G: Mitä haittaa sinulle on ollut facebookista?

merkityksettömien asioiden parissa se on minulle ollut.



Aikavaras.

on pieni paha mieli kun en ymmärrä miksi mun miehen kaverilistalla on kymmeniä miestä huomattavasti nuorempiakin "pikkutyttöjä".Niitä tyttöjä ilmestyy tasaseen tahtiin lisää ja kun nätisti kysyy vastaus on yleensä jotain tyyliin,"se on mun vanha koulukaveri","se on työkaveri","tavattiin noi Timon kans bändikeikalla/festareilla/karaokebaarissa" ja hyväksyin pyynnön" yms.Kenellä on koulukaverina itseään yli 10 v.nuorempia???

että kun menen humalassa facebookiin, tulee kommentoitua puolituttujen kuvia nolosti, chatattyä puolituttujen kans ja sanottua asioita joita en tarkoita ja jotka nolottavat jälkeenpäin.

Onko naamakirjasta ollut sinulle jotain haittaa, ja mitä? Itselleni on tullut tunne, että se ei välttämättä ole hyvä asia, liian helppo ottaa yhteyttä tai liian helppo katkaista välit, itselläni koska jouduin seuraamaan kolmiodraamaa kaikkien osapuolten kannalta, ja outoon välikäteen. Miten olet toiminut, jopa lopettanut naamakirjassa olemisen?

tuttuni joutui ikävään välikäteen kun kaksi hänen ystäväänsä ajautuivat riitoihin ja toinen poisti toisen kaverilistalta. tuttuni taas ei osannut valita puoltaan vaan molemmille vakuutteli ymmärtävänsä heitä molempia, mutta tuomitsi toisen käytöksen. nyt nämä riitaantuneet ihmettelevät, miksi tuttuni on edelleen molempien kanssa "kaveri" vaikka on selvin sanoin sanonut molemmille mielipiteensä siitä toisesta.

pysyitkö kärryillä? ai et, no en mäkään!

molemmin puolista mustasukkaisuutta, en ymmärrä sitä että jotkut tsättäilee varatuille, minullekkin tullut treffikutsuja vaikka tila on parisuhteessa:o

fb on lähinnä kotityö, jossa pitää käydä mut josta en niin välittäis. Harmittaa, kun ihmiset ottaa sen kautta yhteyttä eikä puhelimella kuten ennen, joten joskus on käynyt niin että olen sitten lukenut viestit liian myöhään esimerkiksi tapaamisen kannalta. Minulla on myös facebookissa jotenkin epämääräisen levoton olo että siellä pätee samat lait kuin yläasteen välitunnilla; kavereita on oltava mahdottomasti, jotta muut näkevät kuinka suosittu ja pidetty olet. Minä en hahmota ollenkaan tuota juttua enkä tiedä mitä ajatella kun vanhat peruskoulukaverit ja tutuntutut pyytävät kavereiksi.



Lisäksi vielä se kummallinen seikka, että jotkut eivät ymmärrä, miksi en laita lapsistani kuvia facebookiin ja ovat tästä tosi ärsyyntyneitä. Ihmeellsitä, että minulla olisi joku velvollisuus yhtäkkiä raportoida elämästäni kuvien kera vain koska siihen on facebookin kautta mahdollisuus. Ennenkin on soittelut ja tapaamiset riittäneet.

kommentteihin ja kipeää tekee... :( Oikein sydän hypähtää kun "näkee" hänet henkisesti valmistautumatta.

ei muuta kuin ärsytä ja mahdolistaa kiusaamisen netissä.

No kai se ero olisi tullut muutenkin, mutta facebookissa ex-miehen ja "naikkosen" suhde alkoi. helppo siellä tsättäillä ja viritellä kaikenlaista. paskapaikka.

ei niin minkäänlaista.

Tosin joskus joidenkin ystävät+perhe-elämähehkutuspäivitykset vitutteloo..

Juuri noista syistä, oudosta kilpailemisesta ja suosituimman paikan hakemisesta, kuin peruskoulussa, minua ahdisti fb niin paljon, että lähdin sieltä. Enkä tosiaan tajua miksi se elämä pitää levittää kaikille nähtäväksi, ja vielä mahdollisimman kultareunuksiseksi ja makeaksi, liittyen tuohon kilpailuun. Ihminen menettää yksityisyytensä ja joutuu tekemään siitä mahdollisimman hienoa, ja kanssakäyminen on oikeasti joko omaa esittistä tai muiden stalkkaamista, eli muille nauramista jos he eivät esitä tarpeeksi hyvin (eli ovat vaikka liian avoimia eivätkä tajua tätä "peliä"). Paluu kouluaikaan, ja samoin fiiliksin, olet millä puolella tahansa!

Käytän sitä vain niinkuin itselleni parhaiten sopii, joten ei ole mitään ongelmaa.



Ehdoton plussapuoli on se, että olin etääntynyt sisaruksistani, ei oltu yhteyksissä kuin jouluisin jos silloinkaan. FB:ssä oli kuitenkin helppo viritellä yhteydenpitoa uudestaan, nyt olen taas kaikkien kolmen kanssa yhteydessä säännöllisesti ja on alettu tavatakin. Ilman FB:tä näin ei olisi tapahtunut. Nyt kun kolmella neljästä on jo lapsi, on kiva laittaa fb:ssä kuvia, joita muuten pitäisi lähettää jokaiselle erikseen, tuolla kaikki näkee ne kätevästi. Siis kaikki sisarukset, ei kaikki maailman ihmiset.

Juuri noista syistä, oudosta kilpailemisesta ja suosituimman paikan hakemisesta, kuin peruskoulussa, minua ahdisti fb niin paljon, että lähdin sieltä. Enkä tosiaan tajua miksi se elämä pitää levittää kaikille nähtäväksi, ja vielä mahdollisimman kultareunuksiseksi ja makeaksi, liittyen tuohon kilpailuun. Ihminen menettää yksityisyytensä ja joutuu tekemään siitä mahdollisimman hienoa, ja kanssakäyminen on oikeasti joko omaa esittistä tai muiden stalkkaamista, eli muille nauramista jos he eivät esitä tarpeeksi hyvin (eli ovat vaikka liian avoimia eivätkä tajua tätä "peliä"). Paluu kouluaikaan, ja samoin fiiliksin, olet millä puolella tahansa!

Ei vois vähempää kiinnostaa kuinka monta kaveria kelläkin on ja mitä kukakin esittää.

Uppp