Vanha kansa ja avioero... huh, huh.

Sinunko tunteittesi takia sitä ei saa sanoa ääneen?

Tulivat tosi hyvin toimeen. Mutta mahdollista kai sekin. Harmittaa vaan lasten vuoksi, kun joutuvat tuollaista soopaa kuuntelemaan isästään :( Jos vanhemmat onnistuvat hoitamaan eron asiallisesti, niin on se helvetti että sitten isovanhemmat yrittävät pilata kaiken.

että kenenkään mollaamisesta on mitään hyötyä. Tuntuu siltä, että se on heille vain tapa järjestää kuviot uudestaan. Että nythän me sitten ollaankin samalla puolella exää vastaan, vai mitä.... Jotenkin niin pikkusieluista ja älytöntä.

Vaikka vanhempas olisi oikeassa niin ehkä lasten takia parein pitää mölyt masussa.

ja valitsevan sinut eikä miestäsi. Kerro heille rauhallisesti että sinulla ei ole pahaa sanottavaa eksästäsi ja että toivot etteivät he mustamaalaa häntä sillä sellaiseen ei ole mitään aihetta.

sanoa, että se mies oli täysi paska, ravasi vieraissa, tuhlasi rahansa ja oli täysin saamaton kotitöissä. Kun tytär oli naimisissa, en tietenkään tuonut tätä julki, koska se olisi loukannut lastani. Nyt sen voi sanoa ääneen!

sanoa, että se mies oli täysi paska, ravasi vieraissa, tuhlasi rahansa ja oli täysin saamaton kotitöissä. Kun tytär oli naimisissa, en tietenkään tuonut tätä julki, koska se olisi loukannut lastani. Nyt sen voi sanoa ääneen!

Oletko ottanut huomioon, että mollaamalla ex-miestä suurieleisesti samalla moitit tyttäresi valintoja? Teet selväksi, että hänellä meni hukkaan nuo vuodet elämästään? jne. jne.

VAIKKA tyttäresi olisi ihan samaa mieltä kanssasi, hän ei ehkä halua tuota silti sinulta kuulla. Tue häntä mielummin. Voit toki kertoa että olet helpottunut ja iloinen, mutta mihinkään ylenpalttiseen mollaamiseen ei kannata ryhtyä.

...että pari eroaa ja siitä huolimatta tulee loistavasti toimeen, eikä löydä toisistaan pahaa sanottavaa. Miksi silloin erota ollenkaan? Siitäkö vain on kysymys, että kasvot säilyttääkseen pitää esittää, että hyvin menee kuitenkin?

että exäni on kerrassaan viehättävä ihminen, vaikka exä piti rinnakkaissuhdetta 1,5 vuotta ja valehteli minulle minkä kerkisi.



Uusi mieheni ei tule pääsemään koskaan äitini sydämeen varmaan niin kuin exäni. Ehkä exäni on joku narsisti tms., joka osaa pauloa ihmisiä lumoonsa. Nykyinen mies taas on tavis, joka ei petä, mutta ei hurmaakaan teennäisillä lurituksillaan.

Ei mollata tietenkään tarvi, mutta sellainen "me ollaan bestiksiä" -meno yleensä kertoo siitä, että joko ei oikeasti edes haluttaisi erota tai siitä, että yritetään esittää jotain ulospäin.



Eroon kuuluu luopuminen. Luopumisessa käydään tietyt suruvaiheet läpi ja yksi on myös viha. Fiksut ihmiset ei retostele asiaa ympäriinsä, mutta mulle tulee mieleen, ettei oikeasti edes haluta erota vaan halutaan säilyttää joku takaportti, jos ollaan niin ylimpiä ystävyksiä heti eron jälkeen. Toinen vaihtoehto on se, että oikeasti teeskennellään. Mulla on yksi kaveri, joka jo ennen eroa päätti, että rakentaa ystävyyden eksänsä kanssa. Musta on käsittämätöntä, että kolme vuotta on antanut eksänsä roikkua nurkissa ystävyyden nimissä, antanut kytätä menemisiään ja edelleen salaisi eksältään kaikki miesjuttunsa, koska haluaa olla ystävä. Mikäs ystävä se on, jolle ei voi reilusti olla se, mikä on?



Luin joskus naistenlehdestä jutun siitä, kuinka nykyään on muotia pysyä ystävinä. Siinä terapeutti sanoi, että se onnistuu, mutta ensin on otettava etäisyyttä ja katkaistava se avioliitto oikeasti. Sitten kun on henkisesti tapettu ne vanhat asetelmat voidaan päälle rakentaa se ystävyys, jos sellaista kaipaa.