Mikä mua vaivaa? Rakastan miestäni ja ärsyynnyn hänestä.

Täällä yksi kohtalotoveri. Minä olen koti-äiti ja luulen, että päivän paineet kahden pienen lapsen kanssa purkautuvat toisinaan mieheen. Lisäksi ärsyttää, jos mies on tehnyt ylitöitä ja tulee myöhään. Olen siinä vaiheessa aika sippi. Mulla tätä kotielämää on nyt puolisen vuotta jäljellä ja olen ajatellut, että voisinpa olla vähän lempeämpi vaimo tämän lopun kotiajan miehelleni.



ja hormoneista.. Olen tosi hormoniherkkä nainen, mielialat heittelee ja aggressiot purkautuu, vääriin kohteisiin - hyvä ettei ole tärkeät ihmissuhteet katkenneet. Saisipa jostain lääkkeen..

en tiä mikä miehessä ärsyttää..ehkä se että etukäteen jo kuvittelee tilanteen josta saattaisi hermostua/suuttua..me välillä riidellään usein tosi typeristä asioista ja vaikka nyt meneekin paremmin..tiedän että kun tapaamme taas on mahdollista suutahtaa ties mistä..en tiä onko se syy..mutta muuta en keksi,,meillä ei ole edes lapsia joten perhe-elämän vastuu ei vaivaa...hmm

Ihana kuulla, etten ole ainoa tästä ongelmasta kärsivä! Allekirjoitan täysin ap:n aloituksen. Sanoin miehelleni äsken tästä ja hän olisi kuulemma voinut myös kirjoittaa ap:n tekstin puolestani. Myös siis mieheni on huomannut tämän saman minussa.



Uskoisin pienten lasten äitinä kokopäivä-kotonaolon vaikuttavan asiaan ja juuri sen, ettei välillä ole pienintäkään omaa rauhaa. Päivällä on kuitenkin pirteä ja mieskin saa todelliset positiiviset ajatukset osakseen. Illalla, pitkän lastenhoitopäivän jälkeen, on väsynyt ja vähitellen kaikki alkaa ärsyttämään, jolloin mies sopivasti astuukin kotiovesta sisään... ja loppu onkin tiedossa :)

Mulla on ihan sama homma, mutta meillä ei ole lapsia vielä. Ollaan oltu vasta 4 vuotta yhdessä ja mies on suurimman osan ajan ollut iltatöissä.



Iltaa myöten odottelen ja haaveilen miehestäni, haluan ja ikävöin ja sitten ihan huomaamattani, noin viiden minuutin sisällä kotiinpaluusta saatan alkaa räyhäämään jostain. Siis mitä ihmettä! Sitten tulee jo itsellekin paha mieli ja lisäksi meillä mies on tosi herkkä ärhentelylle eikä esim. halua silloin seksiä ollenkaan jos olen sellainen. :(

Ap:n kuvaus on ihan kuin minä! Minulla on oma ura eikä meillä ole lapsia vielä. Minäkin rakastan miestä mielessäni mutta sitten kun hän tulee illalla kotiin saattaa ihan pienet asiat ja ilmeet miehen käytöksessä laukaista ärsytyksen. Mikä meillä kaikilla näyttää olevan yhteistä, kotiäideillä ja uranaisilla, on että ME odotetaan miestä kotona. Miksi? Jos mies olisi kotona valmiina odottamassa minua, ei ärsytystä ehkä tulisi... silloin hyppäisin suoraan miehen kimppuun. Ainakin mielessäni.

Auttaisiko vaikka nyrkkeilysäkki johon purkaa energiaa ennenkuin se mies tulee? tai joku muu fyysinen keino?

vaikka en itse liitä tätä eroottiseen puoleen. Arvostan miestäni suuresti, hän on hyvä tyyppi kaikin puolin, mutta minua raivostuttaa täysin toisarvoiset asiat hänessä, kuten esimerkiksi tapa jolla hän katsahtaa peiliin eteisessä kävellessään tai miten hänen sormensa ovat kahvimukissa :((( Ei tuommoisesta voi sanoakaan, mutta en myöskään pysty sitä täysin nielemään, vaan vaikuttaa esimerkiksi äänensävyyni. En tajua miksi ihmisen mieli kehittää tuommoista roskaa. Onko se aivojen "bugi" joka sekoittaa. Ja millainen virustorjunta sitä varten pitäisi hankkia- Kauheaa joutua inhotuksikin ilman mitään syytä :(

mutta olen itsekin vasta 25 ja tämä tilanne on ollut sama jo pitkään.



Nytkin toivon että mies olisi viikonlopun vain kotona ja haaveilen hänen kainalostaan.. mutta kun näen hänet, kiukku tulee pintaan. Joskus kehotan häntä lähtemään omiin menoihinsa ja jättämään minut rauhaan ja sillä sekunnilla kun ovi kolahtaa kiinni, minun tekee mieli juosta eprään ja pyytääkin jäämään (sen kun olen pari kertaa tehnyt niin mies ei minua kovin tervejärkisenä pidä)..



Ajattelin syyttää e-pillereitä.

Tykkään miehestäni ihan hirmuisesti, mutta n. 15 min hänen seurassaan riittää saamaaan minut raivon partaalle ja riita on valmis.

Tiedän, että miehen "ärsyttävyyksiin" en voi vaikuttaa, joten ainoa asia minkä voi tehdä on vaikuttaa itseensä. Huumori voisi olla hyvä keino laukaista tilanne? Olen aatellut kirjoittaa miehelleni rehellisen kirjeen (puhuminen ei auta, koska alan kihistä kiukusta ja menee taas riitelyksi) jossa kerron tästä ongelmastani. Ja nimenomaan kerron niin että kyse on MINUN ongelmastani, ei hänen ominaisuuksistaan.

Viitaten viesteihin joissa niin kovasti miestä odotetaan kotiin.

Itseäni ei tarvitse odottaa mistään päivittäin saapuvaksi koska olen aina kotona (siis valtaosaa vuodesta). Teen nimitäin työni kotona ja saan onneksi määrittää työaikani hyvin vapaasti. Pystyn osallistumaan (ja myös vilpittömasti todella haluan koska siihen on mahdollisuus) lasten-, kodin- ja jopa vaimon-; niin siis kyllä!! jopa vaimon hoitoon keskellä päivää.

Silti, yleensä iltaisin (yllätys yllätys) se vain löytyy jostakin se asia mikä on väärin. Se on sitten vaikka väärässä asennossa viety roskasanko, josta sitten saa hyvän syyn ruveta "keskustelemaan" kuinka taas on kaikki huonosti ja kun sitä seksiäkään ei saa koskaan, tai siis ainakaan just nyt, eli siis ei koskaan. Ja eihän kukaan tämmöisen kiukuttelijan kanssa sitä haluaisikaan -näkeehän sen kun sitä ei taaskaan saa, just nyt, eli ei koskaan.

Miten teidän miehet suhtautuu tähän, ottaako ne paskan vastaan kiltisti, vai onko syttyykö sota välittömästi kun hän tulee väsyneenä töistä? Vai pidättekö ärsyyntymisen omana tietonanne?

Mistä ihmeestä tää johtuu??!

Voi kun elämä olisi vielä tuollaista :( Elämä on muuttunut. Minusta tuli lempeämpi ja aloin ajatella asioita miehen näkökulmasta. Jonkin aikaa elämä oli hyvää ja leppoisaa.



Mutta sitten muuttui taas. Mies alkoi kohdella minua huonosti. Miehen työ on aiheuttanut paljon stressiä, mies alkoi kesällä juoda aivan liikaa ja on ollut paljon poissa kotoa, illat pitkät, baarissa tai kävelyillä. Nyt hän on juuri vähentänyt juomista, mutta työ on aivan kaoottista. Pitkiä päiviä ja stressiä.



Olemme olleet eron partaalla monta kertaa mutta aina päädytty jatkamaan, koska rakkaus ei ole kadonnut. Minun seksihaluni taas ovat heränneet uudestaan. Meillä ei välillä ole mitään muuta kuin seksi, joka on hyvää ja sitä on paljon, mutta se ei riitä parisuhteeksi.



Mies ei enää ärsytä eikä ilman syytä ärsytä mikään. Tilalle on tullut oikea tuska ja suru, mies laiminlyö minua ja pettää lupauksiaan. Olemme tilanteessa, jossa olemme taas päättäneet jatkaa. Meillä on ollut nyt 4 hyvää päivää. Pelkään tulevaa viikonloppua ja sen iltoja, jotka voivat taas viedä miehen kotoa ja tehdä hänestä itsekeskeisen paskiaisen.



Niin se vain elämä muuttuu.



ap

Miten miehesi suhtautuu asiaan?

läheisriippuvuus?

mäki haluun tietää miten tästä pääsee eroon!!

ootte kuin pienet lapset joita äiti hakee hoidosta ja jotka sitten kiukuttelee äitille??



Purkautuuko teillä se ikävä tolla tavalla?

niin pääset ärtyisyyden yli ja lähennytte.

Paneminen auttaa.. samoja tunteita ollut/on itselläkin ja olen tehnyt muutoksen, että itse teen aloitteen seksiin! Se auttaa ainakin täällä ja jos mies tekee aloitteen ja meinaa ärtymys nousta, niin työnnän sen heti mielestäni. Rakastelun jälkeen on aina hyvä fiilis, mitä ei olisi, jos turhia ärtyilisin. Välistä tämä auttaa vuorokausien läpikin, eli ärtymystä ei tunnu moniin päiviin. Kai seksi on sitä läheisyyttä, jota tarttee.

ihan samanlaista :(

mies ehti olla n 5min kotona niin riita päällä jo :(

voin sanoa aivan samaa kuin ylläolevatkin.. mutta tosiaankin olen itsekin päivät töissä, meillä on lapsia ja elämää, miehellä pitkiä työpäiviä ja rakentamista..

itse olisin ja olen ollut aktiivinen, kaipaan päivisin, muistan miestä vihjailevilla yms viesteillä päivisin, jos on samalla paikkakunnalla, ehdotan yhteistä lounastaukoa yms.. kuitenkaan oikeasti juuri koskaan ei mies tee aloitetta seksiin, ei muista minua päivisin yms.. ja jostain kumman syystä, kun ilta tulee ja vihdoin kaikki kotona, on "riemu" irti.. olen aivan v...tuuntunut, mikään ei huvita ja miehen näkeminenkin jo ärsyttää... kiukkuan lapsille, kiukkuan miehelle...

Niinkuin tuo edellinen kirjoitti, paneminen auttaa, näkee naamasta kun lakkaa saamasta.. ;) allekirjoitan tämän, mutta kun nyt se ärsyke on jo niin kamala, että seksistäkään ei nauti miehen kanssa enään.. kaikki mitä ja miten mies tekee ärsyttää.. Mitä teen? Auttakaa? Ja ehkäisyä tms en käytä, ei sellaisestakaan voi olla kyse, ei ole enään ihan pieniä lapsia, nuorin on reilu 4 v.