Kiihottaako miehenne jo itsessään teitä vai se seksi?

Itse en kiihotu kenestäkään muusta kuin omasta miehestäni (jolla BMI 39), jo pelkkä näkeminen riittää. Yhteiselo takana 6 vuotta. Ulkomuoto, henkisyys, karisma, yhteys... Fyysinen kiihottuminen rakentunee kaikille näille?

ei mua ex-miehen kanssa kiihottanut mies eikä seksikään, vaikka aina sainkin...silti ällötti koko toimitus. No uudessa suhteessa kiihottaa kaikki :)

pitää sanoa, että minua kiihottaa nimenomaan mies. Noh, seksi on toki ihan mukavaa mutta se ei varsinaisesti saa syttymään.



Kait voisi vain sanoa, että riittää, että saan katsoa ja välillä vähän hipelöidä =D





Mutta itse kysymykseen. Minusta se ei ole huonolla pohjalla. Kaikissa ihmisissä ei ole "sitä jotakin" ja jos ajatus seksistä tämän miehen kanssa kiihottaa, ei ongelmia =)

Kuule, hyvin harva kiihottuu itse puolisostaan.

Ainakaan sellainen, joka on ollut yli 3-4v sen kanssa.

ei mua ex-miehen kanssa kiihottanut mies eikä seksikään, vaikka aina sainkin...silti ällötti koko toimitus. No uudessa suhteessa kiihottaa kaikki :)

Ainahan uudessa suhteessa kiihottaa, kunnes arki astuu kuvioihin. 6kk menee tai kauemminkin.

Eläimillä se varmaan on kaiken a ja o, mutta ollaan sentään ihmisiä ja kiihottuminen on mielestäni jäänne jostain eläimellisistä ajoista ja mitä alkeellisempi ihminen, sitä enemmän pitää tärkeänä jotain kiihottumista!!!



Vai?

minä sen tiedän, että uudessakin suhteessa näin tulee käymään. Ex ei kyllä kiihottanut koskaan, koska siinä ei ollut siinä mielessä mitään kiihottavaa....

Jos arki ja seksi sujuu, ja on vielä se henkinen yhteys, niin se on mielestäni jo ihan älyttömästi. En itse ainakaan uskaltaisi edes ajatella, että voisi löytyä joku jonka katse, ulkonäkö, olemus vielä saa niitä väristyksiä aikaan. Ennemmin ajattelisin, että se joku mikä joissakin miehissä on, mikä saa alushousut kastumaan, onko se sitten testosteroni vai karisma vai itsetunto vai feromonit vai pukeutumistyyli vai mikä, ei välttämättä ole arjessa sitä mitä haluan mieheltä.

niin ja tietysti on aina mahdollista, että missään suhteessa ei se kipinöinti kestäisikään alun jälkeen, joten en murehtisi asiaa sen enempää.

Aika harva mies on tosiaan sellainen, että saisi katseellaan mut käymään kuumana. Mutta kyllä näitä on. Itsevarmuus ja pitkä katse ovat ne asiat, jotka saavat mulla hormonit hyrräämään.

Eläimillä se varmaan on kaiken a ja o, mutta ollaan sentään ihmisiä ja kiihottuminen on mielestäni jäänne jostain eläimellisistä ajoista ja mitä alkeellisempi ihminen, sitä enemmän pitää tärkeänä jotain kiihottumista!!!

Vai?

mies ei ole kanssasi samaa mieltä, eivätkä naiset, joille seksielämä on tärkeää.

Mulla on vähän niinkuin ap:lla. Ollut aina. Tosin oli kai aikoja jolloin mies itsessäänkin kiihotti. Mutta hän ei ole mies, joka olisi saanut himoitsemaan itseään hulluna. Sellaisiakin olen kohdannut.



Mutta jos ap suhteenne on kovin tuore, ehkä itse ottaisin aikalisän. Jos taas olette olleet pitkään yhdessä tilanne on ok.

Mulla on vähän niinkuin ap:lla. Ollut aina. Tosin oli kai aikoja jolloin mies itsessäänkin kiihotti. Mutta hän ei ole mies, joka olisi saanut himoitsemaan itseään hulluna. Sellaisiakin olen kohdannut.

Mutta jos ap suhteenne on kovin tuore, ehkä itse ottaisin aikalisän. Jos taas olette olleet pitkään yhdessä tilanne on ok.

Seurusteimme ja tulin yllätäen raskaaksi. Erosimme muista syistä, mutta nyt mies on väläytellyt yhteenpalaamista...

Jo silloin alussa seksi oli jotenkin vaikeaa hänen kanssaan. Väittäisin, että meillä liiat tunteet pilasi seksi. Kumpikin rakastui ensisilmäyksellä ja siitä tuli kauheita odotuksia ja suorituspaineita.

Se seksi-asia kummitteee vieläkin aikamoisena peikkona mun mielessä. Muitten kanssa mulla ei ole ollut moista ongelmaa, mutta ketään muuta en ole yhtä paljoa rakastanutkaan. Eikä mieskään kuulemma.

Välillä ajattelen, että ajan kanssa tuo seksi, tai oikeastaan ehkä ennemminkin aloite, lähtisi sujumaan ja välillä ajattelen että jos ei alusta asti suju, niin ei se suju sitten ollenkaan.

Mulla on ollut pari muutakin miestä jo tässä eron aikana ja heidän kanssaan on ollut pöksyt märkinä jo pienistä eleistä. Mutta toisaalta sitten en ole saanut läheskään yhtä voimakkaita orgasmeja kuin eksäni kanssa enkä kaikkea muuta hyvää :)

Ehkä parasta olisi vaan olla ajattelematta??? (Tai ajatella niitä ihania orkkuja ja taivaallista suuseksiä eksältä...)

en uskaltaisi vaihtaa tuollaista miestä (lapsen isä, elämän rakkaus, hyvä seksi) pelkästään tuosta syystä. En luottaisi, että niiden muiden miesten kohdalla olisi kyse mistään muusta kuin vaihtelusta ja uutuuden viehätyksestä.



Mikä ongelma teillä siis nyt on seksin kanssa?

Nyt kun hänelle on tullut 15kg lisää painoa, hiukset ja lihakset lähteneet ja pienet miestissit ilmaantuneet, niin suoraan sanoen ei kyllä ulkomuoto enää kiihota. Enpä ole kyllä itsekään kolmen lapsen jälkeen ihan samannäköinen kuin muinoin. Seksi on silti hyvää ja ovulaation aikaan olen yleensä sen verran fiiliksissä, että miehen karvaiset hartiat saattavat silloin herättää vähän viboja :)

Olen itse miehelleni ihastus ensi silmäyksellä ja kiihottavin nainen, mitä hän voi kuvitella. Kuinka mielelläni haluaisin, että voisin sanoa samaa myös toisinpäin, mutta näin ei ole.



Mieheni on minulle miellyttävän näköinen, ja silloin kun olen oikeassa mielentilassa, minusta on miellyttävää katsella hänen alastonta kehoaan tai saatan saada väristyksiä hänen reisistään tai käsivarsistaan. Mutta mitään hurjaa himoa hän ei aiheuta... en tiedä aiheuttaisiko kukaan muukaan (en ole kokenut sellaista mutta pystyn kuvittelemaan millaista se olisi). Hän ja hänen tapansa rakastella eivät myöskään kiihota minua mitenkään valtavasti, mutta seksi on kuitenkin miellyttävää ja fyysiesti nautinnollisempaa kuin kenenkään kanssa koskaan ennen (ehkä luottamuksen, avoimuden ja yhteisten kokemusten vuoksi).



Ajattelen kuten pari muuta tässä aiemmin: kaikkea ei voi saada.

en uskaltaisi vaihtaa tuollaista miestä (lapsen isä, elämän rakkaus, hyvä seksi) pelkästään tuosta syystä. En luottaisi, että niiden muiden miesten kohdalla olisi kyse mistään muusta kuin vaihtelusta ja uutuuden viehätyksestä.

Mikä ongelma teillä siis nyt on seksin kanssa?

Emme siis ilmeisesti tunne juurikaan seksuaalista vetoa toisiamm kohtaan. Ennemminkin henkistä kumppanuutta. Itse seksissä ei ole mitään vikaa, kunhan vaan puuhaan saa ryhdyttyä.

Mies ei kiihota, vaan ne sen temput joita se osaa tehdä :P

Nyt kun hänelle on tullut 15kg lisää painoa, hiukset ja lihakset lähteneet ja pienet miestissit ilmaantuneet, niin suoraan sanoen ei kyllä ulkomuoto enää kiihota. Enpä ole kyllä itsekään kolmen lapsen jälkeen ihan samannäköinen kuin muinoin. Seksi on silti hyvää ja ovulaation aikaan olen yleensä sen verran fiiliksissä, että miehen karvaiset hartiat saattavat silloin herättää vähän viboja :)

niin asiaahan auttaisi se, että mies alkaisi harrastaa liikuntaa, mikä olisi ihan terveydenkin kannalta melko tärkeää..

en uskaltaisi vaihtaa tuollaista miestä (lapsen isä, elämän rakkaus, hyvä seksi) pelkästään tuosta syystä. En luottaisi, että niiden muiden miesten kohdalla olisi kyse mistään muusta kuin vaihtelusta ja uutuuden viehätyksestä.

Mikä ongelma teillä siis nyt on seksin kanssa?

Emme siis ilmeisesti tunne juurikaan seksuaalista vetoa toisiamm kohtaan. Ennemminkin henkistä kumppanuutta. Itse seksissä ei ole mitään vikaa, kunhan vaan puuhaan saa ryhdyttyä.

Mies ei kiihota, vaan ne sen temput joita se osaa tehdä :P

Kumpaakaan ei arjessa "himota"? Täytyy vähän patistella itseään harrastamaan seksiä, vaikka se sitten alkuun päästyä onkin hyvää? Sanoisin että aloitteen tekemistä ja flirttiä voi opetella, se ehkä vaatii alkuun vähän yritystä eikä tunnu tulevan niin luonnostaan.

Mutta johtui työkuvioista ja pitkästä ja vaikeasta sairaslomasta jne jne. Ihan normaalia arkea emme montaa kuukautta edes saaneet elää.



Mua panettaa joka päivä, olen seksuaalisesti ihan terve ja mies myös. Seksi on meille molemmille tärkeää ja siksi hyvinä hetkinä uskonkin, että se ei oikeasti ole ongelma, kunhan vaan mietin liikaa...