En halua päästää lapsiani isänsä luokse, koska siellä on niin sotkuista.
Heti alkuun pakko sanoa, etten ole mikään siivousfriikki tai neurootikko, meilläkin on kotona välillä sekaista ja villakoirat juoksee sohvien alla, mutta ex-mieheni luona asiat on huomattavasti huonommin.
Mies ei ollut koskaan innokas siivoamaan, mutta meillä arki sujui hyvin, koska hän teki paljon muita kotitöitä, teki ruokaa, huolehti pihasta, pesi pyykkiä jne, joten järjestelymme oli ihan ok, että minä siivosin.
Eromme jälkeen hän muutti yksin asumaan kerrostalokaksioon ja myös hänen avovaimonsa on muuttanut sinne vuosi sitten. Lapsia meillä on kolme (11, 8 ja 4-vuotiaat) ja minua surettaa päästää lapsia heidän luokseen viikonloppuisin, kun siellä on niin hirveän likaista ja sekaista. Ei se sekaisuuskaan niin häiritsisi, mutta likaisuus kuvottaa, koska puhtaus on mielestäni erittäin tärkeää, varsinkin kun on lapsia talossa.
Enhän minä voi asiaan puuttua, en kehtaa hänen avovaimolleen sanoa että siivoa, eikä miehelle sanomisesta ole ollut hyötyä. Viimeksi kun huomautin lapsia hakiessani, että voisit siivota ensi kerraksi kun lapset tulee, mies närkästyi ja sanoi että ei minulla ole oikeutta mitään tulla pätemään. Minulle olisi ihan sama miten keskenään siellä sikailevat, mutta lapsien takia ottaa päähän!
Ehkä menen sinne siivoamaan ensi viikolla.
Anteeksi avautumiseni, oli pakko johonki purkaa.
Kommentit (23)
Mulla vanhemmat erosivat kun olin 7-vuotias. Kävin isäni luona joka toinen viikonloppu + lomat. Hänen uusi elämänkumppaninsa ei välittänyt kauheasti siivota ja kun alkoholikin oli säännöllisesti mukana kuvioissa, voitte kuvitella että likaista oli. Äitini taas oli siivousfanaatikko ja hygieenikko joten eroa asunnolla ja asunnolla oli aika paljon.
Olen itse pienestä pitäen ollut siisti ja tarkka puhtaudesta ja muistan kyllä että mm. huonosti pestyillä ruokailuvälineillä syöminen ja käytetyissä lakanoissa nukkuminen ällötti. Jauhoissa ja lusikkalaatikoissa oli sokeritoukkia, keittiötasoilla joskus hiirenkakkaa. Äitipuolellani oli tosi runsaat kuukautiset ja niitä veritahroja oli joka paikassa. Kyllä nuo asiat inhotti aika paljon. Lapsen rakkaus isään voitti kuitenkin ja aina sinne halusin mennä.
Kiitos asiallisista kommenteista! (Ja upittamisesta!) :D
Ajattelin jo ettei täällä saanut asiallisia kommentteja tai että kirjoitin jotenkin vaikeasti ymmärrettävää tekstiä, mutta kiitos näistä viimeisistä järkevistä kommenteista.
Aion ottaa asian puheeksi miehen kanssa, ihan kahdestaan silloin kun mies on hyvällä tuulella, jotta ei kuvittele minun vain puuttuvan hänen asioihin ja kettuilevan. Tai siis kyllähän minä nyt joudun puuttumaan hänen asioihin, hänen asuntonsa siisteyteen, mutta lasten, en miehen takia.
Kirjoittajat 18, 19, 20 ja 22, sain näistä teidän kommenteista nyt vinkkiä miten voin järkevästi puhua asiasta miehen kanssa, ilman että kuulostaa ilkeältä vittuilulta tai nipottamiselta. :)
Ap
ja kyllä se paskaisuus on myös eräänlaista lasten laiminlyöntiä ja "hyvässä lykyssä" voi johtaa lastensuojelun asiakkuuteen,jos joku tahtoo ottaa asiakseen sinne ilmoittaa. Niille voitte sitten vauhkota siitä,kuinka olette niin järkeviä ihmisiä,ettette ota turhia paineita siisteydestä. Ja siitä kun ei tosiaan tarvitsekaan turhia paineita ottaa,mutta jokainen oikeasti järkevä ihminen varmaan ymmärtää,että lapset on ihmislapsia, eikä mitään pikkuporsaita,vaikka vanhemmat olisikin sikoja.
Johan niistä paskaisista astioista alkaa syntyä pikkukärpäsiäkin,jos tarpeeksi kauan seisovat, hyi hemmetti.