Luulin jo kaiken nähneeni..hääkutsu..
Kaunis kutsu tulikin, tilinumeron kanssa. Toivottiin 50€ ennakkomaksua tiettyyn pvm menessä, ostettaisiin siis "illalliskortti" ja sitten lahjalista tuli kutsun mukana, ja jokaisen lahjan perässä oli perheen nimi..ei siis tarvitse miettiä mitä veisi....näihin häihin on pakko mennä, ihan vaan katsomaan, ketkä ovat kehdanneet jättää väliin:)
Kommentit (94)
Ja kiva kun koko loppuelämänne kaikki pitää teitä ahneena parina
Me olemme menneet naimisiin isosti, tilinumero hääkutsussa. Hauskat häät oli. Niistä on nyt 11 vuotta. Ja liittomme on onnellinen. Niin ja voi ei, tiedän maistraatissa vaatimattomasti naimisiin menneen parin jotka ovat eronneet. HAAA =D
Katsos kun tilinumero on ihan arkipäivää ja meidän monien ihmisten mielestä kaikkein kätevin tapa lahjoa hääpari. Lahjan antaminen on vapaaehtoista, emme vaatineet sitä. Erikoista, että lahjan ostamisen helpottaminen koetaan ahneutena.
Olen kyllä sitä mieltä että jos haluaa häät kerran järjestää niin ne maksetaan itse! Jos ei ole varaa, jääkööt järjestämättä. Herranjestas... Mistä näitä idiootteja sikiää.
Itsellä häät vuoden päästä ja kunnon bileet ruokineen ja juomineen olis suvulle ja ystäville tarkoitus järjestää. Jos joku haluaa lahjan tuoda, tietysti olemme kiitollisia, mutta suht nuoresta iästämme huolimatta olemme mieheni kanssa ihan itse astiat yms. kustantaneet.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa ruoasta maksuttamaan!! Onko sellainen kovin yleistäkin? Kuulostaa todella omituiselta. Jos ei tosiaan ole varaa häitä järjestää niin jääkööt järjestämättä.
olet saanut kutsun ja täällä moitit parin tapaa viettää häitä. Aika kaksinaamainen olet, jos osallistut.
Jättäisin kyllä minäkin suosiolla nuo häät väliin! Sen verran ahneelta nuoripari vaikuttaa :D Huh...
hokema, mitä hoetaan. Näytäppäs minulle linkki tai kerro, missä etikettikirjassa sanotaan, että vieraan pitää maksaa ruokansa.
Se on vain ahneiden ja köyhien hääparien keksimä juttu, että pannaan tilinumero ja vieraat maksaa ruokailunsa näin.
häälahjan kuuluu olla arvoltaan suunnilleen sama kuin se häissä tarjottava ateria eli 30-50 eur aikuiselta. Tän mukaanhan jos syömisestä joutuu maksamaan niin ei sitten mitään lahjoja tarttis edes tuoda. Kyllä on rahastuksen makua.
jostain hääsivustolta. Mutta sitä ei taatusti sanota missään että pitää maksaa ruuat, pointtini oli siinä että sen verran hääpari voi odottaa vieraalta. Mutta koska häissä taatusti on muitakin menoja kun se ruoka niin on selvää ettei voi olettaa järjestävänsä häät menemättä miinuksen puolelle. Mutta silti on selvää että häissä saa vähän rahastaa jos on ahne tai köyhä, 1800-luvullakin oli yleisenä tapana myydä viinaa tai tansseja.
olisi kuinka läheinen sukulainen kyseessä. On sen verran kalliit juhlat, ettei tuollaisiin ole varaa.
Mutta, jos teillä ap on rahaa tuohon laittaa, niin mene ihmeessä.
foorumi.
Lemppariketjuni on siellä kihlausosiossa kosinnan odotus. Ja toinen se. epäonnistunut kosinta . Voi herranjumala sentäs, mitä paineita nuorille pojille pannaan. Olen lukenut niitä ketjuja omille teinipojille joskus ja ollaan hirnuttu, kuinka epätoivoisia naikkoset ovat kun odottavat juuri sitä oikeanlaista kosintaa, että pääsevät tyttökavereiden kanssa suunnittelemaan häitä.
Jokaisen poikalapsen äidin pitäisi luetuttaa ne ketjut pojilleen, jotta pojat tietäisi,mitä on odotettavissa jos sattuvat seurustelemaan hemmotellun ansarinkukan kanssa.
hokema, mitä hoetaan. Näytäppäs minulle linkki tai kerro, missä etikettikirjassa sanotaan, että vieraan pitää maksaa ruokansa.
Se on vain ahneiden ja köyhien hääparien keksimä juttu, että pannaan tilinumero ja vieraat maksaa ruokailunsa näin.
häälahjan kuuluu olla arvoltaan suunnilleen sama kuin se häissä tarjottava ateria eli 30-50 eur aikuiselta. Tän mukaanhan jos syömisestä joutuu maksamaan niin ei sitten mitään lahjoja tarttis edes tuoda. Kyllä on rahastuksen makua.
jostain hääsivustolta. Mutta sitä ei taatusti sanota missään että pitää maksaa ruuat, pointtini oli siinä että sen verran hääpari voi odottaa vieraalta. Mutta koska häissä taatusti on muitakin menoja kun se ruoka niin on selvää ettei voi olettaa järjestävänsä häät menemättä miinuksen puolelle. Mutta silti on selvää että häissä saa vähän rahastaa jos on ahne tai köyhä, 1800-luvullakin oli yleisenä tapana myydä viinaa tai tansseja.
"koska ei haluta lahjoja":
Oletko koskaan miettinyt, että elämässä on tapana juhlistaa hienoja asioita? Suurimmalle osalle esim. lapsen syntyminen on sellainen, ja se EI tarkoita mitään suuria kastejuhlia, vaan vaikka sitä että lapselle ostaa esim. korun tmv. muistoesineen vert. "kummilusikka".
Samoin rippijuhlisa ei minusta niinkään juhlita sitä "uskontoa" vaan lapsen kasvamista aikuiseksi, tätä on AINA ja varmaan kaikissa kulttuureissa ollut, nk. aikuistumisriitti. Ja edelleenkään se ei tarkoita lahjojen kerjäämistä, vaan sitä että juhlistetaan lapsen kasvamista nuoreksi, ja vähän "juhlavammin" kun tilaamalla pitsa kotiin tmv. pientä arjesta poikkeavaa. Jälleen voi lasta muistaa esim. pienellä korulla tai vaikka kirjeella tmv. muistoesineellä.
Ja nuori ahkeroi lukiossa/amatsussa tai aikanaa vaikka yliopistossa, niin sitä on tapana juhlia. On HIENO asia että valmistuu, ja siitä on mukava saada joku muisto.
Vähän samaan tapaan kun aikuinen vuoden töissä oltuaan yleensä haluaa juhlistaa kesälomaansa tekemällä jotain tavallisuudesta poikkeavaa (esim. matka) moni perhe käy esim. ravintolassa syömässä kun kouluvuosi päättyy.
Nuo ovat sellaisia virstanpylväitä elämässä, ja on kiva että niitä muistetaan, varsinkin esim. 15-v ja 2. koulun päättyessä. Ja edelleen kyse ei ole siitä että RAHAA pitää antaa tai muita lahjoja. Se vaan on niin, että suurin osa ihmisistä arvostaa esim. sitä kummilusikkaa, rippiristiä tai yo-lahjaksi saamaansa esinettä paljon, koska se on kongreettinen esine joka muistuttaa tärkeistä tapahtumista. Ja mitään isoja juhlia ei tarvitse pitää, mutta lapselle pitää osoittaa se että arvostetaan hänen saavutuksiaan.
häälahjan kuuluu olla arvoltaan suunnilleen sama kuin se häissä tarjottava ateria eli 30-50 eur aikuiselta. Tän mukaanhan jos syömisestä joutuu maksamaan niin ei sitten mitään lahjoja tarttis edes tuoda. Kyllä on rahastuksen makua.
Minkä virallsien etiketin? Laitahan linkkiä tulemaan, koska väitteesi ei todellakaan pidä paikkaansa!
Tässä hyvä ohje:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011070313995772_pr.shtml
Voitko laittaa linkin???
Lapsi valvottaa ja tarvitsen jotain huvittavaa...
foorumi.
Lemppariketjuni on siellä kihlausosiossa kosinnan odotus. Ja toinen se. epäonnistunut kosinta . Voi herranjumala sentäs, mitä paineita nuorille pojille pannaan. Olen lukenut niitä ketjuja omille teinipojille joskus ja ollaan hirnuttu, kuinka epätoivoisia naikkoset ovat kun odottavat juuri sitä oikeanlaista kosintaa, että pääsevät tyttökavereiden kanssa suunnittelemaan häitä.Jokaisen poikalapsen äidin pitäisi luetuttaa ne ketjut pojilleen, jotta pojat tietäisi,mitä on odotettavissa jos sattuvat seurustelemaan hemmotellun ansarinkukan kanssa.
hokema, mitä hoetaan. Näytäppäs minulle linkki tai kerro, missä etikettikirjassa sanotaan, että vieraan pitää maksaa ruokansa.
Se on vain ahneiden ja köyhien hääparien keksimä juttu, että pannaan tilinumero ja vieraat maksaa ruokailunsa näin.
häälahjan kuuluu olla arvoltaan suunnilleen sama kuin se häissä tarjottava ateria eli 30-50 eur aikuiselta. Tän mukaanhan jos syömisestä joutuu maksamaan niin ei sitten mitään lahjoja tarttis edes tuoda. Kyllä on rahastuksen makua.
jostain hääsivustolta. Mutta sitä ei taatusti sanota missään että pitää maksaa ruuat, pointtini oli siinä että sen verran hääpari voi odottaa vieraalta. Mutta koska häissä taatusti on muitakin menoja kun se ruoka niin on selvää ettei voi olettaa järjestävänsä häät menemättä miinuksen puolelle. Mutta silti on selvää että häissä saa vähän rahastaa jos on ahne tai köyhä, 1800-luvullakin oli yleisenä tapana myydä viinaa tai tansseja.
häälahjan kuuluu olla arvoltaan suunnilleen sama kuin se häissä tarjottava ateria eli 30-50 eur aikuiselta. Tän mukaanhan jos syömisestä joutuu maksamaan niin ei sitten mitään lahjoja tarttis edes tuoda. Kyllä on rahastuksen makua.
Minkä virallsien etiketin? Laitahan linkkiä tulemaan, koska väitteesi ei todellakaan pidä paikkaansa!
Tässä hyvä ohje:
<a href="http://www.iltalehti.fi/perhe/2011070313995772_pr.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/perhe/2011070313995772_pr.shtml">http://www.iltalehti.fi/perhe/2011070313995772_pr.shtml</a>
päässeet halvalla, sillä sapuskat yhteensä taisivat tehdä nipin napin 200e...=D Ja vieraita siis 42.
Olen tässä ollut äskettäin muutamissa sukujuhlissa, häissä ja viisikymppisissä, missä annettiin reilusti tilinumero. Minusta se oli tosi helpottavaa: pystyi menemään juhliin stressaamatta sen kummemmin lahjasta. Varsinkin sukulaiset, joita tapaa vain sukujuhlissa, ovat hankalia. Ei heitä sillä lailla oikeasti tunne, vaikka onkin aina kiva tavata.
Olen myöskin ollut 70-vuotisjuhlissa, joiden kutsussa päivänsankari ilmoitti, että lahja hänelle on se, että ihmiset tulevat paikalle ja maksavat itse ruokansa (tietty summa/vieras, jonka ravintola peri sitten päivänsankarilta) ja juomansa. Päivänsanakari oli pienituloinen eläkeläinen, jolla on iso ystävä- ja tuttavapiiri. Tällä tavalla saatiin hänelle kivat juhlat eikä tarvinnut ostaa lahjaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea.
Mutta siis, sekä tarkasti määritelty summa rahaa että tarkasti määritelty lahja... se on kyllä jo vähän paksua.
Kuka maksaa mun matkakulut, majoituksen, polttarikulut, hääasun ja -kampauksen, irtoripset, manikyyrin, pedikyyrin, meikkauksen, asuun sopivan käsilaukun ym. ym. Vaadin korvausta morsiusparilta jos kirkossa ei ole tarpeeksi tasokasta musiikkia, ruoan jälkeen ei ole kunnon bändiä ja vieraissa ei ole tarpeeksi kiinnostavan näköisiä tanssittajia.
T. reklamoiva häävieras
jos Isosta Kirjasta eli Raamatusta oppia otetaan niin häävieraille pitää häiden järjestäjän antaa jopa häävaate.
Asianomaiset tästä varmasti tunnistavat itsensä.
Hänen lanseeraamansa jutthan toi mun mielestä oli, että suurin piirtein lahjan arvon pitäisi olla se mitä tulee kun perhe syö siellä häissä. Ihan varmasti oli hän joka niin sanoi. No nyt sittemmin on hääjuhlat muuttuneet entistä suureellisimmimiksi ja juhlan hinta per osallistuja on karannut käsistä. Joten varmaankin tästä syystä ei enäää voi näin ajatella. Kukaan ei osaa arvata millaisissa hinnoissa mahtaa ruokatarjoilut kussakin häissä olla.
Paljon vielä opittavaa elämässä ja putoaminen maan pinnalle kova. Mutta kaipa ne vanhemmat auttavat niin kauan kuin henki pihisee. Luultavasti itse boikotoisin periaatteestakin moista rahankeruujuhlaa.
Ei olisi rahaa, ja toisaalta vaikka olisikin, äänestäisin jaloillani!
Hänen lanseeraamansa jutthan toi mun mielestä oli, että suurin piirtein lahjan arvon pitäisi olla se mitä tulee kun perhe syö siellä häissä. Ihan varmasti oli hän joka niin sanoi. No nyt sittemmin on hääjuhlat muuttuneet entistä suureellisimmimiksi ja juhlan hinta per osallistuja on karannut käsistä. Joten varmaankin tästä syystä ei enäää voi näin ajatella. Kukaan ei osaa arvata millaisissa hinnoissa mahtaa ruokatarjoilut kussakin häissä olla.
Minä en ole IKINÄ elämäni varrella kuullut nyrkkisäännöksi lahjalle mitään "suurin piirtein mitä perhe häissä syö". Olen kasvanut perheessä, jossa muuten mentiin rasittavalla tavalla etiketin mukaisesti, samoin kuin isovanhempieni perheissä.
Ei ennenkään ole pystynyt arvioimaan, mitä hääruoka on maksanut. Ja sellainen olisi ylipäänsä ollut todella mautonta. Minun kasvatukseni mukaan _kaikki_ jonkin asian rahalliseen arvoon liittyvä arviointi olisi ollut todella moukkamaista ja epäsivistynyttä. (Liikeasiat erikseen, mutta siviilielämässä.) Ts. lahjan arvoa ei missään nimessä olisi arvailtu tai edes ajateltu, sama esim. tarjoiluun menneen rahan osalta.
Vaikka kuulostaa takuulla tosi ylemmyyden tuntoiselta jne niin sanonpa kuitenkin: Kaikkinaiset "etiketin mukaan kuuluu" höpön höpöt ovat niiden ihmisten kehittelemiä, joiden "etiketin mukaan" rajoittuu just satunnaisiin hääjuhliin jne. Tai niiden, jotka pönkittävät itseään ja arvoaan "etiketillä". (Tähän lasken Kaarina Suonperätkin...) Ne, jotka oikeasti työssään / normaalissa elämässä noudattavat erilaisia etiketin sanelemia juttuja eivät saa slaagia, jos joku ei mene "etiketin" mukaan (tähän vanha tarina illalliskutsujen emännästä, joka vieraan juotua vettä sormien pesuun tarkoitetusta kulhosta toki joi itse siitä myös saman tien, ettei vieraansa vaan nolostuisi tms - se kun on hyvän emännän mittari, ei esim. vieraan etiketin puutteen paheksuminen). Samoin he aika usein tarvittaessa poikkeavat tiukan etiketin sanelemista tietyistä jutuista tervettä järkeä käyttäen.
Meillä tulee rippijuhliin "satojen kilometrien" päästä sukulaisia. Niin isotätejä + setiä kuin juhlittavan äidin/isän serkkuja kuin lapsen setiä/tätejä.
Jos olisi sellainen tilanne, ettei ole kummeja (myös kastamattomalla lapsella voi olla) eikä sukulaisiin ole yhteyttä, pitäisin kyllä juhlat läheisille ystäville.
Meillä tulee sukulaisten lisäksi läheisiä tuttavaperheitä. Niitä, joiden kanssa lapsi on ollut ikänsä tekemisissä ja jotka ovat läheisiä niin hänelle kuin vanhemmillekin. Heitäkin on useita.