Minkälainen nainen ryhtyy suhteeseen naimissa olevan pienten lasten isän kanssa?

he menevät jopa sellaisen miehen kanssa naimisiin jolla jo on vaimo

ja sunni muslimimaissa menevät jopa tilapäisesti naimisiin



ja jotkut miehet vain ovat sellaisia et naisia on oltava enemmän kuin 1

ja joillakin naisilla ei ole mitään sitä vastaan.



äitini on sietänyt isäni syrjähypyt, mutta ei koskaan itse ollut toinen nainen.



en tuomitse vanhempieni avioliitosa olleita toisia naisia, kuten en äitiänikään joka tavallaan hyväksyi sen loppujen lopulta.



luulisen et se on aika yleistä. Nykyajan moraali sallii peräkkäiset suhteet, ei samaan aikaan

jolla kaksi pientä lasta. Oma suhteeni oli kriisissä. Vaikka houkutus oli suuri, päätin kuitenkin vetäytyä tarjotusta mahdollisuudesta. En yksinkertaisesti halunnut omalletunnolleni vastuuta hänen perheestään ja lapsistaan.



Eli kaikki rakastuneet/ihastuneet eivät kuitenkaan ryhdy suhteeseen. Kyse on omasta valinnasta ja moraalista.

Itse olin raskaana kun mies aloitti toisen suhteen. Siis mies oli 36, naimisissa ja vaimo raskaana ja tama toinen nainen oli 24. Olen ihmetellyt, mita han naki miehessani???

Vaimo oli tässä tapauksessa olevinaan raskaana ja kun mies pohti onko hänen pakko palata vaimonsa luo ympäristön painostuksesta, päättäen lopulta että siihen perhehelvettiin hän ei enää palaa (nainen pahoinpiteli lapsia fyysisesti ja miestä jatkuvasti henkisesti): yllätys yllätys nainen saikin sitten "keskenmenon". Myönsi myöhemmin valehdelleensa, jotta saisi miehensä takaisin.

Oli melkoinen kokemus joutua 24-vuotiaana neljän lapsen äitipuoleksi ja saada lapset viikonloppuvisiitille ihan mustelmilla ja nälissään, äitinsä kun ei edes ruokaa laittanut perjantaipäivänä. Oli siis kotiäiti. Siinä oli sosiaalitantoillakin nieleskelemistä kun totuus lasten äidistä paljastui lopulta.

Mies oli sielunkumppanini ja on edelleen, menimme naimisiin ja olemme olleet onnellisesti naimisissa jo 12 vuotta. Kaksi ihanaa lasta. :-)

Todelle ajattelematon nainen.

En ole ko naista tavannut kasvokkain, mutta olemme puhuneet tunteja puhelimessa ja kirjoitelleet. Hyvin voimakkaasti naisen puheesta (ja hänen itsensä sanomana) on syntynyt se kuva että hänon hirveän epävarma itsestään, hiukan masentunut (syö mieliala lääkkeitä) varmaankin aika tasapainoton ruususen pilvilinna-nainen joka uskoo täydelliseen prinssiin.



Hän oli uskonut kaiken mitä mieheni sanoi itsestään ja minusta. Ja mieheni on ihminen joka puhuu kissa pyöräksi jos siitä on hänelle jotain hyötyä. Nainen oli jopa harkinnut itsemurhaa heidän suhteensa aikana ja eron aikaan tosissaan pelkäsi miestäni joka oli uhannut täppaa naisen jollei tämä tajua tehdä sitä itse. Todella outoa, mutta tämän toisen naisen kanssa puhuminen on ollut parasta keskusteluseuraa eron jälkeen sillä vain hän uskoo eikä vähättele kun tahdoen puhua siitä millainen henkinen helvetti oli elää mieheni kanssa. Hän on ollut siinä samassa vaikka lyhyemmän aikaa. En osaa edes vihata ko naista sillä tunnen jotain isosiskomaista myötätuntoa häntä kohtaan. Eli siis arvioni hänen tasapainottomuudestaan ei ole katkeruudella synnytetty vaan hyvin intiimien keskusteluiden aikana syntynyt näkemys. Ja myös siitä miten nopeasti hän "upposi" mieheni kanssa. Ei ole voinut olla lähtöjäänkään kova kanttinen kun alkoi kuukausissa hautomaan itsemurhaa. Ja miten hän puhui mitä oli uskonut miehestäni ja hänen onnettomasta liitostaan minun kanssani - nainenhan oli uskonut jokaisen pillunhakuisen sanan! Olen minäkin ollut joskus naiivi mutta tuolla naisella ei ollut mitään valhesuodatinta.



Puhun miehestäni vaikka kyse on exästä selvyyden vuoksi sillä olimme pariskunta naisen ja mieheni suhteen aikana. Erosimme samoihin aikoihin kun naisen ja mieheni suhdekin päättyi.

- kaunis

- kolussa hyvin menestynyt useita kieliä puhuva

- kohtuullisen hyvin tienaava myyntialan esimies

- omaan parisuhteeseensa pettynyt

- hieman tyhjäpäinen

- nopealiikkeinen pilvilinnojen rakentaja, jolla todellisuuden taju hieman hukassa

- äärimmäisen sosiaalinen, mutta silti itsekeskeinen minä-ihminen

todelta tutulta. Nimenomaan realismin taju tilanteesta ja empatia tuntuvat puuttuvan kokonaan. Ei mietitä seurauksia tai vaikutuksia lapsiin. Oma onni on tärkein.

Ja ihan aikuisten oikeasti: kuinka moni teistä av-mammoista uskoo, että toinen nainen voi "viedä" miehen kuin pässin narussa? :-D Ihana mieheni ulvoo naurusta näille kommenteille, kysyy että tajuaako ne idioottimammat, että juuri tuollaisen asenteen takia ne miehet lähtee sinne "toisen naisen matkaan"? :-DDD

Itse olin raskaana kun mies aloitti toisen suhteen. Siis mies oli 36, naimisissa ja vaimo raskaana ja tama toinen nainen oli 24. Olen ihmetellyt, mita han naki miehessani???

Vaimo oli tässä tapauksessa olevinaan raskaana ja kun mies pohti onko hänen pakko palata vaimonsa luo ympäristön painostuksesta, päättäen lopulta että siihen perhehelvettiin hän ei enää palaa (nainen pahoinpiteli lapsia fyysisesti ja miestä jatkuvasti henkisesti): yllätys yllätys nainen saikin sitten "keskenmenon". Myönsi myöhemmin valehdelleensa, jotta saisi miehensä takaisin.

Oli melkoinen kokemus joutua 24-vuotiaana neljän lapsen äitipuoleksi ja saada lapset viikonloppuvisiitille ihan mustelmilla ja nälissään, äitinsä kun ei edes ruokaa laittanut perjantaipäivänä. Oli siis kotiäiti. Siinä oli sosiaalitantoillakin nieleskelemistä kun totuus lasten äidistä paljastui lopulta.

Mies oli sielunkumppanini ja on edelleen, menimme naimisiin ja olemme olleet onnellisesti naimisissa jo 12 vuotta. Kaksi ihanaa lasta. :-)

Eikö niitä ollutkaan neljä?

Itse olin raskaana kun mies aloitti toisen suhteen. Siis mies oli 36, naimisissa ja vaimo raskaana ja tama toinen nainen oli 24. Olen ihmetellyt, mita han naki miehessani???

Vaimo oli tässä tapauksessa olevinaan raskaana ja kun mies pohti onko hänen pakko palata vaimonsa luo ympäristön painostuksesta, päättäen lopulta että siihen perhehelvettiin hän ei enää palaa (nainen pahoinpiteli lapsia fyysisesti ja miestä jatkuvasti henkisesti): yllätys yllätys nainen saikin sitten "keskenmenon". Myönsi myöhemmin valehdelleensa, jotta saisi miehensä takaisin.

Oli melkoinen kokemus joutua 24-vuotiaana neljän lapsen äitipuoleksi ja saada lapset viikonloppuvisiitille ihan mustelmilla ja nälissään, äitinsä kun ei edes ruokaa laittanut perjantaipäivänä. Oli siis kotiäiti. Siinä oli sosiaalitantoillakin nieleskelemistä kun totuus lasten äidistä paljastui lopulta.

Mies oli sielunkumppanini ja on edelleen, menimme naimisiin ja olemme olleet onnellisesti naimisissa jo 12 vuotta. Kaksi ihanaa lasta. :-)

Eikö niitä ollutkaan neljä?

- kaunis - kolussa hyvin menestynyt useita kieliä puhuva - kohtuullisen hyvin tienaava myyntialan esimies - omaan parisuhteeseensa pettynyt - hieman tyhjäpäinen - nopealiikkeinen pilvilinnojen rakentaja, jolla todellisuuden taju hieman hukassa - äärimmäisen sosiaalinen, mutta silti itsekeskeinen minä-ihminen

todelta tutulta. Nimenomaan realismin taju tilanteesta ja empatia tuntuvat puuttuvan kokonaan. Ei mietitä seurauksia tai vaikutuksia lapsiin. Oma onni on tärkein.

Ja ihan aikuisten oikeasti: kuinka moni teistä av-mammoista uskoo, että toinen nainen voi "viedä" miehen kuin pässin narussa? :-D Ihana mieheni ulvoo naurusta näille kommenteille, kysyy että tajuaako ne idioottimammat, että juuri tuollaisen asenteen takia ne miehet lähtee sinne "toisen naisen matkaan"? :-DDD

Minä en ole IKINÄ ollut sitä mieltä, että tämä nainen olisi "vienyt" miestäni kuin pässiä narussa. Mistäköhän sinä ja miehesi saitte sen käsityksen?

Eli tämä asenne ei ainakaan ollut syynä siihen, miksi tämän idioottimamman mies sinne "toisen naisen matkaan lähti". Se on kokonaan toinen ja todella pitkä tarina.

pitkään aviosuhteeseeni leipiintynnyt , joka koin että olin itsestään selvyys miehelleni. ihan fiksu 40 + nainen joka hurahti.

- kaunis

- kolussa hyvin menestynyt useita kieliä puhuva

- kohtuullisen hyvin tienaava myyntialan esimies

- omaan parisuhteeseensa pettynyt

- hieman tyhjäpäinen

- nopealiikkeinen pilvilinnojen rakentaja, jolla todellisuuden taju hieman hukassa

- äärimmäisen sosiaalinen, mutta silti itsekeskeinen minä-ihminen

todelta tutulta. Nimenomaan realismin taju tilanteesta ja empatia tuntuvat puuttuvan kokonaan. Ei mietitä seurauksia tai vaikutuksia lapsiin. Oma onni on tärkein.

Ja ihan aikuisten oikeasti: kuinka moni teistä av-mammoista uskoo, että toinen nainen voi "viedä" miehen kuin pässin narussa? :-D Ihana mieheni ulvoo naurusta näille kommenteille, kysyy että tajuaako ne idioottimammat, että juuri tuollaisen asenteen takia ne miehet lähtee sinne "toisen naisen matkaan"? :-DDD

Eihän kukaan ole väittänyt, että miehet lähtisivät kuin pässi narussa. Se, miksi mies lähtee ja se, miten joku nainen voi langeta varattuun mieheen, ovat kaksi eri kysymystä. Ymmärrättekö?

Itse en arvosta ihmisiä, jotka sekaantuvat varattuihin pienten lasten isiin tai äiteihin. Se on moraalikysymys ja kertoo ihmisestä jotakin. Mielestäni mies, joka jättää perheensä toisen naisen takia, on epäluotettava ja inhottava ihminen. En käsitä, miten kukaan nainen voi ihastua sellaiseen. Varsinkaan en ymmärrä, miten ihmisille voi tulla pikkulasten vanhemmuuden rankkuus niin isona yllärinä, että lähdetään silloin hakemaan uutta suhdetta.

Epätoivoinen?

Itse en arvosta ihmisiä, jotka sekaantuvat varattuihin pienten lasten isiin tai äiteihin. Se on moraalikysymys ja kertoo ihmisestä jotakin. Mielestäni mies, joka jättää perheensä toisen naisen takia, on epäluotettava ja inhottava ihminen. En käsitä, miten kukaan nainen voi ihastua sellaiseen. Varsinkaan en ymmärrä, miten ihmisille voi tulla pikkulasten vanhemmuuden rankkuus niin isona yllärinä, että lähdetään silloin hakemaan uutta suhdetta.

En voisi ikinä arvostaa miestä, joka jättää puolisonsa pulaan pikkulapsiaikana ja vielä salailee asioita. Sen ymmärrän, että esim. ero on jo vireillä, mutta aika harvoin kai se oikeasti on...

Vantaalta, vaikuttaa vähän yksinkertaiselta mutta kai sillä jotain avuja on.

Varmaan tutustumalla nimenomaisen naisen ajatusmaailmaan ja toimintatapoihin noin muutenkin saisi parhaiten tietoa.



Voimme vain villisti arvailla, kun emme tapausta tarkemmin tunne.



Miten sitten on miehen laita, millainen mies tekee noin vaimolleen ja lapsilleen?

tärkeämpää kysyä itseltä, miksi mies lähti toisen perään kuin syytää "toista" naista siitä tilanteesta?



Itse olen seurustellut viikon varatun miehen kanssa hänellä oli pieni lapsikin, suhde tosin loppui heti, kun sain tietää tilanteesta. Kerroin miehelle, että voimme ehkä jatkaa, kun olet tehnyt päätökset ja miettinyt asioistasi ja tehnyt omat ratkaisut rauhassa. Suhde kuivui viikkoon vaikka kiva tyyppi olikin...

Itse en arvosta ihmisiä, jotka sekaantuvat varattuihin pienten lasten isiin tai äiteihin. Se on moraalikysymys ja kertoo ihmisestä jotakin. Mielestäni mies, joka jättää perheensä toisen naisen takia, on epäluotettava ja inhottava ihminen. En käsitä, miten kukaan nainen voi ihastua sellaiseen. Varsinkaan en ymmärrä, miten ihmisille voi tulla pikkulasten vanhemmuuden rankkuus niin isona yllärinä, että lähdetään silloin hakemaan uutta suhdetta.

En voisi ikinä arvostaa miestä, joka jättää puolisonsa pulaan pikkulapsiaikana ja vielä salailee asioita. Sen ymmärrän, että esim. ero on jo vireillä, mutta aika harvoin kai se oikeasti on...

Että miehen pitää vaan väkisin kärvistellä onnettomana toimimattomassa suhteessa, pelkästä velvollisuudesta? Ehkä se "pikkulasten vanhemmuuden rankkuus" ei ole se ylläri, vaan se, että aiemmin niin rakas vaimo on muuttunut joksikin muuksi? Vaikkapa nalkuttavaksi pirttihirmuksi.

Ihmettelisin enemmänkin, miksi naimisissa oleva pienten lasten isä ryhtyy tällaiseen suhteeseen. Olisi tietty kiva ulkoistaa miehensä moraalin vartiointi koko maailman naisille, mutta kyllä sen ukkokultasi täytyy vain ottaa lusikka kauniisti käteen ja vastata omista sopimuksistaan ja niiden rikkomisista (sinua vastaan) ainoastaan itse. Sorry. Sitä paitsi eroaminen on nykyisin varsin normaalia ja tavallista, jos et ole huomannut. Ja tuskinpa miehesi erityisesti mainosti tapailuvaiheessa toiselle naiselle että hei mä olen muuten varattu.

Näin olen aina ajatellut, mutta en osannut noin hienosti pukea sanoiksi :)

Itse en arvosta ihmisiä, jotka sekaantuvat varattuihin pienten lasten isiin tai äiteihin. Se on moraalikysymys ja kertoo ihmisestä jotakin. Mielestäni mies, joka jättää perheensä toisen naisen takia, on epäluotettava ja inhottava ihminen. En käsitä, miten kukaan nainen voi ihastua sellaiseen. Varsinkaan en ymmärrä, miten ihmisille voi tulla pikkulasten vanhemmuuden rankkuus niin isona yllärinä, että lähdetään silloin hakemaan uutta suhdetta.

En voisi ikinä arvostaa miestä, joka jättää puolisonsa pulaan pikkulapsiaikana ja vielä salailee asioita. Sen ymmärrän, että esim. ero on jo vireillä, mutta aika harvoin kai se oikeasti on...

Että miehen pitää vaan väkisin kärvistellä onnettomana toimimattomassa suhteessa, pelkästä velvollisuudesta? Ehkä se "pikkulasten vanhemmuuden rankkuus" ei ole se ylläri, vaan se, että aiemmin niin rakas vaimo on muuttunut joksikin muuksi? Vaikkapa nalkuttavaksi pirttihirmuksi.

Tottakai voi erota, jos avioliitto onneton. Mutta mielestäni uudet ihmissuhteet tulevat vasta sen jälkeen eikä avioliiton aikana. Luulisi tälläisen olevan ihan itsestään selvää.

joka luulee, että mies on lapseton sinkku!

Ei nainen voi tietää totuutta, jos mies on ilman sormusta ja väittää olevansa lapseton!