Kumpi parempi? Asuntoasiaa.

kaksitasoisesta. Lapset kasvaa nopeasti ja näin kaikki saa välillä myös omaa rauhaa. Meillä lapsille on varattuna yläkerta ja meille oma soppi alakerrassa oh:n ja keittiön lisäksi.

Myös ihana iso terassi pihalla, pääsee suoraan olohuoneesta ulos. Ei tarvitse juosta portaissa. Makuuhuoneet on sen verran erillään, että vanhemmillekin on ihan oma rauha niin halutessa. Tykkään!

Molemmisssa on puolensa, mutta varsinkin nyt lasten kasvaessa olen alkanut arvostaa erillistä yläkertaa, jossa lastenhuoneet ovat. Alakerta pysyy paljon siistimpänä ja aikuisilla on omaa rauhaa, kun lapset ja lasten kaverit oleskelevat enemmän ylhäällä.

Yläkerran makuuhuoneet ovat pieniä kopperoita. Ja jos siellä yläkerrassa on vielä sauna ja suihkukin, niin kosteus ja tunkkaisuus on kamalaa!

Tutulla on juuri tuollainen ja itse en kyllä huolisi.

Meillä on 2 ½-kerroksinen 300 m2 talo. Alakerrassa on saunatilat. Keskikerroksessa keittiö, olkkari jne. Yläkerrassa toinen olkkari ja meidän makkarit jne. Itse tykkään siitä, että tilat on tavallaan jaettu. Lapsetkin saavat rauhassa leikkiä aina, eikä mua häiritse heidän möykkäämisensä edes mikreenissä. Jos tulee vieraita, niin ei tarvitse siivota koko taloa. Iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mun ei tarvii hyssytellä etteivät lapset heräisi jne.

Kaksikerroksisessa on puolensa: Helpompi järjestää omaa rauhaa ja tosiaan vieraiden tullessa riittää kun siivoaa alakerran.



Mutta:

Liian usein kaksikerroksisissa on neliöitä hukattu niihin portaisiin/epämääräisiin aulatiloihin. Eli kannattaa kiinnittää huomiota hukkaneliöihin.



Onko asunnon tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu lasten ollessa pieniä vai tuleeko siitä jatkossa oma eläkekoti? Jos ratkaisua mietitään loppuelämän kannalta niin kehoitan ottamaan huomioon sen, missä kunnossa omien vanhempienne polvet ovat? Nivelrikko yms. kulkee usein suvussa ja esim. itselläni nyt 60-vuotias äitini joutuu miettimään muuttamista rakkaasta kodistaan kun esim. suihku on yläkerrassa ja polvet eivät kestä portaissa ravaamista...

Mä olen ostamassa ihan vaan rivaria. Kävin katsomassa yhtä kakskerroksista ja kahta yksikerroksista ja olen kyllä kallistumassa sen toisen yksikerroksisen puoleen.

Siinä on kivasti makuuhuoneet erillään ja pohjaratkaisu avara tupakeittiöineen.

ap kyselijä

Meillä on 2 ½-kerroksinen 300 m2 talo. Alakerrassa on saunatilat. Keskikerroksessa keittiö, olkkari jne. Yläkerrassa toinen olkkari ja meidän makkarit jne. Itse tykkään siitä, että tilat on tavallaan jaettu. Lapsetkin saavat rauhassa leikkiä aina, eikä mua häiritse heidän möykkäämisensä edes mikreenissä. Jos tulee vieraita, niin ei tarvitse siivota koko taloa. Iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mun ei tarvii hyssytellä etteivät lapset heräisi jne.

ap

Kaksikerroksisessa on puolensa: Helpompi järjestää omaa rauhaa ja tosiaan vieraiden tullessa riittää kun siivoaa alakerran.

Mutta:

Liian usein kaksikerroksisissa on neliöitä hukattu niihin portaisiin/epämääräisiin aulatiloihin. Eli kannattaa kiinnittää huomiota hukkaneliöihin.

Onko asunnon tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu lasten ollessa pieniä vai tuleeko siitä jatkossa oma eläkekoti? Jos ratkaisua mietitään loppuelämän kannalta niin kehoitan ottamaan huomioon sen, missä kunnossa omien vanhempienne polvet ovat? Nivelrikko yms. kulkee usein suvussa ja esim. itselläni nyt 60-vuotias äitini joutuu miettimään muuttamista rakkaasta kodistaan kun esim. suihku on yläkerrassa ja polvet eivät kestä portaissa ravaamista...

Itse en muuttaisi 3-4 h kaksitasorivariin, koska silloin molemmat kerrokset tuntuvat tosi ahtailta. 5-6 h kahdessa tasossa on taas jo tosi kiva, kun alakertaankin jää yksi makkari kirjasto/työ/leikkihuoneeksi tai vaikka vanhempien makkariksi, kun lapset uskaltavat nukkua itse yläkerrassa.