Mieheni paljasti mulle salasuhteensa tänään...

Meillä syy oli aikanaan se, että vaimoni katosi vauvamaailmaan täysin. Luulin menneeni naimisiin naisen kanssa, mutta sainkin marimekkomariskooliäitimammasen.



Hän vielä niin monen naisen tavoin tulkitsi oman käytöksensä aikuisuudeksi ja minun haluni jatkaa myös parisuhdetta - tietysti vanhemmuuden lisäksi - lapsellisuudeksi.



Jaksoin seksitöntä, keskustelematonta eri huoneissa nukkumista kolme vuotta, sitten lähdin.

Mies kertoi nyt illalla että hänellä on suhde nuoreen 20v naiseen ja haluaa erota kanssani. Meillä on 2- ja 5-vuotiaat lapset. Aika järkytyksenä tuli, kun luulin että kaikki oli kunnossa! Ollaan oltu naimisissa 6 vuotta, seurusteltu 12v.

Kävin katsomassa tämän naisen kuvan facebookista, olihan se kaunis ja hyväkroppainen nuori nainen. Ihmettelen vaan miksi se mun 32v (ex-)miehen kelpuutti.

Mulla oli tavallaan sama juttu.Mies kertoi että hänellä on ollut suhde 25 vuotiaaseen naiseen ja halusi erota.Meillä oli 5v,8v, ja 10 v lapset ja sain tietää odottavani neljättä lastamme.En saanut kerrottua,kun mies kertoi jättävänsä mut.

Mua raivostutti suunnattomasti.Tein miehelle "pikku" pilan:Kerroin että "ihanaa,mä oon odottanut tätä.Mullakin on suhde toiseen mieheen.Se on kans aika nuori,22v ja ihanakroppainen ja upean näköinen ja nyt oon raskaanakin.Tosin en tiedä kumman lapsi on."

Mies vain naurahti ja totesi että "Voi kun kivaa,säkään et oo mikään muu kun valehteleva lutka"

Tuon kommentin jälkeen heitin miehen ulos.Kirjaimmellisesti.Hänen vaattensa lenteli kadulle...

ehkä miehesi ei lähde toisen matkaan (vain) siksi, että tämä olisi nuori ja hyväkroppainen. Viimeinen kommenttisi kertoi aika paljon siitä, ettet kovin korkealle miestäsi arvosta (kun et kerran edes ymmärrä, miten joku muu hänet "huolisi"). - Itsekään en varmaan kauan jaksaisi olla parisuhteessa, jossa minua ei arvoistettaisi tai pidettäisi tavoittelemisen arvoisena. Jos mieheni aidosti hämmästelisi, että joku muu minut huolii, ei hän varmaan kovin korkeita minusta ajattelisi ja näkyyhän se parisuhteessa.

Erosta aikaa nyt 3.5 vuotta, nyt voi sanoa että olen toipunut. Me siis erosimme, mies halusi eron, en tiedä mitä itse olet / tai olette ajatelleet tehdä tai miten jatkaa.



Kävin pohjalla, alkuun mietin jopa itsemurhaakin. Ajattelin etten koskaan selviä.

Ja mieheni vaihtoi tosiaan nuorempaan mutta ei mihinkään kaunokaiseen tosiaankaan, päin vastoin ja siksi en sitä ymmärtää voinutkaan.



MUTTA SELVISIN :) Olen tällä hetkellä lasten kanssa onnellinen, nautimme elämästä ja meillä on kaikki asit hyvin. Myös välit exään on ihan ok:t, pystymme sopimaan kaikista lasten asioista.



Tsemppiä - ja voimia !

se on vanha viisaus, jonka mummoni mulle kertoi.



Pakkaa sen kamat ja sano että lähde samantien. Pääset itkemään rauhassa. Ja lasten takia sun on jaksettava.