Mies ei halua naimisiin

Olin itse vuosikaudet ihan samanlaisessa tilanteessa. Jätinkin miehen syystä mutta lopulta palasimme yhteen koska en kelvannut kellekään muullekaan ja hän lupasi kuitenkin lopulta mennä naimisiin jos asiat menevät hyvin. SAiinä sitten vierähti kyllä melkein 5 vuotta... Tosiasia on valitettavasti että miehet ovat sitoutumiskammoisia sikoja. Omani sentään ei sanonut ehdotonta eitä, vaan ensin en ole vielä valmis ja myöhemmin että sitten kun on varma että oikeasti haluaa olla kanssani loppuelämänsä. Mutta jos sinun miehesi vastaus on ehdoton ei niin valitettavasti sun vaihtoehdot on joko etsiä uusi tai hyväksyä tilanne. Olen pahoillani, mieheton raivostuttavia.

Siis eikö miehesi tahdo naimisiin ollenkaan vai onko hän valmis menemään naimisiin MAISTRAATISSA? Näillä on tietty ero.



Jos miehesi on kuitenkin valmis avioliittoon mutta vain pienillä menoilla, saatte loistavasti aikaan kompromissin. Maistraattiinkin voi pukeutua eli voit hankkia sen hääpukusi, sormuksen voi ostaa (nämä siis sinun vaatimuksiasi) mutta mies saa tahtonsa läpi siinä, että sukua ei ole paikalla. Minä ehkä vielä vaatisin tuohon syssyyn, että otetaan hääkuva ihan perinteen mukaan ja käydään yhdessä syömässä ravintolassa, jotta päivästä tulee juhlavan tuntuinen.



Sen jälkeen pitäisin perheelleni (siis ihan vain vanhemmat ja sisarukset perheineen ja mahdolliset mummot ja papat) esim. grillijuhlat tms. jossa kertoisin avioitumisesta ja antaisin kaikille muistoksi tuon hääkuvan.



Etkö kykene miehesi kanssa neuvottelemaan kumpaakin tyydyttävää kompromissia? Minun mieheni ei myöskään halunnut häitä, siis isoa hääjuhlaa, enkä minäkään sellaista toivonut. SEn sijaan minusta tuntui ankealta ajatus vain maistraatissa käymisestä ja koin, että vanhempani ja sisarukseni ansaitsisivat olla paikalla. Niinpä sitten pidimme yllätyshäät niin, että kutsuimme lähisuvun (10 hlöä) meille glögikutsuille. Paikalle hankin papin, tein ruoat ja kakun ja pukeuduin hääpukuun. Suvulle häät olivat yllätys, mutta minulle ne kuitenkin olivat häät. Kävimme valokuvassa ja saimme kivan hääpäivän lähisuvun kanssa. Miehestänikin se oli ok, kun tiesi, että vaihtoehtona olisi saattanut olla oikeat pönötyshäät.

Hän ei halunnut naimisiin, koska "ei tahtonut pilata suhdettamme". Ei suostunut edes kihloihin.



Erosimme lopulta, kun hän ilmoitti rakastuneensa toiseen naiseen ja kosineensa tätä. Nainen tosin antoi rukkaset.

Tiedän kokemuksesta, että jostain syystä miehille naimisiin meno ei ole mikään tärkeä asia, mutta ihan varmasti jokainen nainen on pikkutytöstä asti haaveillut häistä. Mun mielestä on kamalaa, jos mies riistää naiseltaan tämän suuren unelman. Mun mies oli myös ajatusta vastaan aluksi, mutta kun kerroin hänelle, miten tärkeä asia olisi minulle, hän suostui. Jos ei olisi suostunut, niin olisin varmaan sanonut, että mä aion mennä naimisiin, tuutko mukaan? ;) Jos ei olisi kelvannut avioliitto minun kanssani, niin omapa olisi ollut menetyksensä. Olisin hankkiutunut eroon hänestä. (Tietysti vähän hankalampi homma, kun teillä on jo lapsi, ehkä olisi kannattanut keskustella asiat selviksi ennen sitä) Mutta tsemppiä joka tapauksessa!

exä ei myöskään halunut naimisiin, meillä oli 10v yhdessä ja kolme lasta. Joskus sanoi myös syyksi että on helpompi erota jos ei ole naimisissa mitä ihmettelin kovasti. Muita syitä oli että ihan turhaa ja avioliitot päättyy usein eroon.



Selvishän se sitten, mies oli kuulemma ajatellutkin aina että ei olla ikuisesti yhdessä, vaikka rakastikin jne. mutta erotessamme (mies halusi eron) kertoi sitten tämän. Ja todella luulin hänen olevan se elämäni rakkaus.

Just tuon takia mulla oli nuoresta asti se periaate, etten tee yhtäkään lasta avioliiton ulkopuolella.



Exäni oli kuin miehesi, ei halunnut naimisiin, koska helpompi erota avosuhteesta (ei ole mikään liitto).



Exäni jopa valehteli, että mentiin kihloihin, jotta lopettaisin naimisiin menosta kyselemisen. Kun hän mankui lapsia, sanoin, ettei tehdä ennen kuin ollaan naimisissa. Ero tuli, tosin monesta muustakin syystä, mutta tämä yksi syy.



Onneksi älysin jättää hänet!



Löysin ihanan miehen, joka itse halusi mennä kanssani naimisiin ja sanoi, ettei halua mitään leikkisuhdetta vaan oikean perheen. Sillä tiellä olen vieläkin, ensin naimisiin, sitten lapsi.



Onneksi pidin pääni. Tämä ei tietenkään ap:tä lohduta, mutta olkoon varoitukseksi muille naimisiin haluaville ja avioliittoa kunnioittaville nuorille, jotka eivät ole ehtineet vielä joutua kiipeliin asian kanssa.

Jotkut meistä vain on semmoisia käytännöllisiä mutta tuo naimisiin meno kammo johtuu luultavasti jostain lapsuudesta tulleista saduista. Pitää olla oikea prinssi ja täydellinen prinsessa että naimisiin mennään sitten kerran. Se on vähän kuin yrityksen perustaminen, pelottaa ajatellakin että se menee konkurssiin. On helpompi olla vieraalla töissä, vähemmän stressiä. Voi kuulostaa kaukaa haetulta mutta liian paljon kuulee miten naiset muuttuu naimisiin mennessä. Kakkua leikatessakin leikkimielisesti polkaisemalla valitaan kuka määrää kaapin paikan. Paljon juttuja myös miten seksi kukoistaa vuosikausia ennen avioliittoa mutta aamenen jälkeen seksi kuuluikin näihin alkusuhteen juttuihin ja sen jälkeen lähinnä aviovelvollisuuksiin.



Anteeksi jos vaikutti provolta mutta tuossa oli kooste mitä kuullut miesten mielipiteitä vuosien varrelta. Itse siis onnellisesti naimisissa vaikka ongelmia on varmasti kaikilla niin pieniähän ne on ja aina ratkaistavissa jos halua ja rakkautta löytyy.

Mieshän haluaa naimisiin, mutta ei halua häitä. Teidän täytyy nyt vain tehdä asiassa joku kompromissi. Menette kaksistaan maistraatissa naimisiin ja pidätte vaikka myöhemmin jotkut pienet juhlat tms.