Äidilleni meinattiin antaa opiaatteja kipuun, kielsin ehdottomasti, koska

Tenox ei ole mielialalääke.

vaikuttamaan 2-4 vkon kuluttua aloituksesta, joten juttu parin pilleri jälkeisestä kuolaamisesta vesittyi, sori.

tuon parin viikon jälkeen. ap

vaikuttamaan 2-4 vkon kuluttua aloituksesta, joten juttu parin pilleri jälkeisestä kuolaamisesta vesittyi, sori.

tuon parin viikon jälkeen. ap

Tenox ja imovane on nukahtamislääkkeitä, mutta se mielialalääkkeen nimi on jäänyt kertomatta.

Onko henkilöön kohdistuva edunvalvonta, vai millä oikeudella aloittaja omaisena kieltää, ei äiti itse?

Kaikkien kannalta olisi toivottavaa ettei omaisten lääkehoitoon kovasti puututtaisi jos ei lääkkeistä ymmärretä.

Kaikkien kannalta olisi toivottavaa ettei omaisten lääkehoitoon kovasti puututtaisi jos ei lääkkeistä ymmärretä.

vaikuttamaan 2-4 vkon kuluttua aloituksesta, joten juttu parin pilleri jälkeisestä kuolaamisesta vesittyi, sori.

Cymbalta esim. on ymmärtääkseni juuri mielialalääke ja sitä olen ottanut tasan yhden tabletin, niin kamalat sivuoireet tuli siitä ainoasta, että toista en suostunut ottamaan, ei ne sivuoireet vasta silloin tule kun lääke alkaa oikeasti vaikuttamaan!

masennuslääke nostamassa kipukynnystä. Tähän heti tyttö hikeentynyt, että ny ne luulee äitiä hulluksi ja kieltänyt lääkkeet.

miksi sitä kipua pitäisi siellä alkaa hoitamaan heti eritavalla kuin kotona? Ja miksi yöpöydälle tuotiin lähes ensimmäisenä nukahtamis- ja mielialalääke? ap, joku saa selittää, mutta mitään säälijuttuja ei tarvita.

on saatavilla voimassa oleva lääkelista. Et sitten vissiin tiennyt, että äidillesi menee mielialalääke?? Älä nyt nouse takajaloillesi. Ja äitisi tod. näk. on kieltänyt lapsilleen mielialalääkkeen syömisen. Ei niitä tuosta noin vaan tuoda siihen pöydälle.. Ihan oikeasti, pää pois perseestä ja kohti todellisuutta.

ettei ne lääkkeet "lopu" eikä vaikutus lakkaa vaikka nyt jo vahvempiin siirryttäisiin. Ei siksi tarvitse pantata.

2kpl Panacodia päivässä on kovin pieni annostus kipuun. Todella pieni siis. Ja jos hänelle on jo valmiiksi kirjoitettu tenoxia yms, niin veikkaan, että valehtelee sinulle kipunsa.

Täytyy myös muistaa, että hyvin moni ottaa lääkkeensä piilossa, mikäli pystyy. Tai sitten kärsii, ja sanoo pelkääville omaisille, tai omaiselle, joka haukkana vahtii, että kaikki ok. Päästähän äiti lääkärin vastaanotolle ihan itse. Lääkäri on saattanut myös huomata äitisi maksa-arvoissa häikkää, ja halunnut korvata Panacodin parasetamolin takia. Tunnut kuitenkin Ap niin asiantuntevalta, että voit antaa toksikologian luennon vaikka äitiäsi hoitavalle lääkärille. Oletko muuten miettinyt miksi äitisi kuivui? Haluatko tietää yleisimän syyn henkilöllä, joka kykenee hoitamaan itseään? Kivun aiheuttama ruokahaluttomuus ja juomattomuus.

Isäni sai syöpädiagnoosin, jota aluksi hoidettiin ja hänet leikattin. Pärjäsi pian leikkauksen jälkeen pelkällä buranalla ja viikon päästä leikkauksesta ei käyttänyt enää mitään kipulääkkeitä eikä pahoinvointilääkkeitä. Säännöllisesti kyllä tarjottiin, mutta ei halunnut, kun ei ollut mistään kipeä.



Sitten hänen tulehdusarvonsa nousivat ja hän joutui sairaalaan antiobioottitiputukseen. Isäni siis oli tähän saakka pärjännyt esim. hitaasti kävelemällä, mutta sairaalassa hän alkoi puhua outoja, oikeastaan vaan nukkui eikä tuntunut enää tietävän, missä on eikä pääsevän oma-aloitteisesti edes vessaan. Kun kävin henkilökunnalle ihmettelemässä asiaa, sain kuulla, että isäni tekee kuolemaa ja että ei pääse enää sairaalasta pois. Onneksi äitini oli tarmokas ja vaati tietää, miksi isä muuttui yllättäen niin fyysisesti kuin henkisestikin vuodepotilaaksi. Syynä oli kipulääke, joka oli lisätty hänelle. Äitini ihmetteli, miksi, koska sairaalassakin isä oli todennut lääkärille, että hänellä ei ole kipuja eikä hän halua kipulääkkeitä. Ainoa syy oli se, että isäni sairastaa syöpää ja syöpäpotilaille annetaan kipulääkkeitä ja koska isäni oli kiertävälle lääkärille valittanut kylkikipua. Isästä tuli passiivinen ja huomaamaton rivipotilas, jonka ääntä ei kuunneltu ja jolla ei enää ollut edes mitään ääntä. Me omaiset kielsimme kipulääkkeet ja vaadimme ottamaan selvää, miksi kylki on kipeä. Lääkäreitä tuli riveittäin selittämään, miten se kylki on kipeä, koska isä sairastaa syöpää. Äitini kuitenkin vaati tutkimuksia, ja kävi ilmi, että isältäni oli katkennut kylkiluu, kun hän oli tipahtanut sängystä. Kylkiluun kipuun riitti kevyesti burana. Saimme isäni takaisin ja heti kun mahdollista, otimme hänet pois sairaalasta. Hän pääsi jälleen liikkumaan ja kykeni keskustelemaan kanssamme järkeviä. Saimme pitää hänet luonamme vielä monta kuukautta. Vasta aivan loppuvaiheessa isä tarvitsi kipulaastaria, ei tosin niitä itse pyytänyt, mutta äitini ja kotisairaanhoitajan arvioivat, että ne helpottaisivat oloa. Kaksi viimeistä viikkoa olivat sellaisia, että isä ei enää kyennyt keskusteluun.



Jos olisimme jättäneet isän sairaalaan, hän olisi ollut sekava ja hiljainen vuodepotilas kuukausitolkulla. Nyt hän sai paljon ihmisarvoisemman lopun.



Vielä lisään sen verran, että lääkäritkin olivat todenneet isäni olevan kivuton. Se ei ollut vain isän yritystä suojella meitä omaisia tai meidän omaisten päätöstä estää kipulääkitys. Isällä oli erilaisia kipulääkkeitä,joita olisi voitu antaa ja joita annettiinkin esim. päänsärkyyn, jota hänellä muutaman kerran oli. Mutta itsekin näimme, miten virkeänä hän istui ja jutteli, joten varmasti teimme oikean päätöksen - puhumattakaan isästä, joka ei tuon tapauksen jälkeen enää halunnut sairaalaan ja laittoi äitini lupaamaan, että ei sinne enää joutuisi. Eikä joutunut.

te jotka vouhotatte opiaateista,oletteko tietoisia

että tietääkseni lähes kaikissa lapsillekin määrät-

tävissä yskänlääkkeissä on kodeiinia, eli opiaattia?

T.Carlos

Se voi olla hyvinkin paikallaan ja kohottaa elämänlaatua. Kipu aiheuttaa usein masennusta.



28

Minunkin yli 90-vuotias isoisäni, joka pärjäsi kotona ilman minkäänlaista kipu- tai mielialalääkitystä, joutui sairaalaan virtsatieinfektion takia. Siellä hänelle annettiin niin voimakkaat rauhoittavat lääkkeet, että edes puhuminen ei meinannut onnistua. Kun isoisän vti saatiin hoidetuksi ja isoisä pääsi takaisin kotiin, rauhoittava lääkitys lopetettiin ja isoisä oli jälleen oma itsensä.



Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että kipu pitää hoitaa ja pitää olla tarkkana siitä, että ap:n äiti ei sano pärjäävänsä ilman vahvempia lääkkeitä vain omaisia rauhoittaakseen. Mutta kyllä myös sairaaloissa on helposti tapana ylilääkitä potilaita.

Kukaan ei saisi vihata äitiään niin, että kiduttaa häntä kivuilla.

Ei siellä laiteta opiaatteja suoneen. Eikä niitä pitkäaikaisessa kivunhoidossa muutenkaan laiteta suoneen.

Siellä usein ovat kaikki lääkkeet mitä henkilölle on joskus määrätty jopa antibiooteista lähtien. Lääkelistat jää usein päivittämättä ja "siivoamatta". Itse en noihin listoihin kyllä luottaisi vaan kysyisin potilaalta itseltää tai omaisilta jos potilas ei itse pysty kertomaan.

aina levittää: Mummo sairastui virtsatieinfektioon ja vietiin sairaalaan. Oli siellä sekava kun antoivat varmaan sille jotain kamalaa lääkettä, että hoitajat saa levittää persettä jne...



Vanhus jos menee sekavaksi, pitäisi aina epäillä virtsatieinfektiota. Se itsessään tekee vanhuksesta sekavan. En tiedä tätä mekaniikkaa, mistä se johtuu, mutta olen kerran ollut luennoilla, missä tästä asiasta puhuttiin. Eli se sekavuus johtuu siitä virtsatieinfektiosta, ei siitä, että mummo olis tupattu täyteen lääkkeitä. Ja se entiselleen tulo johtuu siitä, että se infektio on saatu parannettua.

Itse olen 28-vuotias ja sairastan kroonista tautia, johon liittyy helvetisti kipua. En lähde ikinä kotiovesta mihinkään, jos mukana ei ole panadolit, panacodit, hermokipulääkkeet ja mieluiten vielä tramalia. Lisäksi aina on mukana reseptit kaikista lääkkeistä. Kotona lääkekaappi näyttää huumeveikon unelmalta.



Syön mahdollisimman vähän lääkkeitä, mutta aina kun minuun sattuu, minä otan kipulääkkeitä, toki miedommasta aloittaen. Kipu ei jalosta eikä siitä tarvitse kärsiä. Neurologian ylilääkärin mukaan kukaan ei muutu kivusta kärsittyään jalommaksi ihmiseksi, päin vastoin: kipukin voi kroonistua ja ilmeisesti hermosäikeet voivat tarpeeksi kärsittyään jumittua ns. ikuiseen kipuun.



Lisäksi kannattaa muistaa, että kun kipu pääsee tarpeeksi pahaksi ja kestää tarpeeksi kauan, sitä on vaikeampi saada loppumaan kuin vähän aikaa sitten alkanutta kipua. Lisäksi pitkittynyt kipu vaikuttaa immuniteettijärjestelmään heikentävästi, altistaa masennukselle ja unettomuudelle. Siksi minun mielestäni (ja lääkäreiden, jotka minua hoitavat) on ihan turhaa ja jopa vaarallista juuri ja juuri sinnitellä kivunsietonsa äärirajoilla.