Oletko ollut töissä 80-luvulla? Millaisia työpaikkoja sinulla silloin oli?

samanlaista varmaan nykyäänkin.

kaksi kesää maatalouslomittajana mummolassa, yhden kesän toimistoapulaisena ja yhden kesän (1990) museotyöntekijänä. Ei aavistustakaan, millaisia nuo työt ovat nykyään, puhumattakaan, että osaisin verrata. Iso vaikutus voisi olla silläkin, että jos olisin ollut noissa hommissa pitempään, olisin varmaan tähn mennessä oppinut tekemään niitä vähän tehokkaammin kuin silloin...

kehiys alalla on aika hurjaa, ollut tosi kiva olla mukana näkemässä

miten siirryttiin pc-maailmaan jne.



Nyt alkaa ikä painamaan (53v) että uuden oppiminen ei käy niin

nopeasti kuin ennen, pelkäänkin jo työpaikkani puolesta.

leppoisaa oli silloin ja asiakkaita riitti. Nykyään silläkin alalla kilpailu on kovaa ja isot marketit vievät asiakkaat. Ihmiset eivät olleet silloin niin kiireisiä kuin nykyään, sekin on muuttunut.

kartanohotellissa ja tienasin saman verran kuin silloinen poikaystäväni apulaislääkärinä. Ravintolatyö on kokenut suuren muutoksen, samat työt tehdään puolet pienemmällä porukalla ja palkka on yleiseen tasoon nähden huono.

- yksityisperheessä lastenhoitajana

- liukuhihnalla tehtaassa

- kahvilassa

- marketin leipätiskillä

- keramiikka-ateljeessa

- hampurilaisgrillillä

- päiväkodeissa



En tee nykyään mitään vastaavaa. Noista raskain oli hampurilaisgrilli. vm -70

Ei ole raskasta työtä, mutta älyllisesti vaativaa

että millainen työtahti ja muutenkin työ oli silloin?

Voisi ajatella, että vähemmän kiireisempää, kun ei ollut käytössä sähköpostia eikä kaikkia saanut tavoitettua saman tien puhelimella. Varmaan läheteltiin kirjeitä ja muutenkin odoteltiin vastauksia.



Veikkaan, että oli myös kahvitunnit ja aikaa istua niillä työkavereiden kanssa. Menenkö metsään?

Voisi ajatella, että vähemmän kiireisempää, kun ei ollut käytössä sähköpostia eikä kaikkia saanut tavoitettua saman tien puhelimella. Varmaan läheteltiin kirjeitä ja muutenkin odoteltiin vastauksia.

Veikkaan, että oli myös kahvitunnit ja aikaa istua niillä työkavereiden kanssa. Menenkö metsään?

Kato kun vaikka kirjepostiin ei tullut heti vastausa (eikä tule sähköpostiinkaan nykyään) niin eipä sitä juuri kädet ristissä odoteltu. AINA, aina löytyi jotain muuta tekemistä, jonka parissa väliajat kului sujuvasti. Sen sijaan esimerkiksi minä tutkimusapulaisena jouduin juoksemaan moneen eri kirjastoon selvittämään asioita, jotka nyt selviää e-kirjoista omalla pöydällä aukiolevan campuskirjaston linkissä.

Samoin kahvitaukoihin on paremmin aikaa nyt, kun osaan tehdä hommani tehokkaammin kuin silloin joskus.

En usko että se työ on hirveästi muuttunut siitä. Paitsi että toivottavasti kassaa ei tarvitse enää laskea käsin aina päivän päätteeksi. Se oli niin tylsää että tein jatkuvasti huolimattomuusvirheitä.

Ja ei se elämä ilman tietokoneita paljoa helpompaa ollut. Plärättiin käsin kortistoja, naputeltiin kirjeitä kirjoituskoneella ja läheteltiin telefaxeja. Ei myöskään kaikilla ollut kännyköitä, joten oli tosi rasittavaa soitella moneen kertaan lankanumeroon ja yrittää tavoitella.



Itse olin yhdessä vaiheessa vuoden autolähettin, kuljetin isossa rakennusliikkeessä talojen piirustuksia monistamosta arkkitehtitoimistoihin ja työmaille sekä elementtitehtaalle. Taisivat olla käsin piirrettyjä ja "käsin" monistettujakin. Ja minä niitä suhasin paikasta toiseen päivät pitkät. Nyt menevät hiukan helpommin bittiavaruudessa enterin painalluksella.

'tomistovirkailijana'. oli aika hauskaa kun ei meilla ollu tietokoneita vaan henkilosto-osastolla kortteihin joita pienissa muovilaatikoissa pidettiin kirjoitettiin sairaspaivat ja -lomat.

Voisi ajatella, että vähemmän kiireisempää, kun ei ollut käytössä sähköpostia eikä kaikkia saanut tavoitettua saman tien puhelimella. Varmaan läheteltiin kirjeitä ja muutenkin odoteltiin vastauksia.

Veikkaan, että oli myös kahvitunnit ja aikaa istua niillä työkavereiden kanssa. Menenkö metsään?

Kato kun vaikka kirjepostiin ei tullut heti vastausa (eikä tule sähköpostiinkaan nykyään) niin eipä sitä juuri kädet ristissä odoteltu. AINA, aina löytyi jotain muuta tekemistä, jonka parissa väliajat kului sujuvasti. Sen sijaan esimerkiksi minä tutkimusapulaisena jouduin juoksemaan moneen eri kirjastoon selvittämään asioita, jotka nyt selviää e-kirjoista omalla pöydällä aukiolevan campuskirjaston linkissä.

Samoin kahvitaukoihin on paremmin aikaa nyt, kun osaan tehdä hommani tehokkaammin kuin silloin joskus.

mielenkiintoista. Siis kaikki väitteet nykyisen työelämän koventumisesta ja stressaavuudesta ovatkin oikeastaan täyttä puppua??

Voisi ajatella, että vähemmän kiireisempää, kun ei ollut käytössä sähköpostia eikä kaikkia saanut tavoitettua saman tien puhelimella. Varmaan läheteltiin kirjeitä ja muutenkin odoteltiin vastauksia.

Veikkaan, että oli myös kahvitunnit ja aikaa istua niillä työkavereiden kanssa. Menenkö metsään?

Kato kun vaikka kirjepostiin ei tullut heti vastausa (eikä tule sähköpostiinkaan nykyään) niin eipä sitä juuri kädet ristissä odoteltu. AINA, aina löytyi jotain muuta tekemistä, jonka parissa väliajat kului sujuvasti. Sen sijaan esimerkiksi minä tutkimusapulaisena jouduin juoksemaan moneen eri kirjastoon selvittämään asioita, jotka nyt selviää e-kirjoista omalla pöydällä aukiolevan campuskirjaston linkissä.

Samoin kahvitaukoihin on paremmin aikaa nyt, kun osaan tehdä hommani tehokkaammin kuin silloin joskus.

mielenkiintoista. Siis kaikki väitteet nykyisen työelämän koventumisesta ja stressaavuudesta ovatkin oikeastaan täyttä puppua??

esimerkiksi 1950-luvun työoloihin ja siirtötyömaihin verrattuna meidän pätkätyöt on varmoja ja miellyttäviä. TYÖelämä on toki monille stressaavampaa kuin silloin ennen, mutta se ei johdu työnstä sinänsä, vaan siitä ajatuksesta, että kaikkien pitäisi nykyään jotenkin edetä urallaan. Ennen sitä tehtiin duunia duunina sitä varten, että siitä saataisiin tarpeeksi palkkaa elämiseen. Nykyään pitää menestyä ja saada enemmän kuin muut. Se taas tietysti johtaa kilpailuun ja kilpailussa tottakai tulee stressi, koska kaikki eivät voi voittaa. TYö sinänsä no samaa tai usein jopa helpompaa, asenne on eri.

Siis kaikki väitteet nykyisen työelämän koventumisesta ja stressaavuudesta ovatkin oikeastaan täyttä puppua??

Työelämän stressaavuus ja koventuminen on tapahtunut pääasiassa henkisellä puolella, työn määrä tuskin on muuttunut paljoa suhteutettuna automaation määrän kasvuun.

Työelämän henki on ehkä muuttunut enemmän "tulos tai ulos" meiningiksi, kaikki kilpailevat toistensa kanssa ja ovat valmiita käyttämään moraalittomiakin keinoja tavoitteiden saavuttamiseen. Eli tavoitteiden asetanta ja työn kannattavuus (ja sen seuranta) on kovempaa nykyisin kuin ennen.

ja opiskeluaikaan ison suomalaisfirman toimistossa siistissä sisätöissä. Leppoisaa hommaa eikä mitään raatamista. Siihen verrattuna työtahti on varmasti 20-kertaistunut.

joten työpaikat olivat myös sen ikäiselle sopivia, sisälähetti, toimistoapulainen, siivooja, puhelinvaihteen hoitaja. Noista monet hommat hoidetaan ihan toisella tavalla nykään, sellasia tehdään pienellä palkalla helppoja töitä-hommia ei enää firmoissa ole.

Olin lähettinä, kopistina, puhelinvaihteen hoitajana, toimistovirkailijana palkkauksessa ja laskutuksessa, kirjastovirkailijana ja kirjastonhoitajana, johon mulla on koulutuskin. Kirjastotyö on muuttunut 80-luvun alusta ihan mielettömästi. 80-luvulla tehtiin kaikki hommat käsin, tilastoinnit ja korttien läräykset. Se oli minusta oikeasti ihan hurjan mukavaa hommaa, vaati kyllä tarkkuutta, mutta tykkäsin kovasti. Kun siirryttiin atk-aikaan, menetin ihan täysin mielenkiinnon koko kirjastoon ja vaihdoin alaa kokonaan. Nyt taas, jos kouluttautuisin uudestaan, kouluttautuisin nimenomaan tietokonealalle. Olen jo aika pitkälle itseoppinut sillä alalla.



Työtä, jota nykyään teen, en tehnyt 80-luvulla, mutta mitä olen kollegoilta kuullut, niin paljon enemmän nyt vaaditaan kuin ennen.

Nykyisin on enemmän tekniikkaa ja vähemmän ihmiskontakteja.

olin pankissa ulkolähettinä. Kävin siis kierroksella lähikonttoreissa 3-4krt päivässä ja ehkä kerran viikossa sattui mun kohdalle joku taksikeikka vähän kauemmas. Loppuaika lorvailtiin, notkuttiin kaupoissa. Poltettiin tupakkaa omassa huoneessamme. Ei ole aavistustakaan millaista on nykyään. 90-luvulla ulkolahettien työt annettiin sisäläheteille ja sitten alettiin karsimaan sisälähettejäkin että yksi lähetti hoiti ties monen osaston hommat. Nykyjään lähettejä ei varmaan enää pahemmin ole?