Ärsyttää, kun lapsettomat kaverit ja kummit on koko ajan kieltämässä taaperoa!!!

mutta myös sellaisia samanlaisia kavereita, joilla itselläänkin on taaperoikäisiä lapsia, jotka eivät saa tehdä suurinpiirtein mitään. Lapsettomille kavereille olen sanonut, että kyllä minä kiellän sitten, kun on tarpeen, ja kyllä se on mennyt perille. Niiden lapsellisten kanssa on vaikeampaa, kun muutama on pyytänyt minua kieltämään omalta lapseltani jonkin hänelle kotona sallitun asian (esim. peilikaapin oviin koskemisen tai joidenkin ruokien syömisen käsin) siksi, että heidänkään lapsensa eivät saa niin tehdä. Olen kyllä ihan suoraan sanonut, että en aio kieltää, kun meillä näin saa tehdä (varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään lapsen turvallisuutta vaarantava asia, vaan yleensä ennemminkin sellainen, josta saattaa tulla sotkua), mutta toki sitten kiellän lastani esim. läimimästä sitä peilikaapin ovea kyläpaikoissa, joissa sellainen ei ole sallittua.



Olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että muut saavat meidän lasta kieltää - ja toivottavasti kieltävätkin - jos lapsi menee esim. työntämään sormiaan pistorasiaan tai tekemään muuta vaarallista tai vahingollista, mutta joku ikkunaan taputtelu ei munkaan mielestä kuulu tähän sarjaan.

Pysy poissa mun kotoa, urpo! terv. lapseton kaveri

vaan itse tulet meille komentelemaan ;) sisälukutaidossakin on vielä petrattavaa, mutta kyllä se siitä.

Pysy poissa mun kotoa, urpo! terv. lapseton kaveri

eli siellä ei läimitä peiliovia lähtökohtaisesti (paitsi jos talon omat lapset tekevät niin tai emäntä suoraan sanoo että anna lääppiä, ei haittaa) mutta esim. se miten lapsi syö on kyläpaikasta riippumatta mielestäni oma asiamme. Jos se lusikka ei vielä pysy kädessä niin hyvin että vaikka herneet saisi sillä kuljtetettua suuhun lautaselta, niin todellakin annan lapsen napsia ne sormin suuhun.

Mutta pointti oli tosiaan siinä että tullaan meille kotiin komentelemaan, huhhuh. Turvallisuuteen ja selkeisiin ylilyönteihin / kokeiluihin (jonkun lyöminen, pistorasian lähestyminen, kaapin päälle kapuaminen tms.) toivon tietenkin puututtavan, mutta nyt puhun sellaisesta jatkuvasta EIEIEIÄLÄ-virrasta meillä kotona, mikä on aika mykistävää..

ap

mutta myös sellaisia samanlaisia kavereita, joilla itselläänkin on taaperoikäisiä lapsia, jotka eivät saa tehdä suurinpiirtein mitään. Lapsettomille kavereille olen sanonut, että kyllä minä kiellän sitten, kun on tarpeen, ja kyllä se on mennyt perille. Niiden lapsellisten kanssa on vaikeampaa, kun muutama on pyytänyt minua kieltämään omalta lapseltani jonkin hänelle kotona sallitun asian (esim. peilikaapin oviin koskemisen tai joidenkin ruokien syömisen käsin) siksi, että heidänkään lapsensa eivät saa niin tehdä. Olen kyllä ihan suoraan sanonut, että en aio kieltää, kun meillä näin saa tehdä (varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään lapsen turvallisuutta vaarantava asia, vaan yleensä ennemminkin sellainen, josta saattaa tulla sotkua), mutta toki sitten kiellän lastani esim. läimimästä sitä peilikaapin ovea kyläpaikoissa, joissa sellainen ei ole sallittua.

Olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että muut saavat meidän lasta kieltää - ja toivottavasti kieltävätkin - jos lapsi menee esim. työntämään sormiaan pistorasiaan tai tekemään muuta vaarallista tai vahingollista, mutta joku ikkunaan taputtelu ei munkaan mielestä kuulu tähän sarjaan.

Pysy poissa mun kotoa, urpo! terv. lapseton kaveri

mitä ap sallii eikä niiden kavereiden kuuluisi siellä olla koko ajan poliisina vahtimassa.

Kyläpaikassa onkin sitten eri juttu.

synttäreillä, kun lapsen kummit suureen ääneen kielsivät lasta sotkemasta ja syömästä synttärikakkuaa sormilla omassa kodissaan syöttötuolissa. Piti muistuttaa, että eiköhän se päivänsankari nyt sentään kakkuaan saa ihan itse syödä ja kädet & vaatteet vaihdetaan kyllä heti herkuttelun jälkeen tarvittaessa.



Nyt 4 vuotta myöhemmin oli taas viime viikonloppuna synttärit ja sama meno kummeilta jatkui. Lapsi istui takapihalla lasten puutarhapenkillä ja johan kummisetä komentamaan, ettei kukkia saa sitten repiä. Lapsi vastasi hölmistyneenä, että kyllähän mä sen tiedän, mähän istun vaan tässä penkissä enkä mitään pahaa tee.



Samoin ojentavat meidän toistakin lasta ja niissä kielloissa ja komennoissa ei ole kyllä järjen häivääkään.

synttäreillä, kun lapsen kummit suureen ääneen kielsivät lasta sotkemasta ja syömästä synttärikakkuaa sormilla omassa kodissaan syöttötuolissa. Piti muistuttaa, että eiköhän se päivänsankari nyt sentään kakkuaan saa ihan itse syödä ja kädet & vaatteet vaihdetaan kyllä heti herkuttelun jälkeen tarvittaessa.

Nyt 4 vuotta myöhemmin oli taas viime viikonloppuna synttärit ja sama meno kummeilta jatkui. Lapsi istui takapihalla lasten puutarhapenkillä ja johan kummisetä komentamaan, ettei kukkia saa sitten repiä. Lapsi vastasi hölmistyneenä, että kyllähän mä sen tiedän, mähän istun vaan tässä penkissä enkä mitään pahaa tee.

Samoin ojentavat meidän toistakin lasta ja niissä kielloissa ja komennoissa ei ole kyllä järjen häivääkään.

Juu jos pienestä lapsesta kyse niin ei saa itse kiivetä sovalle, eikä tuolillekaan! Ja mitä ikkunoihin tulee niin ei meillä isotkaan lapset saa lääppiä ikkunoita. Eli sovitte rajat lapsienne kanssa.

Sanot vaan rauhallisesti lapselle että menee vaan ja kun lapsi taas touhuaa, selittää vieraille, että koti on lapsiturvallinen. Etköhän itse huomaa jos lapsi on vaarassa.

Meillä vieraat kieltää 3-vuotiasta jo menemästä pikkuveljen(vauva) luokse. Heti hösäämässä siihen väliin.. Kyllä esikko osaa, puututaan vasta jos meinaa tehdä jotain

Juu jos pienestä lapsesta kyse niin ei saa itse kiivetä sovalle, eikä tuolillekaan! Ja mitä ikkunoihin tulee niin ei meillä isotkaan lapset saa lääppiä ikkunoita. Eli sovitte rajat lapsienne kanssa.

Lattialla niin kuin koiraa. Meillä kyllä kaikki perheenjäsenet ovat samanarvoisia. Myös se pienin pääsee sohvalle ja tuolille ja saa todellakin itse kiivetä. Alle 1-vuotiaana äiti oli aina paikalla auttamassa, nyt 1v5kk ei enää apua tai varmistusta tarvitse mutta yrittää usein kiivetä pöydälle ja se tietysti kielletään. Siellähän eivät muutkaan perheenjäsenet oleskele.

Meidän ikkunoita se pienin kyllä lääppii. Osa ikkunoista on niin matalalla, että joka tapauksessa ovat täynnä sormenjälkiä. Ei ole järkeä kieltää jotain sellaista, jota ei kykene vahtimaan ja josta tekee vain päivänmittaan loputonta valtataistelua. Eivät ne lapset loputtomiin niitä ikkunoita lääpi, isompi on jo lopettanut.

Kyllä kyläpaikassa pitää lapselle opettaa että toisten kaapeille ei mennä. Mä en pidä siitä että kylässä vieraat availevat kaappeja koska siellä voi olla henk. koht tavaraa, toisten kaapeille ei ole asiaa aikuisilla eikä lapsilla. Kotona tottakai lapset voivat mennä kaapeille, mutta kylässä se on sopimatonta. Mä en ainakaan pidä siitä että meillä lapsivieraat menevät mun korurasioille tai alusvaatekaapille tms. Kerran yksi taapera otti kirjahyllystä lampun ja pudotti lattialle. Rikki meni ja äiti vaan nauro että oho sehän tykkäski siitä.. Ja mua kyllä otti aivoon, ei ees pahotellut. Joittenki penskat vaan saa aina tehdä ihan mitä vaa. Kotona ja kylässä on eri säännöt. Niin se vaan menee!

kun lapsi ei ole aikeissakaan tehdä mitään kiellettyä ja toiset ennakoivat ja komentavat jo varmuuden vuoksi ja provosoivat jatkuvilla turhilla kielloillaan lapset vaan pahantekoon.

Mutta kotona lapsi saa avata tiettyjä häntä varten auki jätettyjä kaappeja yms. enkä pidä siitä että vieraat kieltävät lasta kotonaan toimimasta toisin kuin mitä me olemme opettaneet että saa tehdä. Kyläpaikoissa ei kaappeja availla, sen kiellän aina.

Törkeää ettei joku äiti edes pahoitellut taaperon rikkomaa lamppua! Itse olisin tarjoutunut korvaamaan lampun ja vaikka väkisin jättänyt rahaa uuteen lamppuun.

On meilläkin ollut sellaisia lapsivieraita, joiden on annettu tehdä mitä vaan meillä, kuten levittää suklaakakkua valkoisella matolle ja äitinsä oikeasti vain nauroi. En ymmärrä tuollaista, mutta en totisesti sitäkään että vieraat tulevat sössöttämään että lapsemme eivät saisi kiivetä sohvalle MEIDÄN omassa kodissa!!

ap

Kyllä kyläpaikassa pitää lapselle opettaa että toisten kaapeille ei mennä. Mä en pidä siitä että kylässä vieraat availevat kaappeja koska siellä voi olla henk. koht tavaraa, toisten kaapeille ei ole asiaa aikuisilla eikä lapsilla. Kotona tottakai lapset voivat mennä kaapeille, mutta kylässä se on sopimatonta. Mä en ainakaan pidä siitä että meillä lapsivieraat menevät mun korurasioille tai alusvaatekaapille tms. Kerran yksi taapera otti kirjahyllystä lampun ja pudotti lattialle. Rikki meni ja äiti vaan nauro että oho sehän tykkäski siitä.. Ja mua kyllä otti aivoon, ei ees pahotellut. Joittenki penskat vaan saa aina tehdä ihan mitä vaa. Kotona ja kylässä on eri säännöt. Niin se vaan menee!

Lapsi ei edes välttämättä muistaisi koko kiellettyä asiaa ellei siitä koko ajan tolkutettaisi jo ennakkoon että älä sitten vaan tee sitä ja tätä, ja sittenhän se sitä ja tätä on mielessä lapsella koko ajan :/ ja muutenkin se fiilis, että lapsi lähtökohtaisesti olisi "tuhma" ja pahanteossa jos ei koko ajan muistuta niistä kielletyistä asioista muiden kieltojen lisäksi. Ärh. Inhoan tuota tyyliä.

ap

kun lapsi ei ole aikeissakaan tehdä mitään kiellettyä ja toiset ennakoivat ja komentavat jo varmuuden vuoksi ja provosoivat jatkuvilla turhilla kielloillaan lapset vaan pahantekoon.

Kyllä kyläpaikassa pitää lapselle opettaa että toisten kaapeille ei mennä. Mä en pidä siitä että kylässä vieraat availevat kaappeja koska siellä voi olla henk. koht tavaraa, toisten kaapeille ei ole asiaa aikuisilla eikä lapsilla. Kotona tottakai lapset voivat mennä kaapeille, mutta kylässä se on sopimatonta. Mä en ainakaan pidä siitä että meillä lapsivieraat menevät mun korurasioille tai alusvaatekaapille tms. Kerran yksi taapera otti kirjahyllystä lampun ja pudotti lattialle. Rikki meni ja äiti vaan nauro että oho sehän tykkäski siitä.. Ja mua kyllä otti aivoon, ei ees pahotellut. Joittenki penskat vaan saa aina tehdä ihan mitä vaa. Kotona ja kylässä on eri säännöt. Niin se vaan menee!

MUTTA tässä onkin kyse niistä lapsen omaan kotiin tulevista vieraista jotka alkavat säätäämään omia sääntöjään. Luulisi vieraan tauavan pysyä vieraana.

Meillä oli pari viikkoa sitten kylässä minun vanhempani ja lapseton siskoni. 4-vuotias poikani kiipesi parvisänkyynsä, nousi kontalleen ja heitti tyynyn alla olevan veljensä päälle. Sekä isäni että siskoni karjaisivat niin että minäkin hätkähdin pelästyksestä ja nelivuotias pelästyi niin että meni peiton alle itkemään (vaikkei yleensä säikähdä pienestä, sisko ja isä tosiaan karjaisivat eivätkä vain huutaneet, vihaan tuota jo omasta lapsuudestani).

Sama sisko on mm karjaissut 1,5-vuotiaalle lapselle ettei saa kiivetä sohvalle (lapsen omassa kodissa). Vähän jäivät lapsen vanhemmat tuijottamaan hämmentyneinä.

Toiset eivät vaan tunnu tajuavan milloin ovat vieraina...

Esim. kun lapsi kantaa mollamaijaansa nuken kädestä kiinni pitäen, anoppi kieltää vihaisella äänellä "älä pahoinpitele mollamaijaa". Anopin mielestä tuo on nuken retuuttamista.



Tämä vain yksi esimerkki. Anopin mielestä leluja pitää kohdella hyvin, normaali lasten lelujen käsittely ei hänelle riitä. Ärsyttää, kun anoppi puuttuu lastemme leikkeihin kotonamme.

"MUTTA tässä onkin kyse niistä lapsen omaan kotiin tulevista vieraista jotka alkavat säätäämään omia sääntöjään. Luulisi vieraan tauavan pysyä vieraana."



Meillä nimittäin kävi läheinen pariskunta, joka tuli kertomaan meille, mitä me saamme ja emme saa puhua silloin kun he ovat vieraina meillä. Kukaan muu ei ole huomauttanut samasta asiasta. Ja mitä olen ihmisiä seurannut, muut puhuvat samoja asioita kuin me.



Tämän pariskunnan vaatimukset:

-mitään negatiivista ei saa puhua, toisista ihmisistä ei saa puhua negatiivisesti, toisia ihmisiä pitää kehua

-ei saa puhua raskaita aiheita esim. sairaudet, politiikka, uskonto jne

-pitää puhua urheilusta, elokuvista jne.



No, tuon jälkeen tuo pariskunta ei ole vieraillut meillä. On kyllä usean kerran pyytänyt päästä kylään.



Sanoivat vielä, miten elämämme on varmaan kamalaa, kun olemme niin negatiivisia. Itse olemme suhteellisen tyytyväisempiä elämäämme. Toki rahaa voisi olla enemmän...

koska asia ei kuulu minulle. Omassa kodissani olen joutunut kieltämään ja kerran jouduin lopulta lapsen vanhemmille sanomaan koska tenava ei minua uskonut. Vanhemmat ensin hymyillen totesivat, että lapsensa tottunut tutkimaan kaapit eikä siinä mitään pahaa. Kun sanoin asiasta vanhemmille tiukempaan sävyyn vetivät täysin herneen nenään ja lähtivät lapsensa kanssa. Sen jälkeen eivät ole mitään yhteyttä ottaneet mutta eihän tapauksesta vasta kuin kolmisen vuotta. :)

ole koskaan komennelleet lapsia, mutta yksi kaverini on ihan liikaakin. Hänellä on kolme omaakin lasta.



Meillä käydessään aina komenteli meidän lapsia milloin mistäkin, vaikka tekivät vain semmoisia asioita, joita heillä on lupa omassa kodissaan tehdäkin. Jatkuvasti jostain räpätti.



Eipä käy enää meillä. Lapsetkin jossain vaiheessa kyselivät, että eihän se enää tule meille kylään. Juu ei tule ei. Kun ei mennyt asiat perille niin ei sitten. Niin mahdotonta oli touhu, että huhhuh.

synttäreillä, kun lapsen kummit suureen ääneen kielsivät lasta sotkemasta ja syömästä synttärikakkuaa sormilla omassa kodissaan syöttötuolissa. Piti muistuttaa, että eiköhän se päivänsankari nyt sentään kakkuaan saa ihan itse syödä ja kädet & vaatteet vaihdetaan kyllä heti herkuttelun jälkeen tarvittaessa.

Nyt 4 vuotta myöhemmin oli taas viime viikonloppuna synttärit ja sama meno kummeilta jatkui. Lapsi istui takapihalla lasten puutarhapenkillä ja johan kummisetä komentamaan, ettei kukkia saa sitten repiä. Lapsi vastasi hölmistyneenä, että kyllähän mä sen tiedän, mähän istun vaan tässä penkissä enkä mitään pahaa tee.

Samoin ojentavat meidän toistakin lasta ja niissä kielloissa ja komennoissa ei ole kyllä järjen häivääkään.