2 v karkaa kotoa, avaa itse ulko-oven, mitä teen?

pidättekö oven aina lukossa? tai siis osaako lapsi avata oven kääntämällä lukkoa, vai avaako vain kahvasta?



Minä pistäisin hakasen oven yläkulmaan.

On yleistä, että 2-vuotiaat karkailee, ei kaikki tietenkään, mutta kuuluu ikäkauteen vahvasti.



Meillä on 3 lasta ja vasta tämä nuorin karkailee ja lujaa meneekin.. Muutenkin ihan kahjo kiipeilemään ja touhuamaan. Täytyy sanoa, että jos eka lapsi olisi ollut tuollainen duracellpupu, niin toista olisi harkittu piiiiiiitkään ja kolmatta tuskin olisi tullutkaan..



=0)

Onhan se aika yleistä. Meidän lapsilla se vaihe on ollut kyllä aika lyhyt, mutta edelleen (pienin on 3 v) laitan oven hakaan, jos menen esim. suihkuun. Ei sitä tiedä, jos vaikka lähtisi johonkin. En ota sitä riskiä.



Entisessä asunnossa lukko oli parempi, täällä on ollut pakko turvautua hakaan.



Anteeksi nyt, mutta ihan pakko sanoa: Tietysti ne karkaa. Tietysti pitää laittaa haka tai jotain. Oletko ihan avuton?

mutta meillä on onneksi oven lukko tosi tiukka, sitä eivät paljon isommatkaan lapset meinaa saada auki.



Turvalukko, haka, turvaketjua kannattaa laittaa. Mutta riittävän korkealle, jotta lapsi ei yllä niihin mielellään edes jakkaralla. Keksii takuulla muuten kohta kantaa jakkaran oven eteen ja avaa ainakin haan tai turvaketjun.

Lukossahan meillä ovet onkin. Mutta kun taapero osaa avata lukot. Pitää laittaa ylös turvaketjut. Mutta entä sitten jos joskus unohtaa laittaa haan kii. Tai joku poistuu ulko-ovesta ja sisällä oleva ei muista mennä laittamaan turvaketjua kiinni.

Luuletko, että tuon ikäinen karkaisi vaikka siksi, että kotona on huonot oltavat tai, että äiti on tyhmä?

Meidän ulko-ovessa on niin jäykkä lukko, että vasta nyt tänä kesänä 5v sai ekaa kertaa sen auki.

Varmaan pitäisi laittaa haka tai ketju jos olisi löysempi lukko.

Sellainen on harkinnassa alakerran oveen (oven takana on jyrkät portaat).

oleva ulko-ovi avataan. Taitavaa, koska ovi on melko hankala avata. Vieraat eivät useinkaan saa sitä heti auki, osa ei saa ollenkaan. Pitää tietyllä tavalla nykäistä ja painaa ovea samalla, kun kääntää lukkoa ja toisella kädellä kääntää kahvaa. Laitoimme heti turvaketjun oven yläosaan, mutta paha kyllä sen saa auki, jos poika keksii raahata eteiseen korkean tuolin. Vielä ei ole keksinyt. Pakko vaan vahtia silmä kovana koko ajan, niin tosin muutenkin joudun tekemään, koska tuo epeli on kovin vauhdikas ja harrastaa vaarallisten temppujen yrittämistä minkä kerkiää.

Esikoinen aloitti karkailun jo reilun vuoden iässä, silloisessa asunnossa tilanne ratkaistiin yksinkertaisesti laittamalla ovi takalukkoon. Silloin se ei ollut ongelma, mutta nykyään taas on, kun kuopus on aloittanut karkailunsa. Hän yrittää karkailla ulos isosiskon, tiettyjen naapurien (jos näkee heidän olevan ulkona) ja isänsä perään, joskus kuulemma minunkin perääni yrittää lähteä. Oven kyllä saisi takalukkoon, mutta kun emme haluaisi pitää, muuten sitä pitäisi olla jatkuvasti avaamassa kun ulkona ja sisällä edes takaisin juokseva esikoinen jyskyttää ovea. Tätä kokeiltiin pari päivää, ja mulla meni hermo siihen, etten saanut juuri mitään tehtyä, kun koko ajan piti rampata ovella.



Ja jos mulla menee hermot, menee varmasti myös miehellä, joten päätettiin ottaa toiset keinot käyttöön, kun minä lähdin töihin ja mies jäi hoitovapaalle kotiin lasten kanssa. Nykyisessä naapurustossamme on muutenkin rento ja ymmärtävä ilmapiiri, ja vietämme mielellämme aikaa naapureiden kanssa, joten monia asioita on tähänkin mennessä sovittu yhteispelillä: tietyn ikätason lasten kotiintuloajat ja nukkumaanmenoajat, mitä saa katsoa telkkarista ja mitä ei niin kotona kuin naapurissakin, ruokitaan naapurinkin lapset mutta ilmoitetaan siitä myös kotiin, ettei siellä turhaan ihmetellä, miksei muksuilla olekaan nälkä, yhteisiä tarhahakuja ja kouluhakuja ja harrastuskyytejä ja niin edelleen. No, tästä naapurustosta löytyy muutama muukin 2v, ja muutama joista tulee sellaisia ihan pian, joten otimme vain asian puheeksi naapureiden kanssa. Sovittiin yhteispeli tässäkin: jos kuka tahansa naapuri näkee kenen tahansa naapuruston alle 4-vuotiaan ulkona ilman aikuista, hän nappaa lapsen talteen ja palauttaa kotiin. Se on helpotus, kun tietää, että jos lapsi sattuisikin pääsemään karkuun huomaamatta, niin joku tuo sen takaisin kotiin.



Ja sitten tietysti ihan perusjuttu: 2-vuotiasta voi myös kieltää, sen ikäinen ymmärtää jo puhetta ja jopa käsitteen "ei saa". Meilä useimmat karkureissut on päättyneet siihen, kun kuullaan oven avautuvan ja heti ilmoitetaan, että "XXX EI SAA MENNÄ ULOS, heti sisälle!" Seuraa hirmuinen raivokohtaus, ja karkumatka unohtuu sen sileän tien.

mun mielestä on tosiaan normaalia, että pienet kokeilevat rajojaan, siis sekä uhmaamalla henkisiä rajoja että myös karkailemalla fyysisiä rajoja.



Lapsia pitää vahtia, ei saa liikaa luottaa noin pieneen.