Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua häiden jälkeisessä masennuksessa
13.07.2011 |
Häät oli mulle niin mieletön projekti, melkein kaiken tein itse ja kaikesta otin hirveän stressin.Hääpäivänä inhotti kun kaikki puhui jostain onnellisuudesta, minä olin niin kaukana onnellisesta kun olla voi. Koko päivän olin kauheassa paniikissa, stressasin siitä että meneekö tämä ja toi nyt niin kuin pitää ja laskin minuutteja siihen kun kaikki on ohi. Ja nyt häiden jälkeen masentaa kun niin hirveästi odotin ja tein töitä ja kaikki oli pelkkää stressiä ja ahdistusta. Auttakaa, sanokaa miten tästä häätraumasta voi päästä yli :( Kellekään oikealle ihmiselle en uskalla puhua kun ne sanoisivat vain että mitäs valitat, sait haluamasi häät jotka meni niin kuin piti...
Kommentit (31)
Jos meni, voit ainakin nyt kokea onnistumisen iloa. Teit suuren ponnistuksen etkä epäonnistunut, vaan osasit suunnitella hienot juhlat.
Nyt edessäsi on uusi ponnistus: avioliitto. Sinulla on ihana mies rinnallasi. Siitäkin voit olla onnellinen ja ylpeä. Häät olivat vain yksi päivä pitkässä onnellisessa liitossanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla stressi hellitti vasta kun auto kaarsi pois hääpaikalta. Olen yrittänyt keskittyä ns. pakollisiin projekteihin mutta kiinnostaa vielä vähemmän kuin tavallisesti. Kun saisi jotenkin käännettyä kaiken päässään ihaniksi muistoiksi mutta kun muistan lähinnä vain kauhean pakokauhun...
ap
Haluatko olla naimisissa miehesi kanssa, vai liittyvätkö nämä tuntemukset ainoastaa hääjuhlaan?
Se isompi moka ärsyttää melkein yhtä paljon kuin omat tuntemukset. Mutta tärkeintä mun mielestä on just se että minulla, joka olin niin kauan ja paljon haaveillut asiasta ja nähnyt vaivaa sen eteen että kaikki menisi toiveideni mukaan, ei sitten ollutkaan yhtään kivaa.
naimisissa, mutta kyllähän tämmöinen masennus jota en osaa edes selittää huonontaa suhdetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äläkä hölmöile
terv. naimisissa 29 vuotta
mutta kun ei sille oikeasti mahda mitään mistä asiasta masentuu. Onhan se periaatteessa ihan ymmärrettävää että jos vuosikausia odottaa jotain ja työskentelee sen eteen ja sitten asiat ei mene niin kuin haluaisi niin sitä pettyy. Toivon vain hartaasti pääseväni tästä yli.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä vuoksi kaiken pitää sujua just niinku morsian haluaa? Miks antaa jonkun pienen asian pilata koko päivän? Miksei voi vain nauttia? Miksi pitää asettaa tavoitteet niin korkealle, että niiden saavuttaminen on lähes mahdotonta?
Just siksi olisin halunnut pienet häät mutta mies halusi isot. Sitten se meni suorittamiseksi koska minä en oikeasti osaa ottaa rennosti puolituttujen seurassa vaan mietin vaan koko aika että mitä ne musta ajattelee. Häissä se vielä korostui kun kaikki tiesi että minähän ne oon järjestänyt ja arvostelee mua ikuisesti sen perusteella miten onnistuin. No siinä mielessä onnituin varmaan suht hyvin ettei kukaan ainakaan tullut valittamaan mutta kyllä sillä oli kova hintakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti... onhan noita hääprojekteja pitkään naureskeltu. Sitten seuraavaksi tulee vauvaprojekti; ensin raskauden yritys, sitten raskaana, sitten vauva-aika, jolloin äiti ilmoittaa keskittyvänsä vain vauvaan, kunnes tämä tulee vuoden ikään, jolloin äiti haluaa elämäänsä jotain muutakin...
Okei, joku haluaa prinsessapäivän. Mutta oikeat prinsessat eivät tee kaikkea, tai mitään, itse, vaan heille järjestetään juhlia.
Mutta entä se mies - eikös naimisiin menemisen tarkoituksena ole mennä naimisiin, koska haluaa elää yhdessä, nauttii toisen seurassa olemisesta?
Kuten sanoin tää on mulle vaikea asia, jonka tekee vielä vaikeammaksi se että jos yrittää jollekin avautua niin vastaus on varmasti että mitäs valitat kaikkihan meni hyvin.
Itse asiassa mulla on lapsi jonka kanssa meni vähän samalla tavalla, mutta ei siitä enempää tässä ketjussa ettei kukaan tunnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso http://www.iltalehti.fi/suhteet/200609045067835_su.shtml ja googlaa lisää.
Lohdutuksen sanana, että ketään muuta, varsinkaan vieraita, ei oikeasti kiinnosta, miten sun häät meni. Ne on sun Tärkeä Päiväsi, muille päivä muiden joukossa, yhdet juhlat monista, toisille jopa pakkopullaa. Joten ihan turha menettää mielenterveyttä miettiessä, mitä vieraat susta tai juhlista ajattelevat.
Tsempit ja katse tulevaisuuteen! :)
ja kaikki tietää vielä, että ei ne parit edes pysy naimisissa.
Voisi tulla muotiin taas tämä vaatimattomasti vihkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot nyt turvallisesti naimisissa, häät luojan kiitos ohi, ja ei siellä mitään maata kaatavaa tapahtunut, joten se ahdistuskin vähitellen hellittää :)
Tehkää nyt sellaisia asioita miehen kanssa joista tulee turvallinen ja hyvä olo, kyllä se ahdistava tunne jää vähittellen taka-alalle ja pystyt nauttimaan parisuhteesta.
Onko järjestetty avioliitto? Miehesi ainakin ääliö kun ei anatnut sulle juhlia jotka halusit
ja miettiä mistä moinen suorituspaineisuus, itsetuntoalenemat ja muu väkisin miellyttäminen kumpuavat ja mitä sille itse perusprobleemalle voi tehdä. Terapia?
Miksi kaikkien pitää tykätä susta? Mikset voi hyväksyä itseäsi keskeneräisenä ja epätäydellisenä.
Mielestäni kuvaat tässä hääjutussa suhtautumistasi koko elämään. Apua voi saada ja muuttua voi mutta työtä se vaatii. Periaatteessa pieni juttu: hellittäminen, heittäytyminen, luopuminen, rentoutuminen, mutta voi olla ison työn takana saada.
Kotikonstina neuvoisin harjoittelemaan mokaamista. Kutsu vieraita äläkä siivoa yhtään. Nakkaa näkkileipäpaketti pöydälle. Tai lähde matkaan ex tempore, edes pihalta startatessa tietämättä käännytkö oikeaan vai vasempaan, mukana vain lapsen vaipat ja ruuat. Jotain tollasta, riskinottoa ja sitä kautta hyväksymistä.
Miten pääsit yli? Ei huvita tehdä mitään kun masentaa niin. En ole nuori eikä ollut järjestetty avioliitto. Onko semmoisia muka Suomessa, siis ihan suomalaisten keskuudessa? Mutta onhan miehelläkin oikeus sanoa mielipiteensä asioista enkä häntä syytäkään.
ap
ja miettiä mistä moinen suorituspaineisuus, itsetuntoalenemat ja muu väkisin miellyttäminen kumpuavat ja mitä sille itse perusprobleemalle voi tehdä. Terapia?
Miksi kaikkien pitää tykätä susta? Mikset voi hyväksyä itseäsi keskeneräisenä ja epätäydellisenä.
Mielestäni kuvaat tässä hääjutussa suhtautumistasi koko elämään. Apua voi saada ja muuttua voi mutta työtä se vaatii. Periaatteessa pieni juttu: hellittäminen, heittäytyminen, luopuminen, rentoutuminen, mutta voi olla ison työn takana saada.
Kotikonstina neuvoisin harjoittelemaan mokaamista. Kutsu vieraita äläkä siivoa yhtään. Nakkaa näkkileipäpaketti pöydälle. Tai lähde matkaan ex tempore, edes pihalta startatessa tietämättä käännytkö oikeaan vai vasempaan, mukana vain lapsen vaipat ja ruuat. Jotain tollasta, riskinottoa ja sitä kautta hyväksymistä.
Itse asiassa ongelma on miehen mukaan just siinä tässä tykkäämisjutussa että mietin vain koko ajan mitä ihmiset musta ajattelee -> huomaa päällepäin etten ole yhtään rento -> kukaan ei halua kanssani läheisempiin väleihin. Mutta toi on tosi hyvä oivallus, kiitoksia!
Kaihoa siitä "tekemisenpuutteesta". Nythän voit alkaa vaikka miettimään lapsia? ;)
Alue: Aihe vapaa
Itsellä stressi hellitti alttarilla.
Taitaa olla aika yleistä kuitenkin toi masennus häitten jälkeen. Auttaisko sua joku uus projekti, että saat ajatukset pois häistä?