Lue keskustelun säännöt.
Onko kiusaajalle pakko antaa anteeksi?
14.07.2011 |
Mä olen kauhukseni huomannut, että mun peruskoulun pahimmista kiusaajista liikkuu samoissa kaveriporukoissa kuin minä.. Ei kuitenkaan niin läheisesti, että joka paikassa törmättäisiin, mutta kuitenkin...
Osa mun kavereista sanoo jotta puhu hänen kanssaan ja anna anteeksi, mutta mä en halua: en puhua enkä ainakaan antaa anteeksi, niin pahasti hän onnistui pilaamaan mun itsetunnon ja koulun käynnin...
Mitä tehdä? Puhua sujuvasti "small talkia" jos tilanne tulee, haukkua päin naamaa, kertoa yhteisille kavereille mitä hän on tehnyt mulle vai vaan kylmästi ohittaa koko tyyppi?
Kommentit (51)
Sun isä ja veli raiskaa sua lapsena jatkuvasti. Sun täytyy silti antaa anteeksi joka päivä, koska Jumala ei anna sulle anteeksi jos et sinä anna jokaisen raiskauksen jälkeen isälles ja veljelles anteeksi.
Onneksi en kuulu kirkkoon, enkä mihinkään muuhunkaan lahkoon.
mut kyllä jokainen, se kiusaajakin joutuu jossakin vaiheessa vastaamaan teoistaan. Ja kiusaajan vastuulla on omalla tahollaan antaa häntä satuttaneille anteeksi.
Anteeksiantaminen on tuomuiovallan antamista Jumalalle, kyllä Hän näkee kaiken ja ajallaan maksaa kullkin tekojensa mukaan.
Ja tosiaan, jos me ei anneta anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi.
Miettikää oikeesti, että se anteeksiantaminen on ihmisen tärkeimpiä elämäntehtäviä, se on elämän ja kuoleman kysymys. No, kaikki ei usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, mutta toivon, että yrittäisitte edes ajatella asiaa näin laajasta näkökulmasta.
t.16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta jos hän kehtaa puhutella sinua!
Niin kysy onko se jo käynyt hoidattamassa luonnevikaansa.
tuo kuvailemasi on räikeä rikos.
Eli tässä nyt ihmiset päättää,mitä pitää Jumalan nimessä antaa anteeksi. Kiusaaminen ja toisen elämän tuhoaminen ei siis ole tarpeeksi iso rikos vaan pitää antaa anteeksi, vaikka on kärsinyt koko elämänsä pahasta olosta.
Mutta raiskaajalle ei tarvitse antaa anteeksi.
Kuka tässä siis Jumalaa leikki?
Ihmisen tehtävä ei ole päättää toisen puolesta, pitääkö hänen Jumalan nimessä antaa anteeksi ja uhkailla, ettei Jumalakaan anna sulle anteeksi jos et anna kiusaajallse. Se on Jumalan roolin asettumista.
Ap.n ei täydy antaa anteeksi ja siihen ei tarvitse sekoittaa Jumalaa. Jos tuntuu, että haluat antaa niin asia on ok. Mutta ei niin, että joku ihminen tulee kertomaan ja rajaamaan Jumalan nimeen, mikä rikos sinun pitää antaa anteeksi, vaikka se tuntuu sinusta tosi pahalta. Se on sinun pahanolosi halveksimista. Sehän on vain pikkujuttu kun sua on kiusattu ja sun itsetunto viety, totta ihmeessä sun pitää pystyä antaan anteeksi.
Hohhoijaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi sillai kivuttomasti ja vaivattomasti, ettei heidän tarvis nöyrtyä ja pyytää anteeksi ja katua. Ja kunhan kukaan ei kuulis, että he on kiusaajia ja eivät joutuisi vastuuseen teoistaan. Kuinka näppärästi raamattu suosiikaan kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On selvää ettei kiusaamista tarvitse antaa anteeksi. Pikemminkin pitäisi tehdä rikosilmoitus.
kukaan ei muistele kiusaamista 100 vuoden päästä. Kaikki on yhtä' paskaa. Joten miksi vatvoa samaa paskaa nyt. Etkö voisi kostaa kiusaajallesi fyysisesti nyt?
Ei sitä kostoakaan kukaan muistele pahalla 100 vuoden päästä. Yhden tekevää kaikki mitä teemme. _Kaikki on paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelu meni tähän suuntaan. Ei voi tosiaan pakottaa ketään mihinkään ja asettua Jumalan asemaan.. Oon pahoillni, jos annoin tällaiseen vaikutelman, enkä ollu ajatellu asiaa lppuun, eli pahimpaan vaihtoehtoon asti.
Tuo raiskausesimerkki on tietysti pahimmasta päästä. Tästä tulee mieleeni yks kirja, "Imaamin tytär - raju pako vapauteen". Tää tyttö karkasi kotoa, löysi Jeesuksen, sai uudenlaisen hienon elämän ja on halunnut antaa isälleen anteeksi. Uskon kyllä, että siihen voi mennä koko elämä. Kukaan ei ole pakottanut häntä antamaan isälleen anteeksi, mutua siihen syntyi oma halu.
ja on kuin ei mitään olisi ollut ja leikkii kaveria kiusaajansa kanssa.
Meinaatteko ihan tosissaan, että ap pystyy siten unohtamaan kaiken ja pim, yhtäkkiä kaikki hymistelee käsi kädessä.
Ap, sun kiusaaja tuskin on muuttanut tapojaan vaan on edelleen sama paska, mikä lapsena. Sellaisista kannattaa pysyä erillään. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä ja kaikista ei tarvitse pitää. Juuri se on hyvää itsetuntoa, että toteat, ettei sulla ole mitään asiaa sun entiselle kiusaajalla. Se on ilmaa sulle ja sun ei tarvi uhrata mitään anteeksiantoja sellaiselle.
Panet sen kiusaajan mielikuvassas sun kädelles ja katsot sitä ja sanot, poks, sua ei ole, et ole edes sen arvoinen, että mun tarvis miettiä, miten sinuun suhtautuisin. Sua ei vain ole mun elämässä.
Katkeruus PILAA elämän. Niinkun se AP:n viestistäkin näkyy.
Mä en jaksa murehtia menneitä, mua kiusattiin tai haukuttiin lähinnä pukeutumiseni takia jossain vaiheessa, mutta en ikinä antanut vaikuttaa sen itsetuntooni, vaikka tietenkin välillä ajattelin sitä, mutta itsetuntoni ei kyllä kärsinyt, päinvastoin pyrin ajattelemaan positiivisesti ja se oikeasti vain vahvisti minua, uskalsin olla oma itseni paremmin. En voisi kuvitellakkaan olevani katkera haukkujilleni, pilaisin täysin elämäni sellaista murehtimalla.
Olen aina ollut se, joka yrittää löytää kaikista asioista positiiviset puolet enkä halua ajatella huonoja puolia. Haukkujani oikeasti jopa nostivat itsetuntoani ja antoivat rohkeutta ja opettivat. En vaihtaisi sitä vaihetta pois, en kyllä toivoisi sitä muille SIKSI että monikaan ei ajattele niinkuin minä ja monen se tuhoaa.
Mutta pyydän sinua AP, edes miettimään anteeksi antoa ja pikkuhiljaa 'opettelamaan' sitä.
Koska anteeksantohan on just sitä että nimenomaan annetaan anteeksi ja ne asiat ns. 'unohdetaan', niistä ei kanneta kaunaa eikä katkeruutta. Jos ei anna anteeksi, miettii asiaa läpi elämän, on katkera ja voi tulla koko ajan katkerammaksi ja elämä menee täys pskaksi.
Jos AP antaa anteeksi, jos on siihen valmis niin eihän sillon enää tarvitse ajatella asiaa ollenkaan ja voi alottaa kaiken 'uudestaan', tai se on uuden alku ns. Voi elää vapaammin mielin. Oikeesti se on totuus, että jos ihminen ei jotain voi antaa anteeksi, niin se vaikuttaa negatiivisesti sen koko elämään, sen tapaan ajatella jne. Se pyörii mielessä koko elämän, ihminen on katkera.
Ja kuten joku viisas joskus totesi, KATKERUUS ON PAHINTA MITÄ IHMINEN VOI ITSELLEEN TEHDÄ. melkolailla samaa mieltä olen kyllä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksi sillai kivuttomasti ja vaivattomasti, ettei heidän tarvis nöyrtyä ja pyytää anteeksi ja katua. Ja kunhan kukaan ei kuulis, että he on kiusaajia ja eivät joutuisi vastuuseen teoistaan. Kuinka näppärästi raamattu suosiikaan kiusaajia.
Joo, toi on totta, että monesti tää menee just tähän, että kiusaaja pääsee kuin koira veräjästä. Mietin,e t mitä Raamatussa sanotaan tästä asiasta, siellähän on koko elämän kirjo ja tämäkin asia.
Raamatussa sanotaan siihen tapaan, että jos joku tekee syntiä sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Ja jos se ihminen ei usko, niin pitää mennä kahden tai kolmen todistajan kanssa, ja jos ei vieläkään tyyppi muuta tapojaan, ilmoitetaan koko srk:lle (tai mille tahansa yhteisölle?). Jos ihminen ei vieläkään tee parannusta, sanotaan: "olkoon hän sinulle kuin pakana tai publikaani". Mitähän tämä tarkoittaa? En ole ihan varma, mutta oon tulkinnu, että sitten ei tarttis välittää tyypin olemassaolosta, hän on osansa valinnut.
Ongelma on se, että Raamattu antaa tällaseen näin selkeet ohjeet, mutta yleensä ei toimita näin, tässä järjestyksessä, vaan ohitetaan alkuvaiheet ja van "sivuutetaan kylmästi". Syitä on tietysti monia, eli ei kehdata eikä ole voimia lähteä prosessiin, kukaan ei ota vakavasti.
Oon näitä todella miettinyt kun eräs narsistiseseti vihaava hlö kiusasi monta vuotta. Onneksi tilanne päättyi olosuhteiden muuttuessa ja pääsin myös vapaaksi sisäiseseti. Antamalla anteeksi. Mutta kyllä tosiaan muutakin tarvitaan kuin anteeksiantoa ja asian villaisella painamista.
antaa anteeksi. Jos kykenee päästämään irti asiasta niin elämä helpottuu varmasti. Mutta ei kukaan voi pakottaa itseään antamaan anteeksi. Minusta on aika kamalaa, että uhria syyllistetään. "Sinä olet paska ihminen kun et kykene antamaan anteeksi, yritä enemmän." Miksei se kiusaaja yritä enemmän? Aina kannattaa olla vain rehellinen itselleen, anteeksianto tulee sieltä sitten jos on tullakseen. Tähän rehellisyyteen tietysti kuuluu sekin, että tiedostaa jos antaa katkeruuden pilata elämäänsä ja toivon mukaan yrittää parantaa elämänlaatua keskittymällä niihin positiivisempiin asioihin, sitä aina voi kuitenkin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä selvittää asioita tai kuunnella anteeksipyyntöjä. Ei ole sinun velvollisuutesi päästä yli toisen rikoksista saati sitten kasvattaa kiusaajasta parempaa ihmistä tai antaa sielunhoitoa katumukseen. 90% että hän edelleen tilaisuuden tullen talloo heikommat jalkoihinsa eikä ole hetkeäkään ajatellut tekojaan. Miksi vaivata itseäsi sellaisella oliolla? Aikuinen ihminen saa vapaasti välttää joutumasta tekemisiin epämielyttävien ihmisen kanssa.
antaa anteeksi. Jos kykenee päästämään irti asiasta niin elämä helpottuu varmasti. Mutta ei kukaan voi pakottaa itseään antamaan anteeksi. Minusta on aika kamalaa, että uhria syyllistetään. "Sinä olet paska ihminen kun et kykene antamaan anteeksi, yritä enemmän." Miksei se kiusaaja yritä enemmän? Aina kannattaa olla vain rehellinen itselleen, anteeksianto tulee sieltä sitten jos on tullakseen. Tähän rehellisyyteen tietysti kuuluu sekin, että tiedostaa jos antaa katkeruuden pilata elämäänsä ja toivon mukaan yrittää parantaa elämänlaatua keskittymällä niihin positiivisempiin asioihin, sitä aina voi kuitenkin yrittää.
En missään tapauksessa haluisi ketään painostaa pyytämään anteeksi, jos ei oikeasti halua. Mutta kannustan siihen.
Ja miksi täällä koko ajan puhutaan jostain raamatusta ja kiusaajista ja että ne pääsee kuin koira veräjästä. Onko järkeä antaa anteeksi, JOS haluaa vielä jotain 'pahaa' kiusaajille. Kiusaajien henkiset kärsimykset voi olla tiedättekö todella pahat, pahemmat kuin mitkään rangaistukset ja ne ei välttämättä kaikki kykene koskaan sitä itselleen antamaan anteeksi.
Henkilökohtaisesti en missään nimessä haluaisi kiusaajilleni ja haukkujilleni mitään pahaa, enkä mitään rangaistusta. Ainoa asia mitä kaikilta kiusaajilta toivon, niin olisi että he tiedostaisivat tehneensä väärin ja katuisivat sitä ja tajuaisivat että niin ei muille ihmisille saisi tehdä. Toiset ovat herkempiä, toisten elämän kiusaaminen tuhoaa täysin, he eivät kykene antamaan anteeksi ja katkeruus tuhoaa heidän elämänsä, toiset taas ovat heti antaneet kaiken anteeksi (kuten minä) enkä päätäni jaksa vaivata moisilla asioilla. Opin kiusaamisestani paljon kuten jo jossain viestissä sanoin ja sitä en vaihtaisi pois, en välttämätt olisi kehittynyt niin.
En halua kuitenkaan syyllistää uhria, jos hän ei kykene antamaan anteeksi, ei sitä en halua tehdä.
että kiusaamisesta pitäisi langettaa sakko tai sen pitäisi olla rikos. Ei muuten noita kusipää narsisteja ja heidän kasvatukseen kykenemättömiä vanhempia saa kuriin. Tai lapsi pois vanhemmilta jos mitään muutosta ei tapahdu. Ihme hyysäämistä kiusaajille meillä.
En ole katkera. Itse asiassa kiusaaja on nykyään ns pohjamutakansaa, 4 lasta, kaikilla eri isä, luottotiedot mennyt yli 20 v sitten eikä ikinä tullut takas, sisko kuoli alkoholin ylikäytön seurauksena n 25 vuotiaana jne jne.
Kun nähdään, hyvin harvoin, voin vastaa hänen kysymyksiin ja aina yliammun itseäni. Jos kysyy onpa kaunis paita päällä sanon kiitos, ostin sen juuri Riosta jne jne. No, mä tulin just Riosta, mutta en kerennyt pahemmin shoppailemaan.
Annan paremman kuvan itsestäni mitä on ja tiedän että se saa hänet hyvin vaivautuneeksi. Meillä on ns yhteisiä tuttuja ja kuulen aina kun hän puhuu musta.
Viimeksi kun me nähtiin hänen poikansa 4 v kerjäs multa rahaa. Sanoi mulla on sitä liikaa. Mä vaan kysyin mistäs sitä sulle saatais, pitäiskö sun mennä töihin ? Enkä antanut. Lapseni sen sijana kysyi mentäiskö jäätelölle, sanoin heti joo ja lähdimme.
Mun tapauksessa paha sai palkkansa.
tai jos annatkin, niin ei todellakaan tarvitse puhua asioista ko. tyypin kanssa.
Itse ignooraisin tyypin mahdollisimman pitkälle, poistuisin tilanteista, joissa tämä on paikalla, ja jos tilanteesta ei pääse poistumaan, niin kohtelisin häntä sellaisella jäätävällä peruskohteliaisuudella: en puhuisi mitään omaan elämääni liittyvää, lähinnä vain säästä ja vastaavasta ja tekisin selväksi, että ko. ihmisellä ei ole oikeutta vaikuttaa minun elämääni enää millään tavalla.
Pysy kaukana kiusaajasta, jos tunkee väkisin seuraan, niin mene muualle. Kiusaaminen on rikos, eikä sitä tarvitse antaa anteeksi.
Ei sinun kannata olla sen kanssa missään tekemisissä! Jos minä saisin kuulla, että joku tuttavani olisi ollut kiusaaja, niin katkaisisin välit häneen. Inhoan syvästi kiusaamista.