Minä, 33-vuotias nainen olen rakastunut "ikäloppuun" mieheen, enkä tiedä mitä ajatella...

Varo, se on narsisti

Tyypillinen tapaus: liian hyvää ollakseen totta: komea, tyylikäs, fiksu, hyvä sängyssä, hyvä keskustelija ja pommittaa yhteydenotoillaan. Minä en pohtisi ikäeroa vaan sitä, kuinka päästä tyypistä mahdollisimman tyylikkäästi eroon.

Mulla on varmaan luetun ymmärtämisen vaikeus tai jotain. Mielestäni AP ei kertaakaan sanonut että mies olisi komea tai tyylikäs tai fiksu. Joo, saattaa toki olla mutta voi olla olemattakin. Eikös AP kertonut että mies on huumorintajuinen ja iloinen? Lisäksi AP kertoi että miehen kanssa pystyivät juttelemaan monista asioista. Kai niin tehdään jokaisen suhteen alussa? Halutaan oppia tuntemaan toinen läpikotaisin joten puhutaan, puhutaan ja vielä kerran puhutaan, ihan normaaleista asioista. Kerrotaan oman elämän historia, haaveista jne. Outoa että joku pitää sitä narsistin merkkinä. No enää en ihmettele miten tällä palstalla mies saa niin helposti narsistin leiman.

on vanhimmat lapset kohta aikuisia, ja poikaystävä haluaa lapsia joskus 4 vuoden päästä. Entä sitten? Nuorin lapseni on vauva. Ikäeroa 9v, minä olen vanhempi. En ymmärrä mikä on se ongelma? Mitä sitten jos toisen lapset aikuisia? En oikein ymmärrä sun puheenvuoroasi.

Iso ongelma on että olette ihan eri elämän tilanteessa. Miehellä on jo aikuinen /aikuiset lapsi /lapset. Hän odottaa seuraavaksi isoisyyttä, sinä vasta suunnittelet omaa äitiyttäsi.

Eli jos sinullakin olisi lapset jo tehty, homma voisi toimiakin, mutta ei noilla spekseillä.

-sorry

Eikä mielestäni ole hyvä kiirehtiä lapsen tekoon vain siksi että mies on minua vanhempi.

ap

Jos odottelet monta vuotta, mies vaan vanhenee ja vanhenee. Sitten se on jo eläkeikäinen oman lapsensa rippijuhlissa. Eikä ole sanottu että itsekään raskaudut kovin helposti. Silloin alkaa kaduttaa että aloit vasta "vanhana" yrittää lasta.

No nyt kyllä jutun keksit. Kuulostaa siltä, että mies on parhaassa iässä. Mun seurustelukumppanit ovat yleensä olleet ainakin 10 v. vanhempia. 20 vuotta vanhempikin kumppani oli ja olikin hyvä & hellä mies. Oman ikäiset eivät ole koskaan kiinnostaneet, ovat tylsiä angstiensa kanssa :)

Eihän sitä tarvitse sillä tavalla esittää, että katsotaas kalenterista missä kuussa olisi hyvä ensimmäisen lapsen tulla ja minä vuonna sitten seuraava... Vaan koska asia sinua kuitenkin mietityttää, sano vaikka että isoin asia mitä epäröit tässä suhteessanne, on se että itse haluaisit vielä lapsia.



Kyllä luulisin että mies jolla itselläänkin on lapsia, ymmärtää että tämä on sinulle tärkeä asia oli kumppani kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa, ja on varmasti sitä itsekin tahollaan jo miettinyt. Mitä sitä turhaan viivyttämään, kun asian voi selvittää jo nyt ja miettiä sitten oikeaan tietoon perustuen mitä tehdään. Voihan se olla että mies on jopa innoissaan perustamassa perhettä kanssasi.

että pohtisit ihan varmasti samaa asiaa kenen tahansa miehen kohdalla. Eli että haluaako mies lapsia vai ei. Ja näin varmaan ihan jokainen, joka tietää itsestään varmaksi että haluaa/ei halua lapsia, pohtii samaa asiaa. Ei tästä tarvitse mitenkään tehdä ikäerokysymystä, eikä sinun tarvitse selitellä miksi luulet että mies ehkä ei haluaisi lapsia ja niin edelleen, vaan kerrot vaan oman kantasi ja annat miehesi kertoa oman kantansa asiaan.

mies myönsi, että mietti heti tavattuamme lapsiasiaa. Hän oli 42-vuotias, kahden teinin isä ja eronnut. Ajatellut elää hauskaa elämää, viettää aikuistuvien lasten kanssa aikaa ja reissata. Ei koskaan enää lapsia. Mutta sitten tulin minä. 29-vuotias lapseton ja selvästi lapsirakas nainen. Mies sanoo, että rakastui niin tajuttomasti, että mietti mielessään kannan valmiiksi: kaksi lasta maksimissaan ja aika nopeasti, jos suhde on menossa vakavaksi. Tehtiin kaksi lasta ja nyt eletään lapsiperheen arkea. Edellisen liiton lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja mies elää tavallaan "uutta yritystä". (toki nuo aikuiset lapset ovat osa elämäämme) Tiedän, että ikäero voi tulla ongelmaksi, mutta toistaiseksi se ei tunnu missään, mies on pirtsakka ja loistava isä! Kärsivällinen, osaa nauttia noista vaahtosammuttimista tietäen vaiheen olevan katoavaista, puuhailee lasten kanssa, ei tosiaan harrasta mitään "poikien menoja" jne. Ainoa pieni juttu on, että kestää yövalvomista heikommin kuin minä. Onneksi lapset ovat olleet aika helppoja ja tuon korvaa miehen muu huomaavaisuus ja halu aina priorisoida lapset edelle. Ei meillä mies rutise, että lapset on aina kaikkialla mukana vaan haluaakin viettää vapaa-aikansa ja lomansa lasten kanssa. Jos mies suunnittelee matkaa, niin aina ensimmäisenä katsoo, mitä kivaa lapsille on siellä.



Eli ap, anna mennä. Turha sitä tulevaa on liikaa miettiä. Älä nyt ala lapsista heti puhua ja tingata vastausta. Toki voit sopivan tilaisuuden tullen vaikka kertoa kaverisi ihanasta vauvasta tmv. Ihan vain vinkatakseen miehelle, että sekin puoli on mietittävä. Jos kysyy sen jälkeen suoraan, niin sanot, että haluat vielä lapsia.

Minä olin 4v sitten 36v tilanteessa jossa samoin työjutuissa mies iski silmäni minuun ja pommitti ahkerasti mm. mailein ym. Tämä mies oli minua 15v vanhempi ja sitä hän ei tietystikään 3kk halunnut kertoa vaikka toki arvelin hänen olevan minua vanhempi. Ja mikä pahinta, hän oli naimisissa mutta perinteisesti liitto veteli kuulema viimeisiä (no olihan siitä monta todistetta jotka olivat aukottomia, mutta silti). Aikansa minua jallitettuaan sai treffeille ja mailien & tapaamisten myötä rakastumaan. Ikäero vaivasi häntä alussa tosi paljon ja totta kai myös minua. Vuoden päästä hän kuitenkin pyysi minua muuttamaan kanssaan n.200km päähän asuinseudustamme, mutta en minä uskaltanut tuota tehdä mm. ikäeron vuoksi ja siitä syystä etten halunnut omia lapsiani viedä niin kauas isästään. Noh, tuo työtilaisuus meni ohi ja aikaa kului vajaa vuosi ja minä olin jo lämmennyt ajatukselle että ehkä meistä sittenkin voisi tulla jotain oikeeta(lapsia emme missään nimessä olisi hankkineet, koska hänellä jo aikuiset lapset ja minulla alakoulussa)....otin asian puheeksi, niin miespä alkoi perua ajatuksiaan. Hän oli pohtinut ikäeroamme ja tuumasi, että ei ole mitään mieltä siinä että hän jää 63v eläkkeelle ja minä en ole edes viisikymppinen. Ja että kuinka iän myötä tulee varaovaisemmaksi ottamaan riskejä ja opettelemaan uutta elmää toisen kanssa. Miten tämä siis päättyi....mies elää vaimonsa kanssa yhteisessä taloudessa (vanhuudenvara!), mutta erillistä elämää. Haluaa pitää minuun yhteyttä, mutta en tahdo pystyä koska kaipaus ja ikävä raastaa sydäntäni. En kadu mitään muuta kuin sitä, että liian kauan vetkuttelin ja pohdin ikäeroamme :```( Siispä toimi ja nappaa mies, ja eläkää onnellisena ikäerosta huolimatta!!

N40

Mutta joo, kaatui kaikkeen. Mm. lapsiin. Minulla niitä on, hänellä ei. Ei toiminut ei. Onneksi etenimme vain ihastusasteelle, ei sen pitemmälle. Minähän en kohta enää voisi tälle miehelle lapsia tarjota, ei onnistunut... se suhde ei.

Tosin miehellä ei ole lapsia edellisestä liitostaan, mutta minulla on yksi.

Melko nopeasti on kaikki käynyt. Mies ei ole aiemmin elänyt lapsiperheen arkea.

Seurustelumme alkamisesta on nyt 2v 7kk, eli silloin miehen elämään tuli mukana minun lapseni.

Nyt meillä on 1v 9kk yhteinen lapsi ja toinen lapsi syntyy n. 1,5kk päästä.

Siis miehen elämään tulee alle 3v seurustelun aloittamisesta 3 lasta!

Varmasti melkoinen elämänmuutos tuonkin ikäiselle ex-lapsettomalle.

Ei meillä kuitenkaan mene sen huonommin kuin muillakaan pareilla.

Ihan normaalisti esitetään eriäviä mielipiteitä sekä toisaalta taas hemppistellään ;-)



I can only say... Go for it, ap!!! :D