Minä ja miesystäväni olemme sukua toisillemme

Olemme molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta. Tutustuimme ja tykästyimme toisiimme. Olimme seurustelleet vuoden verran kunnes saimme tietää olevamme sukua. Anoppini ja mummoni olivat keskustelleet kesekenään ja tästä se asia olikin sitten selvinnyt.

Ensimmäinen reaktio oli lähinnä pettymys ja epävarmuuden tunne siitä, että "onko tämä oikein?". Kuitenkaan siitä ei tullut kummallekkaan meistä ongelmaa, kun emme kuitenkaan ihan serkkuja olla. Mutta jos käy ilmi, että molempien suvussa on jotain harvinaista tautiperimää, voi olla hankalaa jatkaa suhdetta, sillä molemmat kuitenkin tahdomme lapsia.

serkuksienkin avioliitto ok (mikä minusta tuntuu kyllä oudolta...). Jos olette pikkuserkkuja tai sitäkin kauempaa sukua, ei pitäisi ongelmaa olla. Ehkä lisääntymisessä hiukan suuremmat riskit kuin normaalisti, mutta voihan geeniperimän selvittää... Tai sitten vain ottaa riski, joka ei tosiaankaan ole juuri sen suurempi kuin muillakaan ihmisillä.

ja meillä on neljä ihan tervettä lasta. :) Ei tässä vaiheessa enää käytännössä olla sukua, vaikka yhteisiä juuria onkin, onhan perimään mahtunu jo vaikka mitä lisää, ku ei kuitenkaan suoraan ylenevässä polvessa ole muut menneet naimisiin serkkujen tms kans..

Serkut (siis pariskunnan vanhemmista toiset ovat sisaruksia) voivat mennä avioliittoon ja hankkia lapsia. He saavat keskimäärin yhtä terveitä lapsia kuin muutkin, ellei ole jo valmiiksi tiedossa suvussa kulkevia perinnöllisiä sairauksia.



Tunnen itse kolme tällaista pariskuntaa, ei ole minusta kummallista.



Eli siitä vaan.

"sukulaisuudesta" vasta, kun mentiin kihloihin.. serkku meni naimisiin miehen kanssa, joka oli hänen pikkuserkkunsa toisen vanhemman puolelta ja toisen vanhemman serkku... en nyt muista, oliko se mies serkkuni isän serkku ja taas tämän äidin serkun lapsi.. jotenkin niin se meni..



se, jolla on jo 4 lasta vaikka mummut serkkuja keskenään

siis vaikka isänä on vaikka oman äidin isä. Pikkuserkuksilla alkaa riski saada vammaisia lapsia sukulaisuuden perusteella olla jo todella pieni.



Toisaalta, samalta paikkakunnalta / alueelta lähtöisin olevat, ns. ei sukulaiset saattavat saada sairaita lapsia jos alueella joku sairaus on geeneihin sitoutunut. Eli riskejä on aina Suomen kokoisessa maassa varsinkin. Kannattaisi varmaan naida ulkomailta ;)

mä oon tehnyt sukututkimusta omista suvuistani. Aika hämmentävää on ollut huomata, että sitä on lopultakin itsensä kanssa monikertainen sukulainen. Eli varsinkin maaseudulla kun aikoinaan mentiin paljon naimisiin sillä perusteella, että maapalstoja oli hyvä liittää yhteen...



Mun suvussa varsinkin isän puolella on tosi paljon pikkuserkuksia naimisissa keskenään tai muita suhteellisen lähisukulaisia. Isä joskus tuumasi, että on se ihme, että tämänkin verran terveitä ollaan.



Ongelmana meidän suvussa lähinnä sydän- ja verisuonitaudit vanhemmalla iällä, ei esim. kehitysvammaisuutta tai suomalaista tautiperimää...



Mutta isä oli viisas ja avioitui äitini kanssa, joka oli kotoisin 300 kilometrin päästä. No, jatkettiin sitä sukututkimusta ja minä löysin kuitenkin äidilleni ja isälleni yhteisen esi-isän, tosin yli kymmenen sukupolvea sitten:/



Suomi on lopultakin niin pieni maa, että todennäköisyys sukulaisavioliittoihin on aika iso, tai ainakin entisaikoina. en usko, että isokaan riski on pikkuserkkujen liitto, ellei tosiaan huono tuuri.



Isän serkut, jotka siis olivat keskenään serkkuja myös, menivät aikoinaan keskenään naimisiin. Heillä on 2 tervettä lasta ja terveitä lapsenlapsiakin jo!

parin joiden isoisovanhemmat (eli siis mummojen ja pappojen vanhemmat) ovat sisaruksia. Lapsia heillä on ja ihan suht normaaleja. Jos isovanhempanne ovat oikeasti sisaruksia niin miettisin asiaa, serkkuuden en usko vaikuttavan.

kehitysvammaista lasta, johtuen siitä, että olivat miehensä kanssa sukulaisia keskenään. Kantoivat molemmat tiettyä geeniä ja siitä johtuu.

näitä harvinaisia suomalaiseen tautiperimään kuuluvia tauteja? Jos ei, niin eiköhän lapset ole yhtä lailla terveitä/sairaita kuin muillakin ihmisillä. Jos jotain tautiperimää löytyy, niin kysytte pääsettekö geenitesteihin, joissa selvitetään oletteko kyseisen taudin oireettomia kantajia molemmat, jolloin riski olisi erittäin suuri lapsia ajatellen.

Miltä tuntui kun asia selvisi? (oletan, että tässä järjestyksessä)



Anteeksi, kun en osaa kunnolla vastata vaan utelen täällä... Sanoisin samaa kuin jokin edellisistä, että minusta saattaisi olla häiritsevää tai riskaabelia, jos isovanhempanne ovat todella sisaruksia.

parin joiden isoisovanhemmat (eli siis mummojen ja pappojen vanhemmat) ovat sisaruksia. Lapsia heillä on ja ihan suht normaaleja. Jos isovanhempanne ovat oikeasti sisaruksia niin miettisin asiaa, serkkuuden en usko vaikuttavan.