1v2kk tulee AINA kerjäämään ruokaa kun minä tai mieheni syödään

Perheellä pitää olla rytmi ja yhteiset ruokailut.



MIKSI ruokit lapsen ensin ja syöt itse milloin mitenkin? MIKSI te ette syö yhdessä??

ja en ole itsekäs. Mies tekee kolmivuorotyötä ja me mennään lapsen kanssa paljon kavereiden kanssa, kerhoissa ym ja syödään aina milloin missäkin, puistossa, kaverilla, mummolassa ym.

Me harvoin ollaan koko pvä kotona ja tismalleen minuutilleen ruoka-aikana ruokapöydässä.

Ja AINA ruokin lapseni ensin ja syön itse sitten jossain välissä kun kerkeen. Tämän takia nykyään yritän syödä 2-4h välein, että söisin säännöllisesti.

AP

eipä meilläkään minuutin tai edes tunnin tarkkuudella ole ruoka-aikoja, lapsia on neljä ja hyvin on aina onnistunu ruokailut. Kyllä se on enemmän tahtokysymys kuin muuta. Laitat teille yhtä aikaa ruuan, vaikka aloittaisitte niin, että lapsi saa kokeilla itse syömistä samalla kun sinä syöt ja "viimeistelet", kun saat itse syötyä. Miksi sun pitäis syödä 2-4h välein, jos lapsen ei tarvitse? Lapsi takuulla kuluttaa enemmän energiaa jo pelkästään kasvamiseen, kuin sinä..

ja ruokavaliossa kuuluu syödä 2-4h välein että aineenvaihdunta pysyy käynnissä.



Ap

yhtä aikaa meidän kanssa...



Ei lapset ole mitään karjaa, jotka "ruokitaan". He haluavat että ruokailu on yhteinen hetki.

Perheen kuuluu syödä ateriat yhdessä. Hassua että teillä sen tietää yksivuotias, mutteivät vanhemmat...

Ei kai nyt joka ateriaa tarvitse yhdessä syödä. Jos toinen vanhemmista nukkuu pidempään, niin kai silloin aamupala on luonnollisesti eri aikaan. Itse antaisin lapsen kitistä, enkä todellakaan antaisi mitään "välipalojen välipaloja", jos/kun lapsen oma aamupala jo syöty.

Kuulostaa oudolta että lapsi on juuri syönyt ja ssitten te syötte.

kymppi sulle

hän voi ihan hyvin syödä välipalaa kello 10.30.



Tai sitten se isä voi viedä sen lapsen ulkoilemaan aamupäiväksi sen sijaan, että kaikki notkuu kotona.



Ja miksi se ap lorvii petissä puolillepäivin??

Ja miksi se ap lorvii petissä puolillepäivin??

Oikeesti! Tässä on niin puhtaaksi viljeltyä av-meininkiä, että ei tosikaan.

pudotan painoa ja ruokavaliossa kuuluu syödä 2-4h välein että aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Ap

Tai vastaavalla. No mutta tuohan on optimitilanne koska lapsellakin on 5 ruokaa päivässä ja nekin ajoittuvat useinmiten n. 3h väleihin.

kun mies ollut yövuorossa koko viikon. Ai kamalaa, tekis varmaan hyvää sullekin niin ei noin kiukuttais.



Ei ollut enää järkeä alkaa pukemaan ulos koska oli tosi väsynyt(huono yö takana) söi ruuan ja meni jo päiväunille.



Ja joo, Jutan ruokavaliota noudatan :)



AP

Tsemppiä! :D Minulla on lähtenyt kevään aikana 13kg pois.



Syön itse 2v ikäisen kanssa näin:



- aamiainen yhdessä (minulla se puuro ja lapsella mitä milloinkin, usein myös puuroa mutta erilaista)

- lounas yhdessä (lapsella on joka tapauksessa nälkä noin 3h aamiaisen jälkeen)

- oma välipala lapsen päikkäreiden aikana ja lapselle välipala kun herää päikkäreiltä

- yhteinen päivällinen (tarkoittaa minulle n. 4h välipalan jälkeen ja lapselle 2h välipalan jälkeen, sopii kummankin aikatauluun)

- yhteinen iltapala (joskin syödään eri juttuja mutta yhtä aikaa, minä syön yleensä rahkan ja lapsi jogurttia ja leipää eli aika samanlaista kuitenkin)

Aikataulunne kuulostaa järkevältä, mut lapsi syö iltapalan jo 19-19.30 aikaan ja mä yleensä vasta 21-22, että meillä noi ei oikein natsaa :(







Ap

Lapsi varmaan nukkuu klo 21-22 maissa. :)

Kirjoitatko sinä nyt koirastasi?



Eikö se ole ihan täysin normaalia, että lapsikin saa ruokaa pöydästä ja syö samaan aikaan kuin vanhemmat?



Mitä pahaa siinä olisi, jos pienestä pitäen oppisi kunnollisia ruoka-aikoja ja ruokailutapoja? En minä käsitä sitä, että lapsi ei kuulu perheen normaaliin elämään syömisineen, saunomisineen ym. vaan lapsi elää jotenkin eri elämää ja eri aikataulussa kuin vanhemmat.

Joo, on mulla lapsia, joista vanhimmat jo aikuisia.

niin pääset samaan rytmiin lapsesi kanssa.



Tuo on muuten varmin tapa opettaa lapsesta syömishäiriöinen: Äiti laihduttaa niin, että koko perheen normaali elämä menee sekaisin.

ja syödään aina yhdessä. Vaikka tytöllä olisi lautasellaan ihan samaa ruokaa kuin mullakin, niin aina se kuitenkin lokittaa ruuat mun lautaseltani. ;) Usein käy niin, että syötän tytön omalla lusikallaan mun ruokalautaselta ja osan saa sormiruokailla itse. Mulle jää sitten tytön lautanen syötäväksi.



Meillä on niin huonosti syövä tyttö, että jos kerran kiinnostaa ja haluaa napsia isin tai äidin lautaselta niin siitä vaan. Pääasia, että ruoka kiinnostaa ja syö.

voiko näinkin itsekkäitä vanhempia/ihmisiä olla?

aikuinen sovittakoon omat ruokailunsa lapsen tahtiin tai syököön sitten silloin kun lapsi ei ole paikalla.

uusavuttomuus taas huipussaan

on nälkä jo ennenkuin itse olen kerennyt laittaa tikkua ristiin oman ruokani suhteen.

Aamupalan jälkeen lähdemme ulos/puistoon/kaverille ja lapsi syö siellä tai sit tulemme syömään kotiin, ja teen ruokani sit kun lapsi menee nukkumaan.

Mutta täytyy varmaan tekemään itselleni ruoka etukäteen niin sit on mitä syödä samaan aikaan, en vaan tykkää esim. kanasta ja perunasta enää seuraavana päivänä, maistuu pahalle :(



ap

yli vuoden ikäinen lapsi oppii katsomalla mitä muu perhe tekee, ruokailun pitäisikin silloin olla yhteinen hetki, missä pääosassa ei ole ruoan lappaminen naamariin ja sitten pois pöydästä, vaan ruokailu on hetki missä perhe viettää aikaa yhdessä, jutellaan ja samalla syödään. lapsi oppii säätelemään omaa ruokahaluaan, ja sitä miten paljon syö ja mitä syö(maistelee samoja ruokia kuin mitä aikuisetkin syö) ja sen lisäksi tietysti lapsi oppii hyviä pöytätapoja.



Jos taas tämä ei ole mahdollista, niin antaisin lapsen tulla pöytään silloin kun itsekkin syön, enkä välittäisi vielä ruokailuväleistä niin tarkasti(xylitolilla saa happohyökkäykset kuriin)