Mikä on lihavuutesi syy mielestäsi?

Ap kysyi lihavuuden syytä, joten joku 163 cm/58 kg tai 170 cm/ 67 kg voi mennä vastailemaan muihin ketjuihin.

syödä todella paljon. Sama mättäminen jatkui, kun imetys loppui. Söin siis ihan terveellistä perusruokaa, enkä juurikaan herkkuja, mutta kaikkea paljon ja mielellään iltapainotteisesti. Sitten aloitin puolen vuoden sisään minipillerit ja mielialalääkkeet, jotka toivat nopeasti viimeiset ratkaisevat 10 kg. En liiku muuten kuin arkiliikuntaa, joka on riittämätöntä.



Nyt syön normaalisti, mutta kerättyä painoa en vain saa pudotettua. Pitäisi ruveta kai jollekin dietille.



167cm ja 78kg,

kärsin ahmimishäiriöstä.



terv. nainen 181 cm ja 100 kg

mutta karkinsyönti iltaisin on ainoa hyvä hetki päivissäni, enkä ole valmis siitä luopumaan, ellei jokin muu asia elämässä korjaannu kuntoon. Lasken kyllä kalorini, enkä syö ikinä yhteensä yli 1500, mutta kaipa myös aineenvaihduntani on sen verran hidas, kun en harrasts liikuntaakaan, että pitäisi syödä vielä vähemmän. Tai sitten se karkki merkitsee enemmän kuin mitä kaloreiden perusteella pitäisi. Ruokana syön sitten vihanneksia ja kanaa/kalaa, hiilihydraatteja mahdollisimman vähän, en kuitenkaan karpaten.

toisessa selkä- ja jalkavaivaa, en päässyt liikkumaan. Imetys ja järjetön 3 vuoden univelka jumiutti aineenvaihdunnan ja altisti napostelulle. Olin väsynyt ja kiireinen kahden alle 2-vuotiaan kanssa, söin, mitä käteen sattui ja milloin tahansa, välillä herkuttelin, kun en jaksanut välittää. En ehtinyt liikkumaan.



Söin siis enemmän kuin kulutin.

Olen ihan tosissani tätä mieltä.



Olin todella masentunut vauva-aikana ja niin väsynyt että sain itkukohtauksia ja saatoin esim ryömiä sohvan taakse itkemään kun tuntui että on mentävä pois sen aina huutavan perkeleen (lapseni) luota jotten vain pimahda ja satuta häntä. Keräsin hermoni usein kasaan sillä että nostin lapsen vaunuihin ja kävelin lähikauppaan. Ostin aina suklaalevyn, lakritsipussin ja kokispullon ja ahdoin kaikki itseeni puolentoista kilometrin kotiin kävelyn aikana.



Lihoin siis tietenkin järjettömän syömiseni takia, mutta syömiseni oli keino saada mieliala tasaantumaan sen verran etten sentään pelännyt vahingoittavani lasta.



Lihoin 15 kiloa puolessa vuodessa, mutta yöunien, hormonien ja hermojen vähitellen tasaannuttua painoin paria vuotta myöhemmin taas 20kg vähemmän. En oikeastaan edes kadu tuota lihoamista. Olihan työ laihtua se pois, mutta ihan eri mittaluokan asia kuin jos olisin vaikka pimahtanut ja ravistellut vauvaani.



Ja mielialan tasoittaminen sokerin ahtamisella juontaa juurensa varmasti samoihin asioihin kuin lukioiän anoreksiani. (Siis se miksi mässyttäminen päätyi hermojen pelastuskeinokseni eikä esim virkkaaminen tai lenkkeily) Oikeastaan on aika ihme että päädyin lihoamaan enkä oksentelemaan mässytyksestäni. Parempi taas niin.



Nyt olen siis normaalipainoinen 65/168 ja viimeisen puolentoista vuoden ajan paino seilannut +/-2kg edes takaisin ja olen tyytyväinen itseeni eli olen tainnut löytää kohtani :) Luulen silti että masennuksen tai kriisin tullessa kohdalle reagoisin taas syömiselläni.

Olen kärsinyt BEDistä 30 vuotta (olen 38v). Lapsena mummu lohdutti ruualla ja siitä se sitten lähti.. :/

osasyynä, että kärsin hitaasta aineenvaihdunnasta. Tämä ei ole mielipiteeni vaan laboratorio-kokeiden tulos ja lääkärin diagnoosi.

Minun pitäisi syödä niin vähän, että en osaa.

Syön yleensä ruisleipää, minilättaa, kalaa, lihaa, kasviksia, munia, sieniä.

Ns. herkkuja en syö. En suolaisia enkä makeita.

En syö karkkia enkä keksejä enkä lihapiirakoita. MUTTA: kaikkea tuoda edellistä syön silti liikaa. Eli oikeastaan lihavuuteeni syynä on juuri se. ( Minulle riittäisi kolme palaa leipää, 200gr lihaa/kalaa, plus paljon salaattivihanneksia/vrk ja multitabseja lisäksi)

Suurin osa ylipainoisista on supertietäviä, mitä ravintokolmioihin, erilaisiin ruokavalioihin, kaloreihin ja sen sellaisiin tulee. Tieto vaan ei realisoidu aina käytäntöön: herkut on parempia kuin pupunruoka, huono itsekuri saa sortumaan jne.



Oman ylipainoni takana oleva ongelma kävi taas tänään hienosti ilmi. Söin aamulla puuroa, lounaaksi pari voikkari, iltapäivällä yhden karjalanpiirakan, mutta sitten mentiinkin sukulaisen synttäreille. Otin kahvipöydästä voileipäkakkuja isot palat, juustopiirasta ja kakkua kahteen otteeseen. Morkkis sen mukainen... En sitten ole loppuiltana syönyt mitään, mutta tuossa se taas näkyi. Olen ihan hillitön, kun aloitan.:(

Nuo yhdistettynä liian vähäiseen liikuntaan ja pitkään kortisonikuuriin.



Nyt alan ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen olemaan siinä kunnossa, että pystyn liikkumaan muutakin kuin pakollisen. Nautin joka lenkistä. Vielä ei ole paino lähtenyt laskemaan, mutta vaatekoko on pienentynyt reilusti.

... raskauskilot, kaksi taaperoa kotona = ei ehdi katsoa mitä syö, stressaava työ, työmatka joka on pakko tehdä omalla autolla eikä voi harrastaa hyötyliikuntaa, talon hissi, mahtava sohva ja liian hyvät tv-ohjelmat, mies joka ei tsemppaa treenaamaan, väärät mallit kotoa (pullakahvit) ja pohjois-karjala-projekti.



Pidän myös suklaasta.

lopettamisen takia. Vuosi sitten lopetin tupakoinnin ja päätin, että en ala polttamaan vaikka lihoisinkin. Nyt ehkä olis aika ottaa nämä läskit pois ihan kiitoksena itselleni kun en enää tupakoi. Kyllä elämä on ihanaa tupakoimattomana vaikka onkin läski.

lihavat geenit, hidas aineenvaihdunta ja tanakka ruumiinrakenne eli ns. raskaat luut. Olen vain iso, vaikka söisin kuinka vähän. Ja lihon vuosi vuodelta, vaikka olen ollut erilaisilla dieteillä. En jaksa oikein liikkuakaan, kun ei se kuitenkaan edesauta muuta kuin hikoilemista.



terv. 120 kg ja 163cm nainen

Myös lihava ihminen voi olla ns. aliravittu. Kun syö liian vähän , elimistö luulee, että nyt on nälänhätä ja alkaa hidastamaan aineenvaihduntaa.

Laihduttamisen juju on siinä, että syömällä pienia aterioita( n. 2 dl ) 3-4 tunnin välein näin saa aineenvaihdunnan toimimaan. Huom! Niiden pienten aterioiden ei saa sitten olla sipsejä, suklaata, jäätelöä,pullaa,karkkia taikka mitään muutakaan turhaa vaan ihan terveellistä täyttä ruokaa.

ajoittainen unettomuus, stressi ja väärät ruokavalinnat.

Monen tekijän summa on mun lihomisen takana. Lapsena olin alipainoinen, nuorena ja nuorena aikuisena normaalipainoinen, lastenteon jälkeen olen lihonut.

Ja vaikea on saada kiloja pois, ei ole aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin vaikka pitäisi.

T. todellakin lihava 174 cm/ 120 kg

Mut on lapsena jo koukutettu sokeriin. Välipalaksi koulun jälkeen oli keksiä, pullaa, kakkua, valmispizzaa, eineshampurilaista jne.

Aamupalan korvasin lasillisella tuoremehua, kouluruokailussa skippasin salaatin.

Päivällinen oli ainoa oikea ruoka päivän aikana, jonka söin. Pari tuntia siitä vedettiin perheen kesken telkkarin ääressä jätskiä tai jotain muuta hyvää.

Isäni ja äitini ovat liikalihavia, minä olin kotoa muuttaessa ylipainoinen.

Ainoa liikunnallinen harrastus minulla oli ratsastus. Yksi tunti viikossa. Koululiikunnasta lintsasin aina kun mahdollista.



Nyt aikuisena, kun on omia lapsiakin siunaantunut, olen yrittänyt kääntää kelkkaa toiseen suuntaan. Lapsilla on yksi herkkupäivä viikossa, muina päivinä ei herkkuja tarjota. Poikkeuksena jotkut ihan erityiset tapaukset.

Lapseni syövät ennen koulua kunnon aamiaisen. Välipalalla on vihannesta ja hedelmää täysjyväleivän kanssa. Päivällinen on kasviksiin painottuva, lihaa ja rasvaa maltilla.

Iltaisin ei puputeta ylimääräistä.



Olen viimein oppinut pitämään liikunnasta, lapseni harrastavat kolmena iltana viikossa liikuntaa. Nyt olen pääsemässä normaaliin painoon monen vuoden puurtamisen jälkeen. Omat vanhempani ovat edelleen ylipainoisia, äitini jo sairaalloisesti. Samat ruokailutavat siellä on edelleen.

Minulle kilot ovat kertyneet pikkuhiljaa tässä pikkulapsivaiheessa. Häissä painoin 70 kg vuonna 2002, joten kymmenessä vuodessa on tullut 20 kg, kaksi kiloa vuodessa.



Syön terveellisesti ja viisi ateriaa päivässä. Minulla lihomisen syynä on karkin syönti. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeutti painon pudotusta, mutta nyt se on hallinnassa. Niin, ja liian vähäinen liikunta. Olen saanut seitsemässä vuodessa neljä lasta ja työn ja kodin lisäksi en ole ehtinyt ja jaksanut liikkua riittävästi ja säännöllisesti.



Mutta nyt tämän nelosen jälkeen ei ole lisää lapsia luvassa, joten uskon, että saan kymmenen kiloa pudotettua ihan vain jättämällä karkit pois ja aloittamalla liikunnan 2-3 kertaa viikossa, nyt liikkuminen jää kertaan viikossa.

Olen onneksi aloittanut juuri todella fyysisen työn, jossa laihtuu väkisinkin. Jipii tästä ne läskit lähtee!

Syön tavallista ruokaa enkä välttele mitään, määrät ovat normaaleja tai jopa normaalia pienempiä.



Sit mä syön suklaata.



Tämän kun yhdistää maailman hitaimpaan aineenvaihduntaan, niin siitä se läskiperse sit tuleekin.

Päivällä syön normaalisti, mutta illalla lasten mentyä nukkumaan, 20 maissa, alan syödä... Leipää, mysliä, jugurttia, hedelmiä, mitä vaan makeaa, karkkiakin, jos on.



Ja muutenkin tuo makean himo on asia, jonka kanssa kamppailen.



Koen olevani plösähtänyt ja tahdoton, en jaksa vastustaa mielitekoja, etenkään illalla. Olen lihonut vuoden aikana noin 8 kiloa.....



t. 166 / 75