Kun täällä tuosta huostaanotosta vauhkotaan, niin

"xxx tavattu toistuvasti päihtyneenä. 6.10 poistunut kotoa luvatta. Hänestä saatiin ilmoitus HKI lastenklinikalta, jonne hänet oli toimitettu vaarallisen päihtymystilan(alkoholimyrkytys?) takia. xxx:n oman turvallisuuden takia hänet otettiin kiireellisesti huostaan"





Välissä pääsin kotiin ja taas sitä mentiin hetken päästä.



"xxx vaarantaa terveyttään käyttäytymisellään toistuvasti. Laiminlyö koulunkäyntiään ja viettää vapaa-aikanaan levotonta elämää, on luvatta poissa öitä eikä noudata huoltajan sääntöjä. xxx:n ikää ja kehitystä ajatellen asiaan on puututtava kiireellisellä huostaanotolla."



Viimeisestä huostaanotosta minut siirrettiin avohuoltoon ja asuin 3,5vuotta nuorisokodissa.

"xxx tavattu toistuvasti päihtyneenä. 6.10 poistunut kotoa luvatta. Hänestä saatiin ilmoitus HKI lastenklinikalta, jonne hänet oli toimitettu vaarallisen päihtymystilan(alkoholimyrkytys?) takia. xxx:n oman turvallisuuden takia hänet otettiin kiireellisesti huostaan" Välissä pääsin kotiin ja taas sitä mentiin hetken päästä. "xxx vaarantaa terveyttään käyttäytymisellään toistuvasti. Laiminlyö koulunkäyntiään ja viettää vapaa-aikanaan levotonta elämää, on luvatta poissa öitä eikä noudata huoltajan sääntöjä. xxx:n ikää ja kehitystä ajatellen asiaan on puututtava kiireellisellä huostaanotolla." Viimeisestä huostaanotosta minut siirrettiin avohuoltoon ja asuin 3,5vuotta nuorisokodissa.

Lopetitko ryyppäämisen ja aloit käydä koulua kunnolla?

Lopetitko ryyppäämisen ja aloit käydä koulua kunnolla?

Sielläkin tuli sitä dokaamista harrastettua, join illalla omassa huoneessa eikä hoitajilla ollut hajuakaan. Pian sen jälkeen kun jouduin nuorisokotiin minut siirrettiin tarkkikselle jossa oli aivan ykkös maikka. Keskiarvo oli päättötodistuksessa 8,3 mikä oli minulle aivan huima luku. Sain stipendinkin siitä hyvästä.

Kun pääsin nuorisokodista pois jatkoin siitä mihin jäin, mukaan tuli huumeet ja päivittäinen ryyppääminen. Olin jo juoppohulluuden rajoilla kunnes tapasin mieheni.

Nykyään elelen hyvin seesteistä elämää lasten kanssa ja välillä mietin iltaisin että mitäs sitte tehdään jos lapsista kasvaa samanlaisia kuin minä?

Lopetitko ryyppäämisen ja aloit käydä koulua kunnolla?

Sielläkin tuli sitä dokaamista harrastettua, join illalla omassa huoneessa eikä hoitajilla ollut hajuakaan. Pian sen jälkeen kun jouduin nuorisokotiin minut siirrettiin tarkkikselle jossa oli aivan ykkös maikka. Keskiarvo oli päättötodistuksessa 8,3 mikä oli minulle aivan huima luku. Sain stipendinkin siitä hyvästä.

Kun pääsin nuorisokodista pois jatkoin siitä mihin jäin, mukaan tuli huumeet ja päivittäinen ryyppääminen. Olin jo juoppohulluuden rajoilla kunnes tapasin mieheni.

Nykyään elelen hyvin seesteistä elämää lasten kanssa ja välillä mietin iltaisin että mitäs sitte tehdään jos lapsista kasvaa samanlaisia kuin minä?

Reagoitko johonkin vai olitko vain luonteeltasi idiootti?

En ole mikään idiootti, vaikea lapsuus kai. Keskimmäinen lapsi ja ainoa tyttö perheessä. Pojat on aina olleet ja ovat edelleen äidilleni kaikki kaikessa. Kai mä siihen reagoin. Tosin "kallonkutistajan" mielestä mulla on auktoriteetti ongelma. Joten kaipa sekin selittää osaltaan käytöstäni.

teini-iässä (noin 15 v) lapsia eikä lastenhoito kiinnostanut. bailaaminen vei mennessään eikä lasten mummo jaksanut hoitaa lapsia. Alkoholi ainakin oli teiniäidin kuvioissa mukana.

kasvattiperheessä?

Itse olen.

Tunnetteko muita kasvattiperheiden nykyaikuisia?

Itse tunnen.

Jostain kumman syystä näin, yksikään meistä ei ole mielenterveydeltään täysin tasapainossa, ja vertailukohteita minulla on yhteensä 4, kahdesta eri perheestä.

80- luvun kasvattikodit eivät aina olleet niitä parhaimpia.

Joten, on vaikea uskoa, että nykyäänkään meno täydellistä olisi.

ovat vanhempien päihdeongelmat (huume tai alkoholi), vanhempien mielenterveysongelmat, perhe- tai suoraan lapseen kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö.



Nuorella perusteena voi olla oma käyttäytyminen, ts. on vaaraksi itselleen.



Huostaanotto on myös pitkä prosessi, ja kaikki avohuollon tukitoimet on käytettävä ennen kuin huostaanottoa aletaan valmistella.



Mahdollisia tukitoimia ovat esim. perhetyö eli perheessä käy perhetyöntekijä 1-5 krt/vko, perhekuntoutus (3-6-kk kuntoutuslaitoksessa, maksaa kunnasta riippuen 10-15000 €), tuetaan vanhempien hoitoon hakeutumista (katko, huumevieroitus, A-klinikka) tai mt-ongelmien hoitoa. Jokainen voi mielessään laskeskella näiden kustannuksia kunnalle ja veronmaksajalle.



Vanhemmat voivat halutetssaan kieltäytyä tukitoimista. Tällöin lapsi täytyy ottaa huostaan, jos vanhemmalla ei ole halua/kykyä muuttaa olosuhteitaan sellaisiksi että lapsi voisi perheessä asua.



Tekisi kyllä hyvää näille sossuvauhkoajille käydä kotikäynnillä parissa huumekämpässä, missä äiti on piripäissään unohtanut ruokkia lapset. Tai olla kuuntelemassa 7-vuotiasta, joka kertoo millaista on kuunnella omassa huoneessa kun isä heittelee äitiä seinälle. Tai lukea 2-vuotiaan epikriisi, jota isä on käyttänyt hyväksi. Ja sen jälkeen keskustella em. tapausten vanhempien kanssa, jotka kaikki ovat sitä mieltä että ovat joutuneet mielivaltaisen lastensuojelun uhriksi ja lapset on viety heiltä väärin perustein.

Hakeuduin omatoimisesti lastensuojelun asiakkaaksi, kun murrosikäinen ADHD-poika oireili koulussa ja lopetti koulunkäynnin, lopetti omin päin lääkityksen ja oli väkivaltainen. Lastensuojelun sossu oli kuin majakka pimeässä, ette pysty kuvittelemaan miten raskaita aikoja meidän perheessä elettiin.



Poika kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä terveydenhuollon kanssa ja haistatti v:t hoitavalle lääkärille sekä psykologille jonka arvoitavana olisi pitänyt käydä (ei käynyt). Olin aivan keinoton ja lopussa jatkuvan riitelyn ja riehumisen takia. Kuvitelkaa miltä tuntuu juosta omaa lastaan pakoon? Sossu osasi puhua pojalle niin että viesti meni perille ja yhteisellä päätöksellä hän meni avohuollon sijoituksena muutamaksi kk:ksi laitokseen. Oli siellä kolme kk ja palasi kotiin. Kieltäytyi menemästä psykologille tms, kävi vapaaehtoisesti puhumassa oman sossunsa kanssa. On nykyään työssäkäyvä nuori mies jolla on kaikki hyvin.



Sydäntä kylmää kun ajattelee miten olisi voinut käydä ilman lastensuojelua. Poika olisi luultavasti vankilassa, kadulla tai kuollut.

"Tekisi kyllä hyvää näille sossuvauhkoajille käydä kotikäynnillä parissa huumekämpässä, missä äiti on piripäissään unohtanut ruokkia lapset. Tai olla kuuntelemassa 7-vuotiasta, joka kertoo millaista on kuunnella omassa huoneessa kun isä heittelee äitiä seinälle. Tai lukea 2-vuotiaan epikriisi, jota isä on käyttänyt hyväksi. Ja sen jälkeen keskustella em. tapausten vanhempien kanssa, jotka kaikki ovat sitä mieltä että ovat joutuneet mielivaltaisen lastensuojelun uhriksi ja lapset on viety heiltä väärin perustein."#

[/quote]

Varmasti kaikkien mielestä huostaanottoon pitää ryhtyä, jos lapsella ei kerta kaikkiaan ole häntä hoitamaan kykeneviä vanhempia. Jos kotona ei ole ruokaa tai lapsi joutuu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, asialle pitää kiireesti tehdä jotain.



Mutta huostaanottoon ryhdytään paljon muistakin syistä. Mitään huostaanottokriteereitä ei ole eikä selkeitä tilastoja. Kun lastensuojeluviranomaisilla herää riittävän suuri "huoli" lapsesta ja ryhdytään huostaanoton valmisteluun, perusteeksi katsotaan myös kaikki mahdollinen kielteinen lapsen ja perheen elämässä. Kaiken ei tarvitse pitää paikkkaansakaan, kun hallinto-oikeudet eivät selvitä väitteiden paikkansapitävyyttä. Hallinto-oikeuksien taidot tässä ovat kaukana siitä, mitä esim. Bodomin ja Ulvilan tapauksissa selvitettiin kärjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Toisaalta joku lapsi/perhe voi pahemmin, mutta ei herätä jostain syystä lastensuojeluviranomaisen subjektiivista "huolta". Tällöin huostaanottoprosessiin ei ryhdytä.



16.7.11 oli Helsingin Sanomien yleisönosastossa parin asiantuntijan kirjoitus, että ongelmissa oleville vanhemmille pitäisi tarjota tehokasta hoitoa lasten huostaanoton sijaan. Tässä keskustelussa on puhuttu myös nuorten käytöshäiriöistä, jotka jonkinasteisina kuuluvat lähes jokaisen nuoren murrosikään. Missä menee huostaanoton raja? Sekin taitaa olla subjektiivinen. Myös nuorille pitäisi käytöshäiriöihin tarjota huostaanoton sijaan tutkimustenkin mukaan tehokasta perheterapeuttista hoitoa ja lisäksi eri ongelmiin erilaisia suunnattuja hoitomuotoja, joita ei paljon käytetä ja joista siten tutkimusnäyttökin vielä puuttuu. Jonkun kirjoittajan mukaan huostaanotosta ei ollut hyötyä ja toisen mukaan oli. Tieteellinen tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan huostaanotosta mitään hyötyä, pelkkää haittaa. Huostaanotto lisää mm. syrjäytymistä, epäsosiaalisuutta ja aggressiivista käyttäytymistä.

syvän masennuksen vuoksi, sairaalan kuuluu tehdä LS ilmoitus, kun vanhempi joutuu sairaalahoitoon. Lastensuojelu on mukana elämässämme, mutta koskaan ei ole edes viitattu huostaanotosta, vaan tukevat perhettä. Olen mielestäni hyvin voidessani erittäin hyvä äiti, edes sairaana en koskaan jätä lasten perustarpeista huolehtimatta. Aluksi olin aivan kauhuissani, kun sain tietää, että joudumme lastensuojelu asiakkaiksi, mutta tällä hetkellä asia on minusta ollut todella hyvä, olen saanut tukea vanhemmuuteeni ja siihen, että toimin ja teen oikein (rankaisen itseäni, koska minulla on koko ajan tunne, että teen jotakin väärin ja se vaikuttaisi lasten normaaliin kasvuun ja kehitykseen). Ymmärrän täysin kuinka sairauteni vaikuttaa lasteni elämään ja haluan apua ammatti-ihmisiltäni, jotta lapseni selviäisi mahdollisimman pienillä vahingoilla mitä sairauteni aiheuttaa. Samoin minulla on jatkuva huoli siitä, ettei lapseni sairastuisi aikuisena, sillä sairauteni on perinnöllinen. Tässä siis "lyhykäisyydessään" mielipiteeni lastensuojelusta.

Upeaa, että saat apua. Ja tarinasi vain vahvistaa sen näkökannan, että huostaanottoja ei tosiaankaan tehdä noin vain!

ap

meillä valitettavasti oli niin että yhdellä lapsellamme oli laajamittaiset kehityshäiriöt ja viivästymät kuntoutuksista huolimatta.

lapsi oli kömpelö ja kaatuili helposti (oppi vasta 3v kävelemään)

puhe tuli vasta 5 v iässä.Neuvolassa meitä ei uskottu kun epäilimme lapsessa olevan jotakin vialla.mustelmista johtuen tekivät ls ilmon ja tottakai tää lastensuojelu otti meidät sit kunnolla silmätikuksi ja olivat jo ottamassa lapsiamme huostaan syystä kun emme tarjoa kunnolla virikkeitä lapsille kun eivät kehity ( toinen lapsi oli tuolloin vasta vauva)

Muutettiin toiselle paikkakunnalle kesken prosessin ja olisi ollut kiva nähdä sen edellisen kaupungin sossun nyrpeä naama kun meille kerrottiin että vanhemmuudessamme EI ole mitään vikaa ja virikkeitä lapsilta ei puutu.niin ja huosta toimenpiteitä ei enää jatkettu.

Esikoinen tosin todettiin sit uudella paikkakunnalla tarkemmissa tutkimuksissa älyllisesti kehitysvammaiseksi joka taas johtuu geenivirheestä.

Toinen lapsemme on kehittynyt täysin normaalisti.

T;Yksi negatiivinen ja yksi positiivinen kokemus

kasvattiperheessä?

Itse olen.

Tunnetteko muita kasvattiperheiden nykyaikuisia?

Itse tunnen.

Jostain kumman syystä näin, yksikään meistä ei ole mielenterveydeltään täysin tasapainossa, ja vertailukohteita minulla on yhteensä 4, kahdesta eri perheestä.

80- luvun kasvattikodit eivät aina olleet niitä parhaimpia.

Joten, on vaikea uskoa, että nykyäänkään meno täydellistä olisi.

Ajatteletko, että sun olisi ollut parempi biokodissa?

Ja ihan vaan ohimennen voin todeta, että ei se 80-luvulla niin auvoista sellaisessa ihan "normaalissa" ydinperheessäkään ollut. Siis sellaisessa, missä periaatteessa oli kaikki ihan hyvin. Ei sitä rakkautta, huomiota jne. aina riitä edes niille omille, selkään sen sijaan sai.

syvän masennuksen vuoksi, sairaalan kuuluu tehdä LS ilmoitus, kun vanhempi joutuu sairaalahoitoon. Lastensuojelu on mukana elämässämme, mutta koskaan ei ole edes viitattu huostaanotosta, vaan tukevat perhettä. Olen mielestäni hyvin voidessani erittäin hyvä äiti, edes sairaana en koskaan jätä lasten perustarpeista huolehtimatta. Aluksi olin aivan kauhuissani, kun sain tietää, että joudumme lastensuojelu asiakkaiksi, mutta tällä hetkellä asia on minusta ollut todella hyvä, olen saanut tukea vanhemmuuteeni ja siihen, että toimin ja teen oikein (rankaisen itseäni, koska minulla on koko ajan tunne, että teen jotakin väärin ja se vaikuttaisi lasten normaaliin kasvuun ja kehitykseen). Ymmärrän täysin kuinka sairauteni vaikuttaa lasteni elämään ja haluan apua ammatti-ihmisiltäni, jotta lapseni selviäisi mahdollisimman pienillä vahingoilla mitä sairauteni aiheuttaa. Samoin minulla on jatkuva huoli siitä, ettei lapseni sairastuisi aikuisena, sillä sairauteni on perinnöllinen. Tässä siis "lyhykäisyydessään" mielipiteeni lastensuojelusta.

Upeaa, että saat apua. Ja tarinasi vain vahvistaa sen näkökannan, että huostaanottoja ei tosiaankaan tehdä noin vain!

ap

meillä valitettavasti oli niin että yhdellä lapsellamme oli laajamittaiset kehityshäiriöt ja viivästymät kuntoutuksista huolimatta.

lapsi oli kömpelö ja kaatuili helposti (oppi vasta 3v kävelemään)

puhe tuli vasta 5 v iässä.Neuvolassa meitä ei uskottu kun epäilimme lapsessa olevan jotakin vialla.mustelmista johtuen tekivät ls ilmon ja tottakai tää lastensuojelu otti meidät sit kunnolla silmätikuksi ja olivat jo ottamassa lapsiamme huostaan syystä kun emme tarjoa kunnolla virikkeitä lapsille kun eivät kehity ( toinen lapsi oli tuolloin vasta vauva)

Muutettiin toiselle paikkakunnalle kesken prosessin ja olisi ollut kiva nähdä sen edellisen kaupungin sossun nyrpeä naama kun meille kerrottiin että vanhemmuudessamme EI ole mitään vikaa ja virikkeitä lapsilta ei puutu.niin ja huosta toimenpiteitä ei enää jatkettu.

Esikoinen tosin todettiin sit uudella paikkakunnalla tarkemmissa tutkimuksissa älyllisesti kehitysvammaiseksi joka taas johtuu geenivirheestä.

Toinen lapsemme on kehittynyt täysin normaalisti.

T;Yksi negatiivinen ja yksi positiivinen kokemus

että kukaan normaali vanhempi ei tutkituta lastaan tai että siihen ei missään puututa, jos lapsi ei kävele alle 3-vuotiaana.

Että kyllä teidän vanhemmuudessanne on suuria puutteita, jos tilanne on todella ollut tuo.

Vaikka vanhemmat tutkituttavat poikkeavasti kehittyvää lastaan asiallisesti, kehitysvammadiagnoosi usein asetetaan vasta myöhemmin tarkempien tutkimusten jälkeen. Tätä ennen lastensoujeluviranomaiset ehtivät ryhtyä asettamaan lääketieteeellisiä diagnooseja huonosta vuorovaikutuksesta ja vähävirikkeisestä kehitysympäristöstä.

Syy se että ei käynyt koulussa kuin kääntymässä ja käytti alkoholia mistä jäi muutamia kertoja kiinni. Kaikki alkoi kun tyttö oli 13-vuotta. Kaikkea kokeiltiin, sai paljon mahdollisuuksia parantaa tapansa. 2 vuotta yhtä pelleilyä tytuön puolelta ja sossussa ramppaamista, sitten meni multa hermo, soitin sossuun ja sanoin että olen sitä mieltä että se huostaanotto olisi nyt ihan paikallaan.



Vuoden verran kävi koulua toisaalla, paransi tapojaan ja pääsi sitten kotiin. Huostaanotto purettiin sen jälkeen kun oli asunut kotona puolivuotta ja kaikki oli mennyt ok.



Että ihan tällänen tapaus. Meidät on papereiden mukaan kuvattu lapsesistaan välittäviksi vanhemmiksi. Ihan normi perhe ollaan ja lapsia meillä on kolme, tämä yksi vaan oli niin kovapäinen murrosiässä että haistatti kaikille paskat.



Nyt on ihan mukava tyttö ja kaikki hyvin. Menee lukion toiselle luokalle syksyllä ja tulevaisuuden suunnitelmia on.



Toiset nuoret on vaan niin daijuja että pitää juosta tiiliseinää päin ennenkuin tajuavat että siitä ei läpi pääse. Kova koulu käytiin, mutta mä olen äärettömän ylpeä meidän tytöstä joka otti itseään niskasta kiinni ja tajusi että vain hän voi asiat omalla käytöksellään parantaa ja niin teki. Valitettavasti on niitäki jotka ei ikinä opi. Mun oma teoria meidän tytön käytökselle (myös sossut tätä mieltä) oli se että sillä oli vaan äärettömän kova murrosikä ja kapinavaihe.



Voi kuulostaa hullulta mutta mä olen ihan tyytyväinen sossuihin, me oltiin monen eri sossun kanssa tekemisissä, aina ne vaihtui, mutta jokainen heistä oli asiansa osaava ja mitään kaltoinkohtelua me ei heidän osaltaan saatu.

meidän tyttö sai aina oman ja saman version papereista kuin minäkin. Postissa tuli. Ei tartte odottaa täysikäisyytä että saa lukea omat paperit, lasta kuultiin aina ja aina siitä se sai oman version mustaavalkoisella.

Lastensuojelun ja huostaanottojen pitää perustua kunnolliseen tieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön toimenpiteiden tuloksellisuudesta. Muuten ollaan huteralla pohjalla. Huostanoton hyödystä ei ole kuitenkaan näyttöä. Mutun ei pitäisi riittää oikeuttamaan esim. vuosien pakkohuostaanottoa.



Ruotsalainen Vinnerljung tutesi tutkimuksissaan n. v. 2005 laitossijoituksen lisäävän epäsosiaalista käyttäytymistä ja vahyvistavan yhteiskuntakielteisyyttä. Lapsen sijoitukset kodin ulkopuolelle lisäävät yleistä sopeutumattomuutta ja ovat näin ollen yhteydessä suurempaan väkivaltariskiin.



Suomessa huostaanottojen määrä kasvaa, vaikka luvut ovat kansainvälisestikin korkeita. Etenkin nuorten huostaanotot ja pakkohuostaanotot ovat lisääntyneet eniten. Niissä odotettavissa oleva hyöty on - jos mahdoolista - vieläkin pienempi ja haitat suuremmat kuin pienemmillä. Viime talvena syrjäytymistä koskeneissa uutisissa todeettiin nuorten huostaanottojen olevan usein hyödyttömiä ja liittyvän valtavaan syrjäytymisriskiin.



Monet nuoret tulevat sijoitetuiksi käytöshäiriöiden vuoksi. Se on myös psykiatrinen häiriö ja etenkin perheterpeuttisten menetelmien hyödystä on tutkimuksia. Suomessa on paljon nuorten päihdeongelmia hoitavia nuorisoasemia ym., joiden henkilökunta on varmasti eri mieltä avohoidon tuloksellisuudesta. Vaikeata päihdeongelmat pitää hoitaa joskus huostaanotolla sopivassa yksikössä, joka voi olla päihdehuoltolaitos.

" Kaikki alkoi kun tyttö oli 13-vuotta. Kaikkea kokeiltiin, sai paljon mahdollisuuksia parantaa tapansa. 2 vuotta yhtä pelleilyä tytuön puolelta ja sossussa ramppaamista, sitten meni multa hermo, soitin sossuun ja sanoin että olen sitä mieltä että se huostaanotto olisi nyt ihan paikallaan. Vuoden verran kävi koulua toisaalla, paransi tapojaan ja pääsi sitten kotiin. Huostaanotto purettiin sen jälkeen kun oli asunut kotona puolivuotta ja kaikki oli mennyt ok. Että ihan tällänen tapaus. Meidät on papereiden mukaan kuvattu lapsesistaan välittäviksi vanhemmiksi. Ihan normi perhe ollaan ja lapsia meillä on kolme, tämä yksi vaan oli niin kovapäinen murrosiässä että haistatti kaikille paskat. Nyt on ihan mukava tyttö ja kaikki hyvin."



Jos käytöshäiriöt alkavat ennen murrosikää, ennuste on huonompi ja seurauksena voi olla asosiaalisen persoonallisuuden kehittyminen. Murrosiässä alkavat käytöshäiriöt liittyvät usein kotoa ja vanhemmista irtautumiseen tai paremminkin uuden suhteen muodostamiseen. Tämä hankala vaihe kestää usein pari vuotta. Tyttärenne olisi todennäkiöisesti rauhoittunut sen 1½ vuoden aikana muutenkin, minkä hän oli huostaanotettuna. Huostaanotto ei tällaisissa tapauksissa tuo mitään lisähyötyä. Jos nuorella on vakavaa rikollisuutta tai hyvin vakavaa päihteidenkäyttöä, lastensuojelulain mukaan hänet pitää huostaanottaa. Lastensuojeluviranomaiset tekevät ilman ammattitaitoa pitklle meneviä päätelmiä häiriöiden hoidosta.

Tilanne piti rauhoittaa kotona ja tytön kierre saada poikki ja siinä onnistuttiin. Meille huostaanotto toi hyödyn.