en voi saada lasta n-24w..

miksi et voi saada lapsia?

minulla on vaihtaneet jotkut kromosomit (1 ja 8) paikkaansa joten jos on edes jotkut mahikset niin lapsesta tulisi vaikeasti vammainen, joka ei edes eläisi kauaa). raskaaksi tulen erittäin helposti, jo neljä kertaa raskaana ollut, ja keskenmenneet kaikki..:(

olen niin pahoillani! miksei sellaiset ihmiset voisi olla lapsettomia jotka eivät lapsia halua! kamalaa moinen =( voimia sinulle!

Kiitos, voimia tässä tarvitaankin. en ole koskaan tästä kertonut yleisesti ja tuntuu niin hyvältä kun joku toivottaa voimia! olen tienny asiasta jo (onneksi) pari vuotta joten asiaan osaa edes jotekin mukautua... ja kestää kai sen. vaikka olisinkin toivonut että vanhemmalla iällä tulisi näin musertava tieto..ja olisivat edes osanneet antaa jotakin vertaistukea. eikä vaan sanoa päin naamaa tätä.

tästä saa nyt ihan väärän käsityksen ehkä.. eli siis olisin ehkä toivonut olevani vanhempi kun tiedon sain enkä vasta reilu parikymppinen.. silloin oli aika shokki..ei tienny yhtään mitä odottaa testeistä... vaikka keskenmenoja monta olikin..

muta jos yhtään helpottaa niin onneksi voit saada lapsen esim adoptoimalla, tässä maailmassa on paljon lapsia vailla välittäviä vanhempia

toivoisin kommentteja tähän etenkin niiltä ihmisiltä kenellä olisi ollut samantyyppisiä ongelmia?! :) ehkä on eri palsta tälläisille mutta täällä ainakin on nyt ihmisii.

itse kun olen haaveillut lapsesta koko ikäni, mutta ei ole löytynyt oikeaa miestä vieläkään yli kolmekymppisenä!

Ja eihän sitä tiedä saisinko minäkään edes niitä lapsia.



Mutta jos se nyt edes jotain helpottaa, niin voit ajatella ettei sinun tarvitse ainakaan minun tilanteessanikaan olla. Eli haluaisit koko ajan sitä lasta ja odottaisit miestä ja vuodet vierii, huomaat ettei miestä tule ja paniikki iskee, että pian ja pian on löydyttävä jne.



Näin on käynyt ainakin minulla, eikä helpotusta näy. Tässä vaiheessa onkin sitten ihan sama saisiko niitä lapsia vai ei, kun kohta ei joka tapauksessa ole mahdollisuuksia enää :/

olen samaa mieltä että onneksi tässä vaiheessa on vielä adoption mahdollisuus, harmi vaan kun tällä hetkellä sinkkuna olen eikä ole varaa adoptoida. On mielestäni sekin väärin, kuinka kallista sekin on.. kun lapsettomia ihmisiä on jotka haluaisivat kovasti lapsen ja antaisivat rakkautta :( ehkä sitten joskus tulevaisuudessa... ja tuntuu niin pahalta kun olen "pienestä" asti lasta toivonut... ja ensi kerran raskaana olin jo 16v.. ehkä tällä kaikella on joku tarkoitus.. ja vielä sekin onni tulee!

Joo ymmärrän sinuakin. ja tiedätkö, hullulta ehkä kuulostaa mutta olen ajatellut että jos olisi se mahdollisuus, ettei olisi mitään kromosomiongelmia, niin hankkisin lapsen varmaan vaikka kenen kanssa. mulla on ihan hullu vauvakuume ollut todellakin jo oikeesti 16v asti.. :( mutta kyllä sen nyt tajuaa mitä se vauvakuume oikeasti on, kun ikääkin on tullut. ei siinä mitään, oon tottunut ajatukseen että näin vaan käy joillekkin.. mutta miksi juuri minulle. kyllä sitä ajattelee väkisinkin että mitä on tehnyt väärin.. vaikkei kai sitä mitään. ehkä mä sit olen niin vahva että olen tarkoitettu tälläseen tilanteeseen.

sijaisperhejuttu onnistua?



Eräs tuttavapariskuntani kärsi lapsettomuudesta varmaan 10 vuotta ainakin. Sitten pääsivät kaksosten sijaisvanhemmiksi ja lopulta saivat kokonaan adoptoitua heidät :)



Ilmeisesti täytyy kuitenkin se puoliso ensin olla myös mukana siinä...?

tutuillesi, sukulaisille jne?



Ajattelin, että varmasti on vaikeaa kertoa, mutta kuitenkin lopulta helpompaa kuin kestää ne vuosikausien kyselyt että koskas niitä lapsia oikein tulee, kyllä sinunkin jo pitäisi jne jne...

että saivat lopulta adoptoitua heidät. siis toki tuo sijaisperhe voisi olla yksi vaihtoehto, mutta tällä hetkellä ei ajankohtainen, asun yksin pienessä asunnossa... ja toki se puoliso pitää olla. vaan tällä hetkellä ei ole intressejä etsiä edes miestä kun masennun lapsettomuudessa.. harmi.. onneksi apuja löytyy ja toivon että minuakin odottaa jonkinlainen tulevaisuus lapsien parissa..

äitini on tiennyt kaikista keskenmenoista/raskauksistani. Joten hän on myötäelänyt suruani. joka ikisen kerran raskaana ollessani olen joutunut sairaalaan keskenmenon aiheuttaman kivun takia. :( joten kyllä perheeni tietää tilanteeni. he haluaisivat ehkä puhua asiasta mutta itse olen niin vaikea puhumaan tälläisistä asioista että itsekseen enimmäkseen niitä ajattelen. sen vuoksi kävinkin pari kk psykologilla.. sen jälkeen lopetin ne koska en kokenut olevan hyötyä. tällä hetkellä syön mielialalääkettä jonka koen olevan hyödyllinen. tosin tällä hetkellä en kellekkään puhu näistä asioista vaan mietin itsekseni. joten ehkä olisi syytä puhua... kun teidänkin jutut tuntuvat ihanilta kuulla! eli kaipaan selkeästi juttuseuraa.

suosittelisin kertomaan sukulaisille, kavereille jne.



Aivan turhaan sitä yksinään kärsii, ja sitten muutenkin joskus myöhemmin saa kärsiä näistä ihmisten tivaamisista.



Olen se, joka valitti ettei löydä miestä... olen ollut siis ikisinkkuna varmaan jo 10 vuotta, tai tietenkin pieniä virityksiä aina on, muttei johda ikinä sen kummempaan.



Minullekin on varmaan 5 vuotta jo jankattu, että koskas sinä oikein niitä lapsia meinaat tehdä yms. Hohhoijaa, todella mukavaa niitä kuunnella, milläs niitä yksin sitten tehtäisiin. Ja toinen ah niin hauska vitsi on sitten aina tämän jälkeen, että eipä sitä miestä siihen kauaa tarvita, heh heh hee. Naurattaa kauheasti...

se onkin todella helppoa löytää sellanen mies jos edes mahdollista. mutta kiitos neuvosta.

jatka ahkerointia.



ja jos sulla on kirjallisia taipumuksia, suosittelen etsimään kanavia, joista maksetaan.

Toisaalta, ole iloinen, että sait tiedon lapsettomuudesta jo noin nuorena, jotta sinulla on mahdollisuus saad lapsi toisella tavalla. Mainittiinkin jo sijaisvanhemmuus ja adoptio. Eivät ne kuitenkaan korvaa täysin omaa lasta, tiedän.



Miten olisi luovutettu munasolu?



Eräs nuori ystäväpariskunta kärsi lapsettomuudesta, ja pääsivät 6kk vauvan sijaisvanhemmiksi, ja lopulta saivat adoptoida vauvan.



Siskollani taas on asiat vähän huonommin.. Ikää on jo 37 ja miehellä yli 40 ja ovat yrittäneet lasta muutaman vuoden, tuloksetta. Siskollani on jotain ongelmia munasarjoissa, ja raskaaksi tulemisen mahdollisuus on hyvin pieni, sanovat lääkärit. Tämäkin on vasta vuosi sitten tullut selville.



Adoptiota eivät halua, koska ikänsä vuoksi eivät saisi enää vauvaa (näin olen ymmärtänyt)



Olen niin surullinen siskoni kohtalosta, koska hän on erittäin lapsirakas ollut pienestä asti. Olin varma, että siskoni saisi monta lasta, mutta toisin kävi :/ Tuntui pahalta kertoa hänelle omista raskauksistani viime vuosina, etenkin kun tulin raskaaksi todella helposti.

että joittenkin vaan pitää päästä vittuilemaan asiasta vaikka tää kuinka surullista olisikin.. no mulle tää kuitenkin oli täyttä terapiaa että edes jotkut viitsivät vastata sydämmellä

Sympatiaa tullut tuutin täydeltä



-paitsi yhdeltä kromosomitietoiselta