Lähtisitkö yksin shoppailemaan 3v:n ja vauvan kanssa?

että turha sitä on ketään avuttomaksi kutsua jos ei halua lähteä shoppailemaan lasten kanssa. Toiset lapset vaan on helpompia perässä kulkijoita/rattaissa istujia, kun toiset taas juoksee samantien kiskomaan tavaroita alas kun irti päästää tai huutaa kuin syötävä kun laittaa rattaisiin. Siinä ei hirveästi huvita lasta raahata mukana. Kyse ei ole avuttomuudesta vaan muiden ihmisten, sekä lapsen, säästämisestä, omaa järkeä unohtamatta!



Ja kai on muitakin vaihtoehtoja kuin kotiin jämähtäminen tai lapsen kanssa shoppailu? Voihan sitä mennä puistoihin, kahviloihin (jos lapsi on sitä sorttia että hiljenee saman tien kun saa syötävää eteen :) kuten minulla), kerhoihin, ystävien luo...



Pointtini oli siis ettei lapsia voi verrata, mikä toisten kanssa on helppoa, ei onnistukaan yhtä helposti muiden kanssa :)



Itse en pidä shoppailusta joten mieluummin hoidan ne yksin nopeasti pois alta, vaikkei lasten kanssa liikkuminenkaan niin kovin haastavaa ole

meillä kasvatettu niin, että on helppo kulkea kaupoissa, kylässä jne.

kyllä, olen asioinut usein heidän kanssaan kauppakeskuksissa yms. paikoissa.

Hissukkalapsia? No, miten sen nyt ottaa. Yhdellä diagnosoitu ylivilkkaus ja kaksi muutakin melko meneviä tapauksia samankaltaisilla piirteillä :) 3-vuotias kuulostaa samanlaiselta kuin sinunkin lapsesi.

Oikealla asenteella kuitenkin pärjää. Lisäksi pitää osata tulkita lapsia ja mennä sen mukaan, tarpeen mukaan sitten vaikka kotiin kesken reissun jos tuntuu ettei onnistu. Kotiin jääminen sen sijaan ei ole ollut minulle koskaan mikään vaihtoehto, pakko edes yrittää liikkua ja hoitaa asioita.

Ne jotka eivät ymmärrä mitä ongelmaa olisi shoppailla moisen kaksikon kanssa, ovat varmaan niitä "onnellisia" joiden lapset ovat hiljaisia ja kilttejä hissukoita, jotka tykkäävät istua rattaissa nätisti tai kulkea äidin vieressä...

Mä olin itseasiassa just pakollisella shoppailureissulla 3-vuotiaani kanssa (pelkästään!) ja oli niin hirveä reissu että olin aivan hikinen ja ärtynyt sen jälkeen ja manasin että ei enää koskaan mihinkään mukulan kanssa. (saati että vielä olisi vauvakin siinä mukana)

Mukula kulki koko ajan JUOSTEN, ravasi hyllyjen väliä minua karkuun, veti tavaroita hyllyistä alas, heittäytyi selälleen parkumaan ja kiljumaan, jos ei saanut mitä halusi tai ei saanut availla pakkauksia yms.

Kun laitoin hänet kärryyn ja sidoin kiinni (ettei tarvitsisi juosta perässä vaan voisi suorittaa pakolliset ostokset) lapsi rääkyi koko ajan erittäin lujaa mielenosoituksellisesti, heilutti itseään jolloin kärryt heiluivat koko ajan uhkaavasti, ja alkoi _syljeskelemään_ myymälän lattialle, ihan vaan mua ärsyttääkseen.

(ja shoppaile siinä sitten rauhassa...)

Hirveä reissu. Ja ei, lapsella ei ole mitään diagnosoitua käytöshäiriötä, onpahan vaan hiton itsepäinen ja vilkas lapsi, uhmaiässä...

Olen käynyt matkoillakin kolmen pienen lapsen kanssa ainoana aikuisena. Miksei omien lasten kanssa pärjäisi?

meillä kasvatettu niin, että on helppo kulkea kaupoissa, kylässä jne.

Olen oikeesti iloinen puolestasi että sun on helppo liikkua lasten kanssa, mutta eihän se ole pelkästään kasvatuksesta kiinni miten ne lapset toimii (enkä väitä etteikö kasvattaminen olis tosi tärkeää, inhoan semmosta vapaakasvatus ajattelua!) mutta lasten luonteet on erilaisia, toisilla on vahva tempperamentti ja ovat tosi itsepäisiä, ja sitten kun vielä kova uhmaikä potkasee päälle, niin ei siinä pelkkä kunnon kasvatus auta!

käydään säännöllisesti, mukana rattaat ja seisomalauta, tai nyt lapset jo 4 v ja 2,5 v ja enää mukana rattaat pienemmälle, ellei kävele koko matkaa. Mutta olen käynyt siitä lähtien, kun vauva oli ihan pieni.



Toki tarvitsee äidille pitkiä hermoja, mutta muuten ei ongelmaa. Pidetään reissut sopivan lyhyinä (n 2h), käydään lopuksi vaikka kirjastossa, mikä on lasten suosikki. Samoin mukana on lapsille vesipullot ja vaikka omenaa, kun väsy iskee. Ellei mennä kahvilaan.

Omia vaatteita harvemmin lasten kanssa ostan, kun yksin niin paljon tehokkaampaa, mutta kenkiä, lasten vaatteita, erilaisia synttärilahjoja, kodinsisustustavaroita ja kaikkea muuta on kyllä shopattu.

On se vähän hankalaa välillä mut mahdollista. tuplarattaat ei mahdu joka väliin

Tavalliset ruokaostokset hoidetaan aina yhdessä. Minulla ei ole autoa joten menemme kauppaan kävellen lapset sisarusrattaissa. Kaupassa kaikki menee hyvin JOS lapset pitää vaunuissa. Jos lapset päästää pois vaunuista niin syntyy katastrofi.



Vaikka ovat vilkkaita lapsia niin pysyvät hyvin paikallaan niin ruokaostokset kuin esim heidän vaatteidensa selailun mutta eivät jaksa enää jos katson itselleni vaatteita (eli kestää lapselle aika kauan). Plus tietenkin huomioitava se, että aika harvassa liikkeessä on niin isoa sovituskoppia että sinne saa vaunut lapsineen mukaan.



Meillä vaatekauppojen kärsimättömyyteen liittyy myös se, että isoihin kauppoihin on (suuntaansa) yli tunnin kävely eli lapset ovat valmiiksi tuskastuneita. Voisivat ehkä jaksaakin jos kaupassa vain poikettaisiin eivätkä olisi montaa tuntia istumassa.



Viihtymiseen auttaa se, että he tietävät saavansa joko pienet kauppajätskit tai -karkit jos jaksavat käyttäytyä.



Eli ap:n tilanne on aika lailla siitä kiinni kuinka lapset oat tottuneet odottamaan ja joutuvatko he istumaan paikallaan sovituskopissa vai kuljetatko heitä vain mukanasi hyllyltä toiselle? Ja että kuinka pitkä/pelkkää odotusta koko päivästä tulisi?

päivänkin vain kotona ja tätä palstaa lukisi.

Joten en lähde 3-vuotiaani ja 1,5-vuotiaani kaksistaan ellei ole pakko. Lasten kanssa voin käydä katsomassa heille vaatteita tai esim. lahjaa jollekin, mutta missään nimessä en lähde itselleni vaatteita shoppailemaan.



Yksinkertaisesti lapset ei malta istua paikoillaan. Nuorempi jaksaa ja hänen kanssaan on helppo yksin liikkua, mutta vanhemman kanssa saa hiki hatussa vääntää. Siinä vääntäessä lähtee viimeisetkin shoppailuhalut.

En lähtisi, sillä mulla olisi 3v ja vauva mukana. Shoppailtais kaikkia kivoja leluja. ja huonekaluja. ja tietysti karkkiosastolle mentäis ihailemaan ihania karkkeja.

että yksinhuoltajan on pakko mennä, mutta ilmeisesti juuri siksi se ei ole mikään ongelma kun lapset ovat siihen pienestä asti tottuneet.

Varmaan ne lapset siellä villintyvätkin, jotka pääsevät kaksi kertaa vuodessa kauppaan/kauppakeskukseen ja silloinkin sidotaan johonkin kärryihin talvivaatteet päällä

mutta en halua. Varsinkaan poikaa ei kiinnosta pätkän vertaa, eikä mun mielestäni tarvi toista kiduttaa sillä, että joutuu lampsimaan tuntitolkulla kaupoissa tuskastumassa. Kyllähän tuo 3-vuotiaana esim. istui tuplissa tai seisomalaudalla seisoi, mutta tylsäähän sillä oli ja on.



Tosin saattaa se jätkä joskus karatakin... Ja sit ei oo ainakaan kivaa kellään. 3-vuotiaana ei kylläkään sit vielä harrastanut, oppi karkailemaan vasta vähän myöhemmin... Meillä nää tenavat on nyt 5v ja 2v.



Lähden siis mieluummin yksin tai ehkä 8-vuotiaan esikoisen kanssa.

"helppoja" tai "kasvstettuja", mutta ollaan kuljettu kaikkialla. Aina ihan pienestä pitäen. Ihan sama, onko äidin vai isän mukana. Itsekin tosin nautimme kaikesta touhuilusta ihmisten ilmoilla, oli se sitten shoppailua tai matkustelua tai ihan mitä vaan. En usko, että lapset viihtyvät, jos vanhemmatkaan eivät nauti. Ja tottakai kyse on myös tottumisesta. Jos vauvan kanssa ei liikuta minnekään ja ruokaostokset hoitaa toinen vanhemmista, niin miten se lapsi on voinut tottua? En väitä, etteikö lapsissa olisi suuria eroja, mutta täytyy muistaa että niin on vanhemmissakin! Eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, eihän ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa, mutta on minusta täysin selvä, että ihan eri arvoilla/ajatusmaailmalla ja asenteilla kasvatetut lapset käyttäytyvät myös eri lailla. Sen perusluonteensa lisäksi tietenkin. Itse en kestäisi olla vain kotona ja nautin yhteisistä retkistä, olivatpa sitten minne tahansa. Aikaisemmin jouduin pakosta hoitamaan kaikki asiat yksin lasten kanssa, nykyään nautin siitäkin, että välillä voidaan hieman jakaa hommia ja joskus voin mennä yksinkin asioille. Eniten ehkä ihmettelen ap:n kysymystä, koska se jotenkin olettaa, että kahden pienen lapsen kanssa ei voisi mennä kauppoihin... Se on sitten eri asia, jos joku ei siihen syystä tai toisesta kykene, mutta kai nyt perusolettamus pitäisi olla, että lastensa kanssa kykenee tarvittaessa liikkumaan...

Hirveä reissu. Ja ei, lapsella ei ole mitään diagnosoitua käytöshäiriötä, onpahan vaan hiton itsepäinen ja vilkas lapsi, uhmaiässä...

Ei ole mitään diagnosoitua vielä. ;)

Minulle tulee vieläkin paha olo ja puistatus, kun muistelen millaista oli kulkea vauvan ja kolmevuotiaan kanssa kolmisin. Esikoinen oli niin mustasukkainen kuopuksesta, etten ole kuullut moisesta. Kun siihen lisätään se, että kuopuksen imettäminen onnistui vain tietyssä asennossa hyvin rauhallisessa ympäristössä ja tätä Vaihetta kesti puoli vuotta, niin kolmisin liikkuminen oli kaikille pelkkää kidutusta. Kun kuopus alkoi huutaa, niin huuto ei loppunut kuin imetykseen ja imetys oli mahdotonta mustasukkaisen esikoisen läsnäollessa.

Sittemmin on käynyt ilmi, että esikoinen ei tosiaan ole ihan normaali lapsi. Pitkään ihmettelin, miksi tämä on meillä niin vaikeaa, vaikka muilla tuntuu sujuvan niin vaivattomasti.

Tästä vauva-ajasta jäi sellaiset traumat äidille, että nykyään en ota vaunuja mukaan ellei ole ihan pakko. Nuorempi on nyt parivuotias ja vanhempi viiden, ja nuorempikin saa luvan kävellä, jos ollaan kolmisin liikenteessä. Pitemmille reissuille lähden vain yhden lapsen kanssa tai otan miehen työntämään vaunuja.

Minusta ruokakaupassa käyminen ei ole shoppailua, vaan arkipäivän asia. Ei myöskään se, että haetaan kaupungilta joku tietty tavara. Minulle shoppailu on sellaista aikaa vievää liikkeestä toiseen haahuilua, jossa käydään läpi monia vaihtoehtoja kun etsitään mieluista tavaraa tai nautiskellaan muuten vain.



Käyn lasten kanssa kaikkialla, mutten shoppailemassa. Siksi, että ois aika mahdotonta vaatia, että kolmevuotias jaksaisi ymmärtää kun äiti hypistelee ihan fiilareissa vaatteita ja astioita kaupasta toiseen. Enhän minäkään jaksaisi olla kolmea tuntia Biltemassa kun mies haahuilee työkaluaosastolla, vaikka olenkin hyvin kasvatettu. ;)