Oletko ns. suorittaja? Onko se paha asia?
minä tunnustan, suoritan elämääni. Otan etappeja jotka siten suoritan läpi. Ja paljon olen saanut aikaan. En näe tässä mitään pahaa.
Kommentit (14)
Minä tunnistan itseni tästä ja olen kuullut sanan myös psykiatrini heittona.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perfektionismi
Tuntemani suorittajat ovat kireitä ihmisiä, eivät osaa pysähtyä nauttimaan mistään.
Suorittaminen on vain yksinkertaisesti tylsää. "mikään ei ole yhtä tylsää kuin täydellisyys"
Suorittajilta menee elämä ohi
ap.
Kun on liian tehtäväkeskeinen ei kykene olemaan läsnä eli kokemukset ja tuntemukset jäävät vaillinaisiksi.
Suorittaminen on vain yksinkertaisesti tylsää. "mikään ei ole yhtä tylsää kuin täydellisyys"
kun päätän tehdä jonkun asian, niin teen sen sitten valmiiksi. Sitten otan työn alle jonkun toisen asian. Täydellisyyteen pyrkiminen tarkoittasi sitä, että mitään ole koskaan tarpeeksi hyvä eli valmis.
Minä koen suorittamisen niin, että aloitetut hommat tehdään pois ja valmiiksi eikä jätetä kesken ja roikkumaan. Oli se sitten opiskelujen loppuun saattaminen, talon rakentaminen, ikkunoiden pesu tai jääkaapin siivous.
Suorittaminen on vain yksinkertaisesti tylsää. "mikään ei ole yhtä tylsää kuin täydellisyys"
kun päätän tehdä jonkun asian, niin teen sen sitten valmiiksi. Sitten otan työn alle jonkun toisen asian. Täydellisyyteen pyrkiminen tarkoittasi sitä, että mitään ole koskaan tarpeeksi hyvä eli valmis.
Minä koen suorittamisen niin, että aloitetut hommat tehdään pois ja valmiiksi eikä jätetä kesken ja roikkumaan. Oli se sitten opiskelujen loppuun saattaminen, talon rakentaminen, ikkunoiden pesu tai jääkaapin siivous.
Tuossa toisessa ketjussa tuomittiin suorittamiseksi se, jos kesälomalla oli paljon tekemistä. Siinä tapauksessa minä olen kyllä suorittaja, rentoudun paremmin tekemällä kuin löhöämällä.
Teen myös paljon ihan arkisia asioita (kotitöitä yms.) listoja tekemällä. Yleensä suunnittelen vapaapäivienkin tekemiset etukäteen - miestä huvittaa, kun aamulla aloitan keskustelun kysymällä, mikä on päivän ohjelma. Minulle listat ovat stressinhallintaa, on mukava, ettei tarvitse vaivata päätään tekemättömillä töillä.
ovat eri asioita; suorittajan rima ei ole niin korkealla kuin perfektionistin. Itse olen suorittaja, teen valtavasti asioita päivässä, mutten vedä hernettä nenään jos kaikki ei onnistu täydellisesti. Herään puoli kuusi töihin (olen pääosakas yrityksessä), pidän tauon puolen päivän aikaan, olen neljältä kotona ja vietän loppupäivän lasten kanssa kotitöiden ja leikkimisen parissa, menen nukkumaan puoli yhdentoista aikaan. Oikeastaan minulla on päivän aikana kolme puolen tunnin ruokataukoa, muu aika menoa.
tai johonkin muuhun persoonallisuuksien summaamismalliin, jos tuntuu vaikealta ymmärtää että kaikissa tyypeissä on sekä huonot että hyvät puolensa.
tai olen aina tottunut olemaan hyvä asioissa, ja kun on hyvä asioissa, niin tulee sellainen olo, että pitäisi olla vielä parempi. Ja lopulta päädyn aina kilpailuasetelmaan (vaikka kukaan muu ei tietäisikään, että kilpailen heitä vastaan) tai tuskastelen, kun en keksi, että miten saisin taidollani aikaiseksi hieman sivutuloja, kun tuntuu tässä rahatilanteessa väärältä tehdä jotain, jossa on hyvä, vain omaksi huvikseen.