1v2kk tulee AINA kerjäämään ruokaa kun minä tai mieheni syödään

ymmärrän kyllä senkin että haluaisit ehkä syödä aamupalan yksin.

Ap:n pitää silti ymmärtää nyt se että he ovat siirtyneet uuteen vaiheeseen lapsiperhe-elämässä ja tämä vaihe kestää suurinpiirtein lasten teini-ikään asti ellei pitempäänkin. Ruoat syödään yhdessä eikä erikseen. Viimeistään kun lapsi on 2v niin koko perhe vielä syönee samaa ruokaa.

Se aika on nyt ohi jolloin vanhemmat söivät mitä lystäsivät ja milloin lystäsivät ja vauva kelli tyytyväisenä vieressä.

vanhempiensa kanssa. Viisas lapsi teillä.



Ratkaisu on erittäin yksinkertainen kaikki syö yhtä aikaa niin kuin perheissä NORMAALISTI tehdään. Tuon ikäinen syö samaa ruokaa mitä muukin perhe syö.



Puhut lapsesta kuin koirasta otsikon perusteella.

mä syön tietyllä ruokavaliolla tietyn väliajoin ja tyttö syö omaan rytmiinsä riippuen aina siitä miten aamulla herää



Ap

Perheen kuuluu syödä ateriat yhdessä. Hassua että teillä sen tietää yksivuotias, mutteivät vanhemmat...

Lapsi on utelias ja haluaa maistaa ja tutkia asioita. Niin hän oppii.

Anna hänen maistaa, miksi et anna?

Itsekin tykkään ensin syöttää lapset ja sitten rauhassa nauttia omasta aamiaisesta netin kera.

Kyllä meilläkin pienet notkuu vieressä ja haluaa mun lautaselta maistiaisia ja annan, ajan myötä huomaavat että ei se äidin lautasella ole ihmeellisempää ja pikkuhiljaa jättävät rauhaan.

Mitä enemmän kiellät ja ajat pois, sitä mielenkiintoisemmaksi aamiaisesi tulee ;)

Tietysti olisi ihanteellista syödä aina

a) yhtä aikaa lapsen kanssa

b) samaa ruokaa kuin lapsi



mutta ei se käytännössä aina onnistu. Ja olisihan aikuisesta joskus mukavaa istua rauhassa ja juoda se kahvikupponen!



Olen ratkaissut asian aamupalalla niin, että annan nälkäisen lapsen aloittaa ruokailun sillä välin, kun itse vielä keittelen kahvia ja voitelen leipiä. Jos/kun tyttö ehtii valmiiksi ennen minua, annan hänelle jälkiruoaksi maissinaksuja tms.



Viikonloppuisin syömme lounasta perheen kanssa yhdessä, mutta arkena annan usein lapselle oman ruoan ja syön itse hänen ollessaan päiväunilla.

kun kuunnella sitä huutoa.

ei meillä mene noi ruoka-ajat yksiin mä syön tietyllä ruokavaliolla tietyn väliajoin ja tyttö syö omaan rytmiinsä riippuen aina siitä miten aamulla herää Ap

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee niin sen vaikeammaksi tämä menee.

Te olette perhe ja syötte yhdessä samassa rytmissä. Piste. Jos sinulla on tietty ruokavalio niin sitten syöt sen mukaan mutta yhtä aikaa kun muut.

mä syön tietyllä ruokavaliolla tietyn väliajoin ja tyttö syö omaan rytmiinsä riippuen aina siitä miten aamulla herää Ap

niin sulla on kaks vaihtoehtoa, joko annat lapselle silloin kun itse syöt samaa ruokaa tai sitten kuuntelet huutoa. Toivon että tämä on provo. Paljonko ap:lla on ikää?

Jos ette ole valmiita muuttamaan tyyliänne nyt kun teillä on lapsi niin sitten ei jää muuta mahdollisuutta kun kuunnella sitä kerjäämistä ja huutoa.



Nyt pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää että kyse ei ole enää vain siitä milloin sinä ja miehesi haluatte syödä ja että te voitte toki syödä vaikka täysin eri aikoina vaan siitä että te olette perhe. Perheet syövät yhtä aikaa tai kärsivät juuri kuvatunlaisesta mankumisesta.

Mutta ehkä se ei olekaan? Pelottavaa.



Ap taitaa olla jotenkin outo tai yksinkertainen. Puhuu lapsestaan kuin koirasta (annatteko sille ruokaa pöydästä). Voi sanonko mitä!



Laita nyt hyvänen aika se lapsi syöttötuoliin ja anna hänelle naposteltavaa. Pilko vihanneksia, hedelmiä, leipää, juuston paloja. Oppii lapsi syömään itse eikä kasva kieroon kuten nyt saattaa käydä.



Ihme tyyppejä täällä kirjoittelee. Huh huh.

tätä jään ihmettelemään.

täytyy sit ensvkosta alkaen koittaa syödä yhtäaikaa.

Yleensä vain teen oman ruokani lapsen päiväunien aikaan.



Ap

voiko näinkin itsekkäitä vanhempia/ihmisiä olla?

Hän on vaan ajattelematon.

En myöskään usko että ap on nuori. Uskon ennemminkin että hän on päälle kolmekymppinen ja tottunut omaan rauhaan ja siihen että voi tehdä asiat aina oman tahtonsa mukaan.

Nyt tilanne on vaan täysin uusi hänelle. Se että elämää pitääkin elää ottaen huomioon se lapsikin. Että lasta ei voi syöttää milloin vaan ja syödä sitten itse milloin huvittaa ja mitä huvittaa.

voiko näinkin itsekkäitä vanhempia/ihmisiä olla?

Hän on vaan ajattelematon. En myöskään usko että ap on nuori. Uskon ennemminkin että hän on päälle kolmekymppinen ja tottunut omaan rauhaan ja siihen että voi tehdä asiat aina oman tahtonsa mukaan. Nyt tilanne on vaan täysin uusi hänelle. Se että elämää pitääkin elää ottaen huomioon se lapsikin. Että lasta ei voi syöttää milloin vaan ja syödä sitten itse milloin huvittaa ja mitä huvittaa.

Vauva-aikana toki elämä muuttuu paljon mutta silti ei kaikilta osin. Voi vaikka istua sohvalla ja syödä herkkuja kun vauva makoilee puuhamatolla. Voi syödä omat ruoat kun lapsi nukkuu päikkäreitä eikä vauva yhtään ihmettele milloin se äiti/isä syö. Voi syödä täysin erilaista ruokaa kun lapsi eikä vauva ihmettele että "miksi tuo syö pizzaa kun itse saan mössöä".

Mutta kun lapsi kasvaa niin perheen ja ruokailun yhteisöllinen merkitys kasvaa. Ensin niin että syödään yhtä aikaa ja yhdessä ja aika pian niin että syödään yhtä aikaa, yhdessä ja samaa ruokaa. Ei enää herkkujen napsimista silloin kun itse haluaa ellei sitten halua antaa herkkuja myös lapselle. Ei sohvalla syömistä ellei halua että lapsikin syö sohvalla. Ei pizzan tms. syömistä jos lapsi syö terveellistä kalakeittoa. ;)

Kyllä, tämä on elämää rajoittavaa mutta se on silti vain elämää. Lapsiperhe-elämää. Se on vain hyväksyttävä.

Jos lapsi on syöny aamupalan kahdeksalta ja sinä 10.30 jälkeen syöt omaasi, ni johan lapsella silloin on nälkä ja sille voi antaa vaikka lounaan samalla. Käytä nyt hyvä ihminen järkeä. Pieni, aktiivinen ihminen kuluttaa energiaa ihan erilailla kuin aikuinen ja tarviikin yksistään kasvamiseen energiaa. Jos lapsen ruokailusta alkaa olla 2,5h, kun ite oot aamupalalla, ni takuulla sillä on jo nälkä. Sinä, ap, teet omasta elämästäsi vaikeaa ihan itse.



Meillä on neljä pientä lasta ja lähes poikkeuksetta, kun aikuiset syö, myös lapsille annetaan ruokaa. 10kk vauvalle tavallisimmin omaa ruokaansa, muut syö kaikki samaa ja samaan aikaan. Tämähän on yksi nykyajan tyypillisimmistä ongelmista, kun perheillä ei ole yhteisiä ruokailuaikoja. Niillä on kuitenkin mm. yhteen kuuluvuuden tunteen kanssa iso merkitys.



Harvassa lapsiperheessä äiti saa juoda kahvikupillisen rauhassa muutoin kuin lapsen päiväuniaikana. Mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, että kaikkea ei voi saada, jos saa lapsen, ei voi enää vaatia, että elämä olisi samaa kuin ilman lapsia. Tai niinku suurin osa sanoo, jos päättää tehdä lapsen. Mutta pitää koittaa kasvaa sen verran, että tajuaa, että lapsi tuo väistämättä muutoksia totuttuihin rutiineihin, kyllä ap:kin muutaman vuoden päästä saa juoda kahvinsa ihan rauhassa..

ja en ole itsekäs. Mies tekee kolmivuorotyötä ja me mennään lapsen kanssa paljon kavereiden kanssa, kerhoissa ym ja syödään aina milloin missäkin, puistossa, kaverilla, mummolassa ym.

Me harvoin ollaan koko pvä kotona ja tismalleen minuutilleen ruoka-aikana ruokapöydässä.

Ja AINA ruokin lapseni ensin ja syön itse sitten jossain välissä kun kerkeen. Tämän takia nykyään yritän syödä 2-4h välein, että söisin säännöllisesti.





AP

Tuo sinun "AINA ruokin lapseni ensin ja syön itse sitten jossain välissä kun kerkeen" ei vaan enää toimi. Se toimi varmasti vauva-aikana mutta ei enää.



Lapsen kanssa joutuu oppimaan kokoajan mm. sen että se mikä toimi eilen ja kuukausi sitten ei toimikaan enää.

Ja AINA ruokin lapseni ensin ja syön itse sitten jossain välissä kun kerkeen. Tämän takia nykyään yritän syödä 2-4h välein, että söisin säännöllisesti.

AP

Niin kauniisti kuin se on ap:lta ajateltukin hoitaa lapsen tarpeet ensin. Tuossa iässä lapsi alkaa matkimaan vanhempiaan, se on lapsen tapa oppia miten maailma toimii ja miten kuuluu elää ja olla. Lapsi pyrkii syömään samaan aikaan kuin sinä, koska hän yrittää opetella miten elämässä kuuluu toimia ja sinun toimintasi matkininen on hänelle ainoita keinoja oppia se.

Tästä lähtien yritä syödä itse yhtä aikaa lapsesi kanssa. Aika säätämistä se aluksi on, mutta kyllä se siitä helpottaa. Ja anna lapsen syödä itsekin, vaikka se on varmasti vielä aika sotkemista. Hän yrittää kuitenkin ottaa mallia sinun syömisestäsi ja toimimisestasi.

miksei voi syödä 10-11 aikaan sun kanssa taas. Laitat muutaman makupalan ja lapsen syöttötuoliin. Neljän lapsen kokemuksella sanon, että JOKAINEN lapsi kerjää ja haluaa samaa ruokaa kuin vanhemmat. Sitten sitä annetaan. Onhan nuo vielä kouluiässäkin nenä pitkänä katsomassa, mitä vanhemmat syö.:)