Lue keskustelun säännöt.
Minä, 33-vuotias nainen olen rakastunut "ikäloppuun" mieheen, enkä tiedä mitä ajatella...
23.07.2011 |
Aina ennen olen katsellut kutakuinkin itseni ikäisiä miehiä. Huvittuneena hymähtelin pariskunnille joilla ikäeroa 10 vuotta tai enemmän. En voinut mitenkään ymmärtää miksi kukaan haluaisi itseä selkeästi nuoremman tai vanhemman puolison. Hehän elävät täysin eri elämäntilannetta, toinen ehkä juuri koulusta valmistunut kakara kun toinen jo aloittaa toista perhettään (lue: eronnut ja lapsia exän kanssa liuta). Tai jos toinen on yli 30, puoliso on jo tiuhaa vauhtia lähestymässä vanhuudenvaivoja. Nyt nuo ajatukset naurattaa. Miten naiivi sitä olikaan...
Kesäkuussa työpaikallani oli kokous johon osallistui yhteistyökumppaneitten työntekijöitä. Kokouksen jälkeisessä illanvietossa ravintolassa mies tuli juttelemaan minulle, kertoi kiinnittäneensä huomionsa minuun jo päivällä. Itse en ollut häntä huomannut mutta eipä ihmekään, olin niin kiireinen.
Mies oli hyvää seuraa, nauravainen, huumorintajuinen, kohtelias ja ennenkaikkea selvinpäin. Pari juomaa joi, mutta halusi pysytellä selvänä. Ihme, luulisi että suomalainen mies kiskoo viinaa kaksin käsin silloin kun sitä työnantajan maksamana saa. Oli niin suloinen. Ilta päättyi minun kotiini, seksi oli mahtavaa. Aamulla miehellä ei ollut mikään kiire pois, kävi suihkussa kaikessa rauhassa, veti sohvalla kainaloon makoilemaan. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan välillä, perhe-elämästään kertoi vain sen että oli eronnut ja 2 lasta.
Miehen iän sain tietää muutaman viikon kuluttua tapaamisesta, kun alkoi puhumaan pian olevista tyttärensä häistä. Siinä vaiheessa aloin laskeskelemaan miehen ikää. Lasten iästä ei oltu puhuttu missään vaiheessa, mutta rivien välistä olin ymmärtänyt että oli ollut yli 20-vuotias kun oli ex-vaimonsa tavannut. Kysyin suoraan miehen ikää ja olihan se ensin järkytys, mies on 45-vuotias. En olisi ikinä uskonut päälle päin. Miehellä on vähemmän ryppyjä silmäkulmassa ja kasvoissa yleensäkin kuin 35-vuotiaalla veljelläni. Pukeutuu nuorekkaasti, vaikuttamatta kuitenkaan epätoivoiselta ukolta joka yrittää olla ikinuori. Siihen tosin vaikuttaa sekin että mies on ikäistään paljon nuoremman näköinen.
Kysyin mieheltä välttelikö puhumasta iästään, myönsi rehellisesti että niinhän se oli. Kertoi että halusi saada minut ensin rakastumaan itseensä ja vasta sitten olisi ottanut asian puheeksi. Minä hieman järkyttyneenä totesin että haluan miettiä asiaa.
Tuosta on nyt vajaa viikko. Mies soittaa joka ilta, kertoo kaipaavansa minua ja laittaa vähintään pari viestiä joka päivä. Lähetin tänään viestin ja pyysin käymään. Haluan keskustella, tunteet on aika hämmentyneet. Toisaalta kaipaan miestä niin että sydämeen sattuu, toisaalta taas mietin "järkisyitä". Johan meille nauraa harakatkin, voin vain kuvitella kavereideni ihmettelyn. Entä perheen perustaminen? Minulla ei ole lapsia, tietysti niitä haluan. Jos lapsi olisi ajankohtainen parin vuoden päästä, mies on jo 47-vuotias. Haluaako enää edes palata pikkulapsiperheen arkeen? Ehkä haluaa elää huolettomana, käydä matkoilla monta kertaa vuodessa. Mies on kyllä varakas ja minullakin hyvät tulot, ei elämä kituuttamista olisi. Mutta kun on pieniä lapsia, ei ulkomailla voi reissata perheellä jatkuvasti. Tai kotimaassakaan. Lapsille pitää olla selkeä koti jossa voi rauhoittua maailman menolta.
Voi hitto, on vaikeaa. Mies tulee tunnin kuluttua.
Kommentit (90)
Tyypillinen tapaus: liian hyvää ollakseen totta: komea, tyylikäs, fiksu, hyvä sängyssä, hyvä keskustelija ja pommittaa yhteydenotoillaan. Minä en pohtisi ikäeroa vaan sitä, kuinka päästä tyypistä mahdollisimman tyylikkäästi eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se hirvittävän pahalta varsinaisesti kuulosta mutta miettiessä erilaisia elämäntilanteita. Hänellä on jo lapset kasvatettu omilleen, minä en edes kokenut äitiyden onnea vielä. Haluaako mies vielä lapsia minunkin kanssani? Se huolettaa eniten.
ap
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 15 vuotta (mies nyt 47). Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, nyt elokuussa mennään naimisiin ja lasta aletaan laittaan alulle. Suhteen ensimmäisen vuoden tappelin suhdetta vastaan, ikäero tuntui niin hurjalta. Lopulta luovutin ja myönsin, että sydäntä ei voi järjellä ohjata. Toki toivoisin ikäeromme olevan pienempi ja sitä toivoo mieskin, mutta tällaisille asioille ei voi mitään.
Juttele miehen kanssa tulevaisuudesta.
Minäkin odotin henkeä pidätellen miehen ikäloppua ikää ja sitten se onkin vaivainen 45 v.
Höpö höpö.
Nuo asiat, jotka sinua askarruttavat, otat puheeksi tänään. Keskustelette ne halki ja poikki. Todennäköisesti kompromisseja puolin ja toisin on tehtävä, mutta niin PARIsuhteessa aina. Jos nyt sitten päädytte PARIsuhdetta yrittämään.
Tsemppiä.
N35v.
tullakseen, niin se kestää varmasti sen, että puhut miehen kanssa avoimesti tästä asiasta. Ja niistä lapsikuvioista yms. Varmasti mieskään ei ole tyhmä ja arvaa kyllä, että sulla biologinen kello alkaa jossain vaiheessa tikittämään.
Henk.koht olen sitä mieltä, että 12 vuotta ei ole liian paljon, se on vaan numero. Enemmän vaikuttaa asenteet ja tunteet.
Sinä nyt keskustelet miehen kanssa asiat poikki-katki. On ihan turhaa että mietit pienessä mielessäsi onnistuuko tämä ja miten niiden lasten kanssa ja haluaako mies sitä vai tätä elämältään. Sinä kysyt näitä asioita mieheltä ja keskustelette niistä niin pitkään että koet olevasi varma siitä että tiedät mitä mies haluaa elämältään. Jos siihen kuuluu elämä kanssasi ja uusi kierros lapsien (tai lapsen) kanssa niin hyvä niin. Jos ei niin sitten ei.
t. N42, jolla M66 ja yhteiset kaksoset 9v
Ps. Mies on tosiaan nyt sitten samanaikaisesti sekä pienien lasten isä että isoisä. Hänellä on myös lapsenlapsi joka on 6v. Tilanne on ollut meillä helppo. Lapset leikkivät yhdessä ja olemme päässeet (uskallan väittää) aivan eritavalla tämän tyttärensä perheen pikkulapsielämään mukaan kun meilläkin oli pieni lapsi. Tokihan se vaatii sitä että välit ovat hyvät suuntaan jos toiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ollut vaikeuksia ystävien ja sukulaisten hyväksymisen kanssa? Onko miehelläsi lapsia aiemmista suhteista? Miten mies on suhtautunut ajatukseen lapsesta/lapsista kanssasi? Oliko innolla alusta asti mukana? Jos miehellä on lapsia jo ennestään, miten nämä ovat suhtautuneet sinuun?
Minulla pelottaa myös miehen lasten suhtautuminen. Pitävätkö he minua vain pikkuhuorana? Suhtautuvatko ikinä vakavasti minuun? Taputellaanko minua kuvaannollisesti päähän ja toivotaan että pysyn vain iskän vuodetta lämmittämässä, enkä työnnä nokkaani mihinkään asioihin.
Ehkä ihan naurettavia ajatuksia mutta tuollaisiakin on päässäni pyörinyt.
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 15 vuotta (mies nyt 47). Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta, nyt elokuussa mennään naimisiin ja lasta aletaan laittaan alulle. Suhteen ensimmäisen vuoden tappelin suhdetta vastaan, ikäero tuntui niin hurjalta. Lopulta luovutin ja myönsin, että sydäntä ei voi järjellä ohjata. Toki toivoisin ikäeromme olevan pienempi ja sitä toivoo mieskin, mutta tällaisille asioille ei voi mitään.
Juttele miehen kanssa tulevaisuudesta.
Mies ei ole ikäloppu, kaukana siitä. Enemmän halusinkin sillä kuvata mitä ennen olen ajatellut pareista joilla 10vuotta ikäeroa. Ja osin myös sitä että vaikka mies on minua vain 12 vuotta vanhempi, on hän kokenut tämän ikäisenä perhe-elämää ihan eri tavalla kuin minä. 12 vuotta sitten hänen vanhempi lapsi oli 11-vuotias, murrosikäinen. Minä en ole edes raskautta kokenut. Meidän elämänkokemukset on ihan eri planeetalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole ikäloppu, kaukana siitä. Enemmän halusinkin sillä kuvata mitä ennen olen ajatellut pareista joilla 10vuotta ikäeroa. Ja osin myös sitä että vaikka mies on minua vain 12 vuotta vanhempi, on hän kokenut tämän ikäisenä perhe-elämää ihan eri tavalla kuin minä. 12 vuotta sitten hänen vanhempi lapsi oli 11-vuotias, murrosikäinen. Minä en ole edes raskautta kokenut. Meidän elämänkokemukset on ihan eri planeetalta.
ap
Oisko parempi vaihtoehto esim. että kaksi mistään mitään tietämätöntä utamia laittaisi perheen pystyyn? :)
Siitä elämänkokemuksesta saattaa olla jopa hyötyä ;)
Mies ei ole ikäloppu, kaukana siitä. Enemmän halusinkin sillä kuvata mitä ennen olen ajatellut pareista joilla 10vuotta ikäeroa. Ja osin myös sitä että vaikka mies on minua vain 12 vuotta vanhempi, on hän kokenut tämän ikäisenä perhe-elämää ihan eri tavalla kuin minä. 12 vuotta sitten hänen vanhempi lapsi oli 11-vuotias, murrosikäinen. Minä en ole edes raskautta kokenut. Meidän elämänkokemukset on ihan eri planeetalta. ap
No kuka sanoo, että elämänkokemusten pitäisi olla yhteneviä? Oisko parempi vaihtoehto esim. että kaksi mistään mitään tietämätöntä utamia laittaisi perheen pystyyn? :) Siitä elämänkokemuksesta saattaa olla jopa hyötyä ;)
Ja eihän samanikäsilläkään ole välttämättä samanlaista elämänkokemusta. Kärjistettynä: toinen on kuusilapsisesta perheestä joka ei koskaan matkustellut missään ja toinen yksilapsisesta perheestä joka matkusteli kuin hullu. Aika erilainen lapsuus ja nuoruus näillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On harkinnut asioita, eikä enää olekaan varma mitä haluaa.
ap
On harkinnut asioita, eikä enää olekaan varma mitä haluaa.
ap
mistä se johtuu? Minä luin vähän huolestuneena sitä, että heti olit miehen kanssa rakentamassa perhe-elämää. Olisit tapaillut ja mahdollisesti seurustellut vuoden kaksi miehen kanssa ja sitten ottanut lapsiasian puheeksi.
Mies on ahdistunut nyt. Eikä se ihme olekaan, miehet haluavat elää pitempään sitoumuksitta.
Teillä on liian erilaiset elämäntilanteet. Ehkä sinun olisi parasta katsoa mies jolla ei ole omia lapsia ja joka ilman muuta niitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei olisi mikään ongelma itselleni seurustella kivan noin 30- vuotiaan miehen kanssa. Mutta mistään hinnasta en haluaisi enää lisää lapsia. Minulla on kolme teini-ikäistä jo olemassa ja rahkeet ei riitä enempään.
Naisilla onneksi luontokin jo tekee tehtävänsä eikä tässä enää montaa vuotta niitä lapsia välttämättä tulisikaan.
Minulla on kaksi ystävämiestä, jotka lähemmäs 50- vuotiaina rakastuivat nuorempaan ja suostuivat siinä rakkauden huumassa lapsentekoon. Nyt on ovat jo lähempänä 60- vuotiaita, huokailevat sitä, että teini-iät pitäisi vielä jaksaa ja kohta on isoisyyskin edessä. Toisella jo yksi lapsenlapsi onkin.
Tietty riippuu ihmisestä mitä haluaa. Nämä ovat kumpikin sellaisia nautiskelijamiehiä, jotka nyt kaipaavat ikätovereidensa kanssa eksoottisille kalastusretkille, golffaamaan Floridaan jne. Ja kun rakkaudenhuuma on haihtunut, niin eipä tunnu enää se nuorikon kanssa kotileikki niin kivalle.
Toinen on suoraan sanonutkin, että katuu katkerasti typerää valintaansa ja kadehtii ex-vaimonsa hauskaa elämää.
Kukaanhan ei tiedä ap, mihin kastiin sun rakkautesi kuuluu. Harvassa vaan on ne ihmiset, jotka ei ekalla kierroksella ole juurikaan lapsiinsa viitsineet panostaa, jotka sitten 50- vuotiaana muuttuisivat lapsirakkaiksi, joiden haaveena olisi toiset 20 vuotta lapsiperhe-elämää.
Mietipä itsekin ap. Oisko susta oikeasti kiva olla 40 vuotta alaikäisistä vastuussa? Ja jos toi on ollu sun haave, niin kuinka sulla ei vielä 33- vuotiaana ole yhtäkään lasta? Vai meinaatko vielä noin 50- vuotiaana tehdä lisää lapsia? Kun se on niin ihanaa olla päälle 60- vuotiaana teinin vanhempi?
Ja jos sun vastaus on ei, niin miksi rakkaallesi toivoisit moista?
olin itse 32-vuotias kun tapasimme, mies oli 45. nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Ikäero ei enää tunnu missään, alussa sitä hivenen mietin ja niin mietti mieskin.
En ymmärrä, miksi heti asetit miehen "seinää" vasten tuossa lapsiasiassa,jos olette vasta tavanneet?
Ja edellinen kommentoija, kirjoituksesi oli harvinaisen typerä...sori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 10v. ikäero erään ihanan miehen kanssa. Hänellä oli 3 lasta. Oli eronnut vaimostaan pari vuotta aiemmin. Vanhin lapsista oli 16v, nuorin samanikäinen kuin omani. Seurusteltiin puoli vuotta ja lopulta suhde päättyi siihen että koin miehen olevan liian lapsellinen. Muutoin oli täydellinen, mutta käyttäytyi liian usein kuin 18v pojan koltiainen. En jaksanut sitä.
Sinulta kysyn silti: oikeastiko valitset miehesi sen perusteella mitä kaverisi ajattelevat?
Entä oletko kysynyt mieheltä haluaisiko hän joskus lisää lapsia?
Jos mies on varakas, niin mikä estäisi teitä lähtemästä ulkomaille pikkulastenkin kanssa?
Ja toki te nyt lapsille kodin tarjoatte, ei matkustus kotiin vaikuta. Voitte hyvin tehdä pikkulastenkin kanssa useamman kotimaan ja ulkomaan matkan vuodessa.
Nää sun syyt vaikuttaa vaan tekosyiltä ja todella ontuvilta sellaisilta. Koita keksiä jotain hiukan parempaa, näillä et voi itsellesi perustella tuota eroa.
Johan meille nauraa harakatkin, voin vain kuvitella kavereideni ihmettelyn. Entä perheen perustaminen? Minulla ei ole lapsia, tietysti niitä haluan. Jos lapsi olisi ajankohtainen parin vuoden päästä, mies on jo 47-vuotias. Haluaako enää edes palata pikkulapsiperheen arkeen? Ehkä haluaa elää huolettomana, käydä matkoilla monta kertaa vuodessa. Mies on kyllä varakas ja minullakin hyvät tulot, ei elämä kituuttamista olisi. Mutta kun on pieniä lapsia, ei ulkomailla voi reissata perheellä jatkuvasti. Tai kotimaassakaan. Lapsille pitää olla selkeä koti jossa voi rauhoittua maailman menolta.
Voi hitto, on vaikeaa. Mies tulee tunnin kuluttua.
koita nyt jotenkin pelastaa tilanne. Pyydä treffeille.
On harkinnut asioita, eikä enää olekaan varma mitä haluaa.
ap
35v ja mun mies 43v..mutta ollaan oltu yhdessä jo 19v..
Teillä siis 12 vuotta...ko? Mä olen itse 30v. ja miesystäväni 43v. ja menee paremmin kuin hyvin. Yhteisiä lapsia ei ole tulossa (molemmilla tahoillamme muutama lapsi). Aluksi tietysti "kauhistelin" ikäeroa, mutta nyt olen siihen jo niin tottunut, etten oikeastaan ajattele asiaa.
Minunkin mies näyttää n. kymmenen vuotta nuoremmalta mitä oikeasti on. Muutenkin on nuorekas pukeutumiseltaan ja jutuiltaankin, olematta kuitenkaan lapsellinen. Ihanan huomioiva ja rakastava mies. Paras minulle!
olet hullu, jos päästät miehen menemään. olet siis hyvin rakastunut, mies vaikuttaa upealta ja sinä mietit mahdollisesti tulevaisuutta, josta et vielä tiedä mitään? Ei tulevaisuutta voi ennustaa, mutta tätä hetkeä voit elää:)
sama teksti oli vasta kk sitten ootko nyt siis rakastunu toiseen mieheen?
Jos tuntuu hyvältä niin anna palaa! Nuorekas mies varmaan haluaakin vielä lapsia lisää, miehen ikä kun ei ole mikän ratkaiseva tekijä. Ja kyllähän jotkut uhkarohkeat naisetkin vielä 47 vuotiaana raskautuvat!