttu viivytellä perheen perustamista kovin pitkään. Jos kumppanini olisi ollut kanssani saman ikäinen en varmastikaan olisi ehkä halunnut lapsia niin nuorena. Itselläni on aika iäkkäät vanhemmat, sekin varmaan vaikutti asiaan. Tänä kesänä ollaan oltu yhdessä 21 vuotta ja esikoinen täyttää pian 19v. Ikäero ei ole meitä oikein koskaan haitannut, ei sitä oikein tahdo muistaakaan. Ainoa asia jossa mun mielestä huomaa meidän olevan vähän eri ikäkaudelta on musiikkimaku, se ei oikein koskaan ole kohdannut. =)
Miehellä ex-liitosta kaksi teiniä, minulla ei lapsia vielä. Haluan EHDOTTOMASTI vielä lapsia eli oman perheen mutta mies panee vastaan. Mutta odotan että ajan mittaan mies antaa periksi! Hyvä on yhdessä muuten ja ikäero ei haittaa kun on nuorekas mies.
kun mietin ikäeroa? =) Tai en niinkään tuota ikäeroa vaan pelkään että mies sanoo ettei missään tapauksessa halua enää yhtään lasta. Siinäpä sitten onkin pala purtavaksi. Jatkanko rakastamani miehen kanssa, kuitenkin tilanteesta kärsien, koska minä haluan lapsia (yksikin riittäisi toki). Vai lähdenkö lätkimään koska haluan lapsia mutta silloin en voisi olla rakastamani miehen kanssa. Vai pakotanko miehen edes yhteen lapseen? Siinä pohdittavaa kerraksi jos toiseksi...
Toisaalta taas lapsi-asia ei suhteen tässä vaiheessa ole edes ajankohtainen. Niin kuin aiemmin kirjoitin, voihan olla että olemme 3kk päästä eronneet. Ken tietää? Eikä mielestäni ole hyvä kiirehtiä lapsen tekoon vain siksi että mies on minua vanhempi. Kyllä keskinäisen rakkauden kestävyydestä täytyy olla aika varma ennenkuin alkaa lasta yrittämään. Hyvin moni suhde kaatuu n2 vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta. On alettu vähitellen tuntemaan toisen ikävätkin puolet kunnolla ja samalla huomattu ettei ollukaan sellainen ihminen jonka kanssa haluaa olla loppuelämänsä yhdessä.
ap
Ihan hyvin se voi vielä yhden lapsen tehdä, että saa sinutkin nalkkinsa. Mies kuulostaa kyllä aikamoiselta narsistilta..
Mistä kohtaa?
Olet 33 ja sulla ei ole loputtomiin lastenhankinta-aikaa. N. 7-8v, jos kaikki menee hyvin. Se ei ole kauheasti, etenkään jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen tai vähänki isomman ikäeron. Mielestäni sun ei kannata tuhlata aikaa mieheen joka sanoo ei lapsille. Aina se miehen suostuttelukaan ei nimittäin onnistu.
12 v. ikäero ei tällä hetkellä ole kauheasti. Kannattaa kuitenki miettiä sekin, millaista on kun sulla on talossa pari teiniä ja seittemääkymppiä lähestyvä mies eturauhas- ja sydänvaivoineen. Niitä nimittäin tulee iän mukana. Itse olet silloin vielä hyväkuntoinen ja menevä, miehellä alkaa tahti hiipua. Tuntuuko silloin rankalta tai yksinäiseltä? Miettisin sitäkin puolta.