Kun täällä tuosta huostaanotosta vauhkotaan, niin

ei niitäään ihan helposti saa, joten kyllä lapsessa on todennäköisesti jotain vikaa jos terapiaa suositellaan. Ja ainahan lapsi siitä hyötyy vaikka pärjäisi ilmankin.



itse lapselleni yksityistä terapeuttia etsiessäni meinasi itku tulla kun vapaita ei juuri ole. Joten jos saat maksarin ja suosituksen jostian en ymmärrä miksi jätät sen käyttämättä. kyllä silloin on alstensuojelun tarpeen siihen puuttuakin.



katsos kun siinä ei kysytä mitä mieltä vanhempi on vaan mikä on alpsen etu

johonkin terapiaan, jota joku "ammattilainen" suosittelee, hän voi tehdä ilmoituksen.



Sitten jos sattuu sosiaalitäti, joka on samaa mieltä, ammattilaisen ystävä tai ei vain tykkää sinusta, perheestäsi käynnistyy selvitys ja sitten se voikin olla jo menoa.



Ei siihen muuta tarvita.

lapsen hyvinvoinnin korjaamiseen eikä huostaanotosta meuhkaamiseen.



Netissä kirjoitetaan kuinka sijaisperheet tienaa heidän lapsillaan ja kunnat saavat huostaanotoista rahaa. Eivät vain tajua, että VANHEMPIEN TEHTÄVÄ ON ELÄTTÄÄ LAPSENSA ja jos joku viittii ottaa vanhempien viitsimättömyyden/osaamattomuuden vaurioittaman lapsen kasvatettavakseen niin kai on aika kohtuullista, että saa siitä pientä korvausta.

syvän masennuksen vuoksi, sairaalan kuuluu tehdä LS ilmoitus, kun vanhempi joutuu sairaalahoitoon. Lastensuojelu on mukana elämässämme, mutta koskaan ei ole edes viitattu huostaanotosta, vaan tukevat perhettä. Olen mielestäni hyvin voidessani erittäin hyvä äiti, edes sairaana en koskaan jätä lasten perustarpeista huolehtimatta. Aluksi olin aivan kauhuissani, kun sain tietää, että joudumme lastensuojelu asiakkaiksi, mutta tällä hetkellä asia on minusta ollut todella hyvä, olen saanut tukea vanhemmuuteeni ja siihen, että toimin ja teen oikein (rankaisen itseäni, koska minulla on koko ajan tunne, että teen jotakin väärin ja se vaikuttaisi lasten normaaliin kasvuun ja kehitykseen). Ymmärrän täysin kuinka sairauteni vaikuttaa lasteni elämään ja haluan apua ammatti-ihmisiltäni, jotta lapseni selviäisi mahdollisimman pienillä vahingoilla mitä sairauteni aiheuttaa. Samoin minulla on jatkuva huoli siitä, ettei lapseni sairastuisi aikuisena, sillä sairauteni on perinnöllinen. Tässä siis "lyhykäisyydessään" mielipiteeni lastensuojelusta.

Upeaa, että saat apua. Ja tarinasi vain vahvistaa sen näkökannan, että huostaanottoja ei tosiaankaan tehdä noin vain!

ap

meillä valitettavasti oli niin että yhdellä lapsellamme oli laajamittaiset kehityshäiriöt ja viivästymät kuntoutuksista huolimatta.

lapsi oli kömpelö ja kaatuili helposti (oppi vasta 3v kävelemään)

puhe tuli vasta 5 v iässä.Neuvolassa meitä ei uskottu kun epäilimme lapsessa olevan jotakin vialla.mustelmista johtuen tekivät ls ilmon ja tottakai tää lastensuojelu otti meidät sit kunnolla silmätikuksi ja olivat jo ottamassa lapsiamme huostaan syystä kun emme tarjoa kunnolla virikkeitä lapsille kun eivät kehity ( toinen lapsi oli tuolloin vasta vauva)

Muutettiin toiselle paikkakunnalle kesken prosessin ja olisi ollut kiva nähdä sen edellisen kaupungin sossun nyrpeä naama kun meille kerrottiin että vanhemmuudessamme EI ole mitään vikaa ja virikkeitä lapsilta ei puutu.niin ja huosta toimenpiteitä ei enää jatkettu.

Esikoinen tosin todettiin sit uudella paikkakunnalla tarkemmissa tutkimuksissa älyllisesti kehitysvammaiseksi joka taas johtuu geenivirheestä.

Toinen lapsemme on kehittynyt täysin normaalisti.

T;Yksi negatiivinen ja yksi positiivinen kokemus

että kukaan normaali vanhempi ei tutkituta lastaan tai että siihen ei missään puututa, jos lapsi ei kävele alle 3-vuotiaana.

Että kyllä teidän vanhemmuudessanne on suuria puutteita, jos tilanne on todella ollut tuo.

YRITIMME päästä tutkimuksiin mutta meille vaan naureskeltiin että miksi väen vängällä haluat lapsellesi jonkun diagnoosin kun lapsi selvästi kärsii virikkeiden puutteista.Yksityiselle ei ollut varaa mennä

joten kerro toki miten olisin saanut lapseni tutkimuksiin jos lääkäri ei suostunut lähetettä laittamaan??

Ongelma on Suomessa todellinen mutta luonnollista on, että 99,9% vanhemmista, joiden lapset on otettu huostaan, eivät näe siihen mitään syytä ja meuhkaavat foorumeilla. Käytännössä sossut ovat huostaanotoissa todella varovaisia koska hallinto-oikeudesta päätös tulee hyvin herkästi bumerangina elleivät perusteet ole erittäin vahvat.

"16.7.11 oli Helsingin Sanomien yleisönosastossa parin asiantuntijan kirjoitus, että ongelmissa oleville vanhemmille pitäisi tarjota tehokasta hoitoa lasten huostaanoton sijaan. Tässä keskustelussa on puhuttu myös nuorten käytöshäiriöistä, jotka jonkinasteisina kuuluvat lähes jokaisen nuoren murrosikään. Missä menee huostaanoton raja? Sekin taitaa olla subjektiivinen. Myös nuorille pitäisi käytöshäiriöihin tarjota huostaanoton sijaan tutkimustenkin mukaan tehokasta perheterapeuttista hoitoa ja lisäksi eri ongelmiin erilaisia suunnattuja hoitomuotoja, joita ei paljon käytetä ja joista siten tutkimusnäyttökin vielä puuttuu. Jonkun kirjoittajan mukaan huostaanotosta ei ollut hyötyä ja toisen mukaan oli. Tieteellinen tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan huostaanotosta mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Huostaanotto lisää mm. syrjäytymistä, epäsosiaalisuutta ja aggressiivista käyttäytymistä.

En voi ymmärtää, mitä psykiatria ja perheterapia voisi auttaa millään tavalla jos olosuhteet eivät muutu. Ja perheterapialla ei varmasti huumehörhöä saada paranemaan.

Ja miten ihmeessä huostaanotto voi lisätä epäsosiaalisuutta ja agressiivisuutta jos lapsi pääsee sijaisperheeseen elämään normaalia lapsen elämää. Voi asiantuntevuus! Okei myönnetään, että pääkaupunkiseudulla tilanne on hankalampi kun siellä ei ole sijaisperheitä ja pienetkin lapset joutuvat laitoksiin. Muualla Suomessa tilanne on onneksi parempi.

Syy se että ei käynyt koulussa kuin kääntymässä ja käytti alkoholia mistä jäi muutamia kertoja kiinni. Kaikki alkoi kun tyttö oli 13-vuotta. Kaikkea kokeiltiin, sai paljon mahdollisuuksia parantaa tapansa. 2 vuotta yhtä pelleilyä tytuön puolelta ja sossussa ramppaamista, sitten meni multa hermo, soitin sossuun ja sanoin että olen sitä mieltä että se huostaanotto olisi nyt ihan paikallaan.

Vuoden verran kävi koulua toisaalla, paransi tapojaan ja pääsi sitten kotiin. Huostaanotto purettiin sen jälkeen kun oli asunut kotona puolivuotta ja kaikki oli mennyt ok.

Että ihan tällänen tapaus. Meidät on papereiden mukaan kuvattu lapsesistaan välittäviksi vanhemmiksi. Ihan normi perhe ollaan ja lapsia meillä on kolme, tämä yksi vaan oli niin kovapäinen murrosiässä että haistatti kaikille paskat.

Nyt on ihan mukava tyttö ja kaikki hyvin. Menee lukion toiselle luokalle syksyllä ja tulevaisuuden suunnitelmia on.

Toiset nuoret on vaan niin daijuja että pitää juosta tiiliseinää päin ennenkuin tajuavat että siitä ei läpi pääse. Kova koulu käytiin, mutta mä olen äärettömän ylpeä meidän tytöstä joka otti itseään niskasta kiinni ja tajusi että vain hän voi asiat omalla käytöksellään parantaa ja niin teki. Valitettavasti on niitäki jotka ei ikinä opi. Mun oma teoria meidän tytön käytökselle (myös sossut tätä mieltä) oli se että sillä oli vaan äärettömän kova murrosikä ja kapinavaihe.

Voi kuulostaa hullulta mutta mä olen ihan tyytyväinen sossuihin, me oltiin monen eri sossun kanssa tekemisissä, aina ne vaihtui, mutta jokainen heistä oli asiansa osaava ja mitään kaltoinkohtelua me ei heidän osaltaan saatu.

Lapsenne on sen verran nuori, että ongelmia voi vielä tulla. Jatko-opiskelut, omilleen muuttaminen jne voivat laukaista mahdollista huonoa käytöstä.