Miten välttyä huolittelulta?
Nyt kun päiväkodit ja koulut alkaa, niin on ajankohtaista myös varautua tulevaan huolikartoitteluun. Mitkä ova asioita joihin opettajat ja tarhatädit kiinnittävät eniten huomiota? Miten välttyä parhaiten LS ilmoitukselta? Kokemuksia ja vinkkejä otetaan vastaan.
Tarkoitukseni on herättää keskustelua siitä mihin tarhassa/koulussa kiinnitetään eniten/herkimmin huomiota. Itse en ainakaan ihan vapaaehtoisesti halua mihinkään VASU ryhmiin ym. virallisiin kyttäys ja luokittelu hommeleihin vaan haluan elää vaan ihan tavallista elämää, ilman kontrollointia ja seuraamisen tunnetta.
Ei kiinnosta huolittelu ja mitkään jatkuvat huolet. Mielummin pysyy mahdollisimman kaukana moisista ja keskittyy ennaltaehkäisemään niitä ongelmia ilman huolikartoitteluja. En halua itseni ja lasteni tietoja joihinkin rekistereihin ym..
Kommentit (38)
Arvioi työntekijää? En ymmärrä. Niinhän niiden huolen vyöhykkeiden pitäisi toimia, ei luokitteluun ja leimaamiseen, mutta käytännössä ne juurikin mahdollistaa sen luokittelun ja leimaamisen.
Ymmärtääkseni niiden tarkoitus on olla työntekijän työväline, jonka avulla työntekijä voi itse arvioida omaa huoltaan lapsesta. Siis sitä onko huoli pieni, vähäinen, suuri jne. miksi näin on ja mistä huoli mahdollisesti johtuu. Tässähän idea nimenomaan on, että työntekijä voi arvioida itse omaa huoltaan ja esim. sitä onko huoli noussut turhasta.
On totta, että vyöhykkeistö ehkä mahdollistaa luokittelun ja leimaamisen niin kuin sanoit, mutta sitä ei ole siihen tarkoitukseen tehty eikä sitä silloin kuuluisi myöskään siihen tarkoitukseen käyttää. En usko, että hyvässä ja toimivassa yksikössä näin tehdäänkään.
T: Ensimmäisen lapsensa tehnyt ja jo nyt järkyttynyt siitä millaista saivartelua, veivausta, liioittelua ja erityistapausten pakonomaista etsintää päivähoito tuntuu nykyään olevan. Taasko lisää tätä?
sen perheen pitäisi olla että opettaja/tarhatäti suostuisi tekemään LS-ilmoituksen, että lapsi pääsisi auvoisaan LS-asiakkuuden piiriin, ja hänet pelastettaisiin hirviövanhemmilta parempiin koteihin/laitokseen?
Lapset ja vanhemat ovat yhteiskunnan vaarallinen vihollinen ja niihin pitää suhtautua kuin potentiaaliseen uhkaan, eikö niin?
olen tehnyt kaksi kertaa yhdessä oppilashuoltoryhmän kanssa. Molemmilla kerroilla pääasiallinen syy koulun osalta oli se, ettei lapsi käynyt koulua, siis ei ollenkaan. Lintsasi vain, ei näkynyt viikkokausiin eikä huoltaja voinut asialle mitään.
Kollega on tehnyt ilmoituksen myös siitä, että vanhempi toistuvasti esiintyi niin puhelimessa kuin livenä selvästi päihtyneenä ja lapsi myös oli runsaasti poissa koulusta ilman että huoltajaan saatiin mitään (tolkullista) yhteyttä.
että näin hirveetä kyttäämistä koulussa, vai mitä ap, ihan kauheita me opet ollaan?
sen perheen pitäisi olla että opettaja/tarhatäti suostuisi tekemään LS-ilmoituksen, että lapsi pääsisi auvoisaan LS-asiakkuuden piiriin, ja hänet pelastettaisiin hirviövanhemmilta parempiin koteihin/laitokseen?
Lapset ja vanhemat ovat yhteiskunnan vaarallinen vihollinen ja niihin pitää suhtautua kuin potentiaaliseen uhkaan, eikö niin?[/i
Tuollainen asioiden esittäminen kertoo asenteellisesta ja täysin idioottimaisesta suhtautumisesta lastensuojeluun. Lastensuojelu on olemassa syystä. Sen tehtävä on suojella lasta ja auttaa vanhempia vaikeissa elämäntilanteissa. Sen tehtävä ei ole aiheuttaa vaikeuksia tai rikkoa perheitä suinpäin. Joskus tilanne vaatii lapsen kiireellistä huostaanottoa. Minä voisin työssäni opettajan joutua tekemään ls-ilmoituksen, mikäli lapsi olisi jatkuvasti pois koulusta eikä asialle voida kotona mitään, lapsen hoito on selvästi laiminlyöty syystä tai toisesta jne. Minulla on työni puolesta ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluasioissa eli mikäli en tietooni tullutta lapsen kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä ilmoita lastensuojeluun, teen virkavirheen. Olen tälläkin palstalla usein sanonut, että lapsen ja perheen pahoinvointia koskeviin asioihin on oltava matala kynnys puuttua! Ja lähtökohta ei todellakaan oli se, että perhe on paha. Sinun on ehkä syytä miettiä, miksiköhän suhtaudut lastensuojeluun noin kieroutuneella tavalla.... terv. se aikaisemmin vastannut luokanopettaja
Jos vanhempi sattuu olemaan haluton tekemään yhteistyötä koulu/päiväkodin esittämällä tavalla syystä tai toisesta, niin eikö sitä juurikin katsota huonoksi asiaksi, huonoksi vanhemmuudeksi?
Kannattaako vanhempien ja lasten mennä opettajien/tätien mielen mukaan säästyäkseen "rangaistukselta"?
Lastensuojelun ammattilaisena olen nyt kesällä tätä palstaa lukiessa huomannut monen monta aloitusta ja keskustelua, joissa kriittinen sävy lastensuojelua kohtaan. Tuntuvat niin samanlaisilta, että tulisivatko samalta näppikseltä?
Ap:n aloitus tästä esimerkki.
Jos vanhempi sattuu olemaan haluton tekemään yhteistyötä koulu/päiväkodin esittämällä tavalla syystä tai toisesta, niin eikö sitä juurikin katsota huonoksi asiaksi, huonoksi vanhemmuudeksi?
Kannattaako vanhempien ja lasten mennä opettajien/tätien mielen mukaan säästyäkseen "rangaistukselta"?
Minä erityislapsen äitinä olen välillä vastustanut päiväkotia ja koulua rajustikin. EIkä siinä mitään "rangaistuksia" ole tullut, eikä lastensuojelua tms, koska minä pystyn perustelemaan kaiken.
sen vuoksi, ettei vanhemmat suostu siihen yhteistyön muotoon, jota opettaja haluaa. Sen ongelman ratkaisemiseen pitää etsiä muita keinoja. Älkää nyt lapsellisia olko! Tämähän tuntuu olevan todella asenteellista "meidän perhe vastaan systeemi"-ajattelua! Relatkaa! t. taas se ope
Se tarkoittaa, että vastaat puhelimeen jos koulusta soitetaan tai palaat asiaan myöhemmin, jos et samalla hetkellä voi vastata. Suostut allekirjoittamaan todistuksia ja tiedotteita. Ehkä jopa seuraat sähköistä reissuvihkoa ja suostut kuittaamaan poissaolot.
Ei tarvii tulla vanhempainvarttiin, ei vanhempainiltaan. Jos lapsella on ongelmia ja tarvitaan moniammatillinen palaveri, sinne pitäisi tulla. (Mutta sen ajan saa yleensä sovittua hyvin joustavasti.) Siellä olisi kauhean hyvä olla selvänä eikä esim. lyödä lasta.
Jos nämä ei hoidu, sitten saattaa niitä "rangaistuksia" tulla. Eli lapsesta herää ihan aiheesta huoli koululla. Ankaraa perheiden kuritustako sinusta?
Hieno kuulla että asiat on tällä saralla kunnossa!
Lasten oikeuksissa on puutteita. Suomi sai huomautuksen YK:n lapsen oikeuksien komitealta.
Aiheesta lisää Helsingin Sanomissa 20.7.2011.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lasten+oikeuksissa+on+tekemist%…
----
Lasten oikeudet ovat nousemassa etusijalle.
Lapsille on tulossa oikeus valittaa YK:hon, mikäli heidän oikeuksiaan poljetaan, hyvä niin.
Eli jos koulussa henkilökuntaa huolestuttaa lapsen asioissa jokin (käytös, oppimisvaikeudet, se että lapsesta ei ilmiselvästi huolehdita kotona tms) pitää vaan olla hiljaa? Ihan tosissasiko toivot sitä lapsellesi?
ei paljon voi suojautua, niin sairasta touhua se on.
Opettajienkin joukossa löytyy tyyppejä, joiden huoli lapsesta saattaa nousta ihan vain siksi, että vanhemman naama sattuu ärsyttämään, tavalla tai toisella.
Toivottavasti tämä huoliajattelu on kohta historiaa. Awen Oy järjestö kouluttaa sosiaalityöntekijöitä, asianajajija ja muita lastensuojelun parissa työskenteleviä.
Tässä 24 sivuinen aikakausilehti, jossa aiheita, jotka ovat kuuluneet tähän saakka kategoriaan Varhainen puuttuminen. Huoli. Luulo. Olettamus. Väittämä. Tarina. Satu.
Toivottavasti asiat korjaantuvat mahdollisimman pian. Koulutusta on järjestetty useissa kaupungeiss parisen vuotta.
http://www.awen.fi/lehdet/Awen-asiakaslehti_2011.pdf
Kannattaa harkita vakavasti muuttoa Suomesta tai sitten Suomessa jonnekin syrjäseudulle niin, että järjestää elämänsä sellaiseksi, että voi opettaa lapset kotona.
Monet jaksavat uskoa viranomaisten hyvyyteen ja siihen, ettei aiheettomia ilmiantoja tapahdu, vaikka vastikään poliisi teki massiivisen rynnäkön omakotitaloon aiheettoman aseilmiannon vuoksi. Ja kun viranomaisten kynsiin joudutte, on täysin arpapeliä, mitä teistä määritellään. Sosiaaliviranomaisella on suurempi valta kuin poliisilla ja oikeuslaitoksella, he voivat antaa teistä tuomioitaan ja ryhtyä toimenpiteisiin ilman, että teillä on mitään todellista oikeusturvaa, hallinto-oikeus kun on vain viranomaisten kumileimasin.
Miksi sita on niin vaikea uskoa, etta jotkut toiset opet todella voisivat tehda ls-ilmoituksia kiusatakseen vanhempia? Olen nahnyt naita tapauksia jo liikaa. Turha tulla sanomaan, etta sossut ei voi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, ja siksi luullaan, etta viatonta perhetta tassa vain kiusataan.
Olen lukenut naita sossujen asiakirjoja. Se mita naissa tapauksissa on ulkopuolisilta salattu on ollut sossujen harjoittama silkka mielivalta.
Mika siina on niin vaikea uskoa, etta ope tai sossu, jonka pitaisi auttaa lapsia ja perheita, onkin samanlainen raadollinen ja vallanhaluinen ihminen kuin kaikki muutkin.
Mun luottamus on mennyt kokonaan Suomen ls-jarjestelmaan. Enaa en hakisi heilta apua.
Ja mun perheen kohdalla muuten oli niin, etta haimme sossusta apua, jota ei sitten haluttu antaa. Eli meidat jatettiin ns. rauhaan. Eli en kirjoita ongelmaperheen katkeroituneena aitina, vaan karmeita juttuja sivusta seuranneena.
Arvioi työntekijää? En ymmärrä. Niinhän niiden huolen vyöhykkeiden pitäisi toimia, ei luokitteluun ja leimaamiseen, mutta käytännössä ne juurikin mahdollistaa sen luokittelun ja leimaamisen.