Opiskelevat äidit. Kuinka olette onnistuneet yhdistämään

Talouskin kesti hyvin, tienasihan meillä toinen.

koulupaikka odotti ja minulla ei ollut ammattia. Jos toinen puoliso käy töissä, menee ihan hyvin. Opiskelu on joustavampaa kuin työnteko, tosin läksyjä tulee. Mutta molempien opiskellessa on taloudellisesti tiukkaa...toisaalta olen tottunut, kun sain lapsen 18 -vuotiaana ja olin minimiäitiysrahallakin.



Mikä eniten tossa sinun jutussa mietityttää, on se välimatka. Mutta yleensä kouluissa ollaan aika joustavia ja eihän yliopiston kursseilla edes aina ole läsnäolopakkoa :)

itselläni noin 75km ja ihan hyvin on mennyt. Toki suurena apuna ovat olleet isovanhemmat. On pärjätty ihan hyvin, onhan isä töissä. Tehtävien tekemiseen kyllä pitää opetella ottamaan aika ja tehdä ne silloin kun on suunnitellut. Meillä useinmiten päikkäreiden aikana.



Itse ajan kotoa tuon matkan noin kolme kertaa viikossa.Halusin itse näin. Eikä ole ongelma vaikka ajomatkaa kertyykin se 150km..

Työntekijänä voit esim. jäädä saikulle, mutta opiskelijaa ei kukaan korvaa. Ei kukaan sun puolesta mene luennolle tai varsinkaan tenttiin tms. Ja kyllä mun yliopisto-opinnoissa oli todella paljon pakollisia luentoja ym.

3 viikoa synnytyksen jälkeen palasin koulunpenkille, kun oli rankin jakso edessä täynnä pakollisia luentoja. Jos en olisi mennyt niin valmistuminen olisi pitkittynyt 2 vuodella uuden opintosuunnitelman takia.



Vauva oli kotona iskän kanssa isyysloman aikana, sen jälkeen tuli mukaan kouluun jos vain oli mahdollista, muuten äitini hoiti vauvaa kotona.



Taloudellisesti pärjäsimme ihan hyvin, iskä on töissä ja sain äitiysrahan lisäksi opintotukea (olen AMK-opiskelija), mitään luksuselämää emme elä, mutta ruokaa ja vaatteita kaikilla on pakollisten kuukausimenojen jälkeenkin! ;)



Otti se voimille, en muuta sano, mutta nyt kesän oon ollut mammalomalla, ja syksyllä palaan kouluun, 1½ vuotta jäljellä valmistumiseen! Kyllä sen jaksaa ja kestää jos niin päättää tekevänsä! Mullakin luokallani on pieniä lapsia, ja autoilee 125km yhteen suuntaan joka päivä! :)

jonkin varran opintoja heti sektiosta parannuttuani (ja erottuani...) ja sain tehtyä opettajan pedagogiset opinnot ja kandityön. Nyt syksyllä lapsi menee hoitoon, että minä pääsen täyspäiväisesti koulunpenkille.



Isä ei ole kuvioissa mukana, äitini jonkin verran. Joissain tapaamisissa joista tiesin että voi ottaa, niin otin vauvan mukaan. Lapsi on nyt 1,5 v. Toimeentulotukea joudun hakemaan, mutta ammatin haluan eikä ole enää järkeä jättää opintoja kesken.



Näin jälkikäteen oli liian rankkaa ja olin kesällä tosi väsyny, enkä enää tekisi noin. Keskittyisin vauvaan enkä ottaisi stressiä. Toisaalta vei ajatuksia erittäin kipeästi erosta posi.

Olen ollut työelämässä jo 15 vuotta ja yksi tutkinto takana. En haluaisi lopettaa vakitöitäni ja mielellään tekisin edes osa-aikaista opintojen ajan (varmaan pystyn sopimaan työnantajan kanssa). Haaveissa yliopisto-opinnot. Lapsia 2. Kuinka tämä kuvio onnistuisi?

edessä on uuden ammatin opiskelu, ja ajattelin aloitella niitä nyt äitiyslomalla jo avoimessa. Meillä mies jo opiskelee, mutta tämä vuosi on taloudellisesti turvattu minun äitiyspäivärahani ja säästöjen ansiosta, ja ensi vuonna mies jo valmistuu (vakipaikka odottamassa). Huolettaa vain, että miten jaksan ensin hoitaa lapsia päivät kun vauva nukkuu huonosti, ja illat olla opinnoissa. Se oli aika rankkaa jo ennen lapsiakin, vaikka sain nukuttua yötä ja päivätyö oli kevyttä ja helppoa. Toisaalta tuntuu, että vauva on vain hetken pieni, ja mieskin tarvitsisi iltaisin lepoa. Toisaalta on niin kova huoli tulevista töistä, että opintojen aloittaminen avoimessa helpottaisi henkisesti.