Haluun kevätvauvan, mutta ikäero jää kovin pieneksi!

Mutta sekundäärinen lapsettomuus iski kohdalle ja ikäeroksi tuli 3,5 vuotta. Eka tärppäsi toisesta kierrosta.



Tämä vain siksi, että turhaa kauhean tarkkaan suunnitella.

Voi olla, että lasta ei tuu koskaan, ei sitä kukaan takaa. Eikä sitäkään, että se tulee keväällä jos sille lupa annetaan, tietenkään. Kyllä mä sen jo ekan lapsen kohdalla huomasin, ettei ne asiat vaan mene niin.



On vaan niin vaikea päästää irti ajatuksistaan ja antaa mennä. Pelkään, että mitä jos en jaksakaan? Mutta en mä välttämättä yhtään sen paremmin jaksaisi vaikka ikäeroa olisi vuosi enemmän..Se kun tosiaan riippuu tilanteesta, vauvasta ja ihan kaikesta muustakin kokonaisuudesta..



ap

En todellakaan ymmärrä, mitä väliä sillä vuodenajalla on. Jokaisessa vuodenajassa on omat haasteensa. Ei se helle kesäkään pienen vauvan kanssa mitään juhlaa ole. Saatika kevät ja syksy, kun ei oikein ikinä tiedä minkä verran vaatetta pitäisi pukea. Tuleeko kylmä vai kuuma, kun lämpötilaero voi päivän aikana olla suurikin. Lapsi itse on se tärkein syy, ei mikään vuodenaika.



Käytännöllisintä olisi tähdätä uutta talvivauvaa, jolloinka pystyisitte kierrättämään vaatteita ja kenkiä paremmin. Tässä kohtaa tulisi todellakin sitä kovasti kuuluttamaasi rahan säästöä.

eli ikäeroa meillä juuri tuon 1v 4kk. Olen tyytyväinen ikäeroon vaikka kieltämättä aluksi oli raskasta siis se eka kesä. Nyt lapset viihtyvät hyvin yhdessä, ovat keskenään kavereita. Mukavaa on se, että ovat kiinnostuneita samoista asioista. Esim kesälomareissua tms suunnitellessa ei tarvitse miettiä erikseen missä ja miten kumpikin viihtyy. Touhuavat paljon yhdessä ja heillä on yhteisiä kavereita.



Sisarusten välistä mustasukkaisuutta meillä ei ole koskaan esiintynyt. Vauvan syntyessä esikoinen ei vielä osannut olla mustis. Myöhemmällä iällä ovat olleet oikeutettuja suunnilleen samoihin asioihin eikä ole tullut sellaista tunnetta että toinen saa mutta toinen ei vielä voi jne.



Kivaa on ollut myös se, että vaatteet, pyörät, sukset yms on voinut suoraan kierrättää esikoiselle joka on vain ollut mielissään kun on saanut isoveljen juttuja itselleen.



Olen tyytyväinen ikäeroon. Meillä toimii.

on todella raskas, jos jompikumpi lapsista on erityisvaativa (koliikkia, refluksia tai jotain vielä vaativampaa). joka tapauksessa työn määrä kaksinkertaistuu ja oma aika katoaa kokonaan. Näin ainakin meillä. Eka vuosi kuulemma rankin, sitten helpottaa.



Meillä eka kevätvauva ja toka syysvauva. Kevätvauva tosiaan kyllä helpompi, toisaalta kevään jälkeen tulee kesä ja taas syksy ja ulkoilu puolivuotiaan ja vajaa 2-vuotiaan kanssa myös haastavaa.



Mulle olis tehnyt hyvää käydä välillä tuulettumassa töissä, joten sinänsä ajatus on kannatettava. Se kotiäitiys kahden vaippapyllyn kanssa on aika tyrmäävää.



Eniten harmitti tosiaan se isompi, joka vielä itsekin oli aika pieni. Joutui luopumaan niin paljosta ja kasvamaan isoksi niin pienenä. Kun imetys loppui, niin helpotti.



Viestisi kuulostaa siltä, että olette jo päättäneet (tai sinä olet). Mikäs siinä sitten, toivon plussaa, jos miehesi on samaa mieltä.



Mun miehelle toisen lapsen tulo oli suurempi muutos kun ensimmäisen - on pakko osallistua 24/7 (meillä isompikaan ei nuku vielä 2,5 v öitänsä) ja tinkiä omista menoista jne. Yhden kanssa voi vielä suunnitella ja vuorotella eri tavalla.

Niin siis minä en ole tuosta kotihoidontuesta täällä ketjussa puhunut, se on ollut joku muu. Lukekaapa tarkemmin. Minun viestissäni on ollut aina "ap" tuolla lopussa.



Tiedän myös tuon faktan, että koliikkia voi olla tms.. jonka vuoksi tässä emmin. Se onkin varmaan ainoita syitä. Mietin, miten jaksan jos sellaista vaivaa tulee olemaan. Sitä ei kukaan vaan tiedä. Voihan olla, että silti jaksan hyvin.. ja voi olla, että toinen lapsi on helppokin. Ensimmäinen oli ihan pienenä melko vaativa hoidettava, joten luulen, että se ei siitä paljoa pahene. Luultavasti esikoiseen verrattuna saan helpon toisen vauvan. Tietysti lapsia on sitten kaksi, joten sikäli asia on eri, mutta siis vauva-ajasta tiedän, mitä se "pahimmillaan" on. En nyt syitä ala tässä kertomaan, mutta todellakin tiedän!



ap